PMMP on kulkenut pidemmän matkan alkupisteestään kuin yksikään toinen yhtye on kyennyt tekemään viimeisten vuosien aikana. Ensimmäisen suuren hitin jälkeen Suomi oli täynnä epäuskoisia kysymysmerkin mallisia ihmisiä. Mistä tämä oikein tulee ja miten tähän pitäisi suhtautua? Hyvin nopeasti asiaan alettiin saamaan selvyyttä ja pian ei ollut enää ollenkaan kyseenalaista suhtautua PMMP -nimiseen ilmiöön musiikillisestikin vakavasti.
Neljännellä albumillaan "Veden varaan" kuulemme monipuolisimman ja kestävimmän PMMP:n vielä ikinä. Jos olivat edelliset kaksi levyä monitahoisia ja kulutusta kestäviä; siirrytään uusimmalla vielä yksi pykälä ylemmäksi. Kaksi asiaa nousee varsin nopeasti muiden yläpuolelle. Jori Sjöroosin aikaisempaa ilmavammat ja monipolvisemmat sävellykset sekä Miran ja Paulan soolona laulamat vokalisoinnit. Yhdessä nämä kaksi merkittävää muutosta edelliseen saavat aikaan sen, että "Veden varaan" on kevyesti parasta PMMP:tä tähän mennessä.
Jos tällä levyllä ollaan muuten aikaisempaa siistimmillä linjoilla ja ollaan samalla unohdettu pahin räyhäämisen tarve; voitetaan se takaisin kokonaisuuden vahvuudella, joka kantaa albumia loppuun saakka. Viimeisen kappaleen haihtuessa eetteriin, jää kuuntelija odottelemaan seuraavaa, mutta joutuu hyvin pian huomaamaan, että standardista mitastaan huolimatta, levy ehti jo päättyä. Tämä kertoo vain ja ainoastaan siitä, miten hyvästä ja kokonaisesta albumista oikein on kyse.9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti