Vuoden albumit 2009

Koska olemme viimeisillämme, niin on aika alkaa luoda katsausta menneen vuoden julkaisuihin. Vaisusti alkanut vuosi kääntyi jälleen kerran voiton puolelle kun syksyllä alkoi pamahdella ulos sellaisia albumeja, että aijaijai. Laitetaan tähän alle muutamia kandidaatteja joita Bantami on diggaillut, niin voitte sitten käydä äänestelemässä tai ehdottelemassa omaa suosikkianne vuoden 2009 julkaisuksi.

The Poodles "Clash Of The Elements"

Ruotsalainen The Poodles pompahti muutama vuosi sitten tietoisuuteeni komella tavalla. Uusimmallaan yhtye on jalostanut musisointiaan lähes täydelliseen kuosiin. Ei paljon puutu tästäkään albumista täydellisyyten tarvittavia jyväsiä.

Kent "Röd"

Yhtä lailla ruotalainen, ruotsiksi laulava, Kent on toiminnut jokaisella julkaisullaan laatutavaraa markkinoille. Uusimman kanssa jouduin tosin viettämään vähän enemmän aikaa ennen kun varmistuin sen pätevyydestä. Omalla listallani Kent ei kuitenkaan ui ihan kärkeen, sillä sen verran kovaa materiaalia tänä vuonna on julkaistu.

Between The Buried And Me "The Great Misdirect"

Tällä hetkellä henkilökohtainen suosikkini on Between The Buried And Me albumillaan "The Great Misdirect". Hämärän rajamailla poukkoilevaa taidokasta musisointia koko albumi täynnä. Juuri kun luulit ymmärtäneesi, vaihdetaan vaihdetta ja maisemaa. Hieno kokonaisuus, joka kaikesta poukkoilustaan huolimatta pysyy kasassa ja kantaa loppuun asti.

Swallow The Sun "New Moon"

Kotimaista tuotanatoa edustava Swallow The Sun on ollut laadun tae jo pitkään. "New Moon" ei tee poikkeusta ja onkin selkeästi yhtyeen paras tuotos tähän mennessä. Entistä monipuolisempi kattaus on oivallinen ja tunnelmat synkkiä kuten aina tähänkin saakka. Erittäin vahva kandidaatti aivan korkeimmille palleille.

Katatonia "Night Is The New Day"

Länsinaapurimme panos on jälleen tänä vuonna vahva. Pitkäaikaisen suosikkini Katatonian uusin albumi on ollut vaikea pala monille pitkän linjan diggareille, mutta itselleni se on yksi vuoden tapauksista. Tämän parempaa kokonaistunnelmaa ei ole pitkään aikaan löytynyt yhdeltäkään kuulemaltani albumilta.

Porcupine Tree "Incident"

Steve Wilsonin tuotokset kuuluvat parhaimpien joukkoon. "Incident" pyyhkii pölyjä ylistetyllä "Fear Of The Blank Planet" -levyllä ja ansaitsee näin paikkansa vuoden 2009 parhaiden levyjen joukossa. Vaikka tekelettä on arvosteltu kolossaaliseksi progehomoiluksi ja ties miksi, niin jostain syystä albumi vakuuttaa ja toimii kokonaisuutena; myös kaikkien väliosineen.

Riverside "Anno Domino High Definition"

Puolan edustaja tämän vuoden kilpailussa on "Anno Domini High Definition". Progeen taipuvainen albumi sävähdyttää hienoilla melodioillaan ja koko bändi säväyttää vieläkin enemmän taidokkaalla live-esiintymisellään. Kannattaa tsekata sekä albumi, että bändi heti mahdollisuuden tullessa.

Mustasch "S/T"

Ja taas Ruotsi. Rockjyrä Mustach jyrää itseään ihmisten tietoisuuteen ja julkaisee samalla parhaan levynsä pitkiin aikoihin. Aluksi yskähtelin hieman levyyn tutustuessani, mutta hyvin pian alkoi kiveksissä tuntua rusina.

Enter Shikari "Common Dreads"

Vuoden suurin yllättäjä tuli tällä kertaa Briteistä. Enter Shikarin käsittämätön musiikillinen cocktail säväytti niin suuresti, että veikkailin tätä albumia vuoden parhaaksi levyksi jo heti sen ilmestymisen jälkeen. Vuoden viimeiset päivät saavat siis näyttää miten pitkälle "Common Dreads" juoksuaan parantaa.

Alice In Chains "Black Gives Way To Blue"

Laynen kuoltua hautasin samalla koko Alice In Chainsin ja toivoin, että se ei enää koskaan palaisi pilaamaan hienoja muistojani yhtyeestä. Toisin kuitenkin kävin ja muutaman kappaleen kuultuani levy oli pakko hankkia. En joutunut pettämään sillä käsillä on yksi yhtyeen historian parhaista albumeista. No ei sentään paras, mutta erinomainen kuitenkin.

Mastodon "Crack The Skye"

Aikaisemmin solmimani rakkaussuhde Mastodoniin kestää yhä edelleen. Höyryävä tarjoiltu "Crack The Skye" soi komeasti ja vivahteikkaasti. Albumin kiemuroihin tutustuessa menee aikaa ja sen ajan jälkeenkin siitä löytyy yhä uusia ulottuvuuksia. Hieno kokonaisuus ja korkealla tämäkin levy tämän vuoden arvostuslistalla.

My Dying Bride "For The Lies I Sire"

Vanhan koulukunnan doomailijat Briteistä pötkäyttivät melkoisen tekeleen edellisen hienon "A Line Of Deathless King" -albumin jatkoksi. Viulut soivat komeasti ja tunnelma tulee suoraan sieltä missä kalmistojen kauneus on käsinkosketeltavaa. Vaikka joku voisi muutakin väittää, niin minä väitän, että tässä on yksi vuoden kauneimpia albumikokonaisuuksia.

Insomnium "Across The Dark"

Toinen suomalainen raskaamman musiikin edustaja Insomniun edustaa itseään albumillaan "Across The Dark". Hienoa suoraa puskeva yhtye toimitti korville sen verran mukavaa metallikarkkia, että en hämmästyisi jos kyseinen albumi nousisi monillakin listoilla varsin korkealle. Kestaa kuuntelua ja antaa lisää jokaisella uudella kuuntelukerralla.

Samuli Putro "Elämä on juhla"

Viimeisenä kilpailuun mukaan ilmoittautui Samuli Putro. Koska olen suhtautunut varsin kitsaasti miehen emoyhtyeen musiikkin, en ollut kiinnostunut koko albumista. Sattumalta kuulin muutaman veisun "Elämä on juhla" -soolodebyytiltä ja marssin samantien levykauppaan hakemaan albumin parempaan kotiin. Ja niinhän se vaan on, että elämä on juhla.

Jos sinulle tulee mieleen vielä joku albumi, joka tältä listalta puuttuu, niin voit ehdottaa sitä kommentoimalla vuoden 2009 parhaaksi levyksi. Tämä lista kun sattuu olemaan kohtuullisen raskas.

Samuli Putro "Elämä on juhla"

Ihmeiden aika ei ole vielä ohi. Sattumalta kuuntelin muutaman näytteen Samuli Putron debyyttisoololta "Elämä on juhla" ja ihastuin kovin miehen ajatuksiin sekä sävellyksiin. Olen lähes aina tuntenut suunnatonta vastenmielisyyttä suomirokkia kohtaan ja siksi en suostu suoraan kategorioimaan Putroa kyseiseen genreen. Miehen soololla tunnelma on suoraan suuresta maailmasta ja musiikki leijailee sen maailman ympärillä.

Zen Cafen yksiulotteinen, ja toistoon perustuva, musiikillinen anti ei ole rajoittanut Putron ajatuksenjuoksua tällä levyllä. Elämänmakuinen ja ilmavasti hengittävä albumi on kuin ystävän lahja. Se ei koreile puitteillaan, eikä siihen välttämättä ole sijoitettu paljoa rahaa; tärkeintä on ollut ajatus. Tuntuu siltä, että Putro jakaa omaa elämäänsä ja samalla niin monen muun elämää kaverillisessa hengessä, turhia pröystäilemättä. Akustinen ja askeettinen toteutus antaa herralle mahdollisuuden tuoda rikkauden tuntua hienoilla sanoituksilla sekä oivilla sävellyksillä. Vaikka puhtaasta "mies ja kitara" -teemasta ei ole kysymys, on kokonaisuus silti hyvin artistikeskeinen. Taustalla musisoivat loistomuusikot ovat läsnä vain silloin, ja juuri silloin, kun se on oleellista. Mikään ei ole itsetarkoituksellista.

Suomalainen musiikintekoperinne on täynnä synkkää sanahelinäkikkailua. Putro ei varsinaisesti poikkea tästä kaavasta mollivoittoisuuden osalta, mutta luo hienon ja toiveikkaan ilmapiirin kertomustensa ympärille. Niitä kuunnellessa tulee yksinkertaisesti hyvä mieli ja voi helposti todeta, että näin se muuten on.

10/10

Sawo Rumble vol2, jälkilöylyt

Kuopiolaisten vapaaotteluseurojen, Gladiator Factory ja CMB, järjestämä Sawo Rumble vol2 kamppailtiin Pohjantien koululla 5.12.2009. Itsenäisyyspäivän aattona järjestetyssä tapahtumassa nähtiin Vapaaotteluliiton sääntövalikoiman alaisuudessa käytyjä amatööri- ja ammattilaisotteluita. Päivällä kehässä esiintyivät amätöörit ja illalla sekä amatöörit, että ammattilaiset.

Tapahtuman järjestelyt olivat oivalliset ja puitteet tapahtumalle juuri sopivan kokoiset. Kuopiolaista yleisöä vapaaottelu tuntui kiinnostavan, sillä paikalla oli useampi sata lajista kiinnostunutta katsojaa. Varmuudella voidaan sanoa, että ensi vuonna on vielä enemmän. Kenties kaupungin omien poikien otteet kiinnostivat kaikkein eniten. Kehässä esiintyikin 10 paikallista nykyistä tai tulevaa paikallista lahjakkuutta.

Amatööriotteluiden yhteydessä kävi kuitenkin selväksi, että vapaaotteluliiton D- ja C- säännöt kaipaisivat päivitystä. D-säännöt siten, että niillä käytävät ottelut lopetettaisiin kokonaan ja C –säännöt siten, että polvipotkut päähän pystyssä sallittaisiin ja sukkamallisista säärisuojista luovuttaisiin. Arvostelukriteereiltään Vapaaotteluliiton säännöstö kuitenkin pesee Shooto –organisaation vastaavat. Nämä asiat korjaamalla nostettaisiin kynnystä osallistumiseen juurikin sopivasti ja kehään astuminen tapahtuisi vasta hivenen pidemmän harjoittelun jälkeen. Nykyisellään kyseiset sääntöluokat omasta mielestäni vesittävät koko vapaaottelun.

Päiväotteluissa nähtiin hyvää ja taidokasta mäiskettä. Tasoero eri otteluiden välillä oli huimaava, mutta hienoja suorituksia nähtiin niin pystyssä kuin matossakin. Erityisesti mieleen jäi Sisu Gymin Timo Perho, joka esitti hienoja otteita jo Jyväskylän Basement Beatdownissa. Päiväotteluista kiinnostavin käytiin Gladiator Factoryn Marko Laakkosen ja MMA Joensuun Jesse Pippurin välillä. Hyvään tikkiin itsensä piiskannut Laakkonen on väkivahva painija ja suorittikin voimakkaan alasviennin ja survoi tekniikan ja voiman yhteipelillä käänteisen erikoistriangelin ensimmäisessä erässä voittaen näin ottelun luovutuksella.

Laakkonen kävelee pois nujerretun vastustajan raunioilta.

Päivän käännyttyä illaksi valmistauduttiin tuleviin taistoihin kebabilla ja pitsalla sekä muutamalla oluella, joista jälkimmäiset nautiskeltiin viihtyisässä olutravintola Maljassa. 18 aikaan siiryimme taistelutantereelle ja hyvin pian ovien avauduttua sisään alkoi lapata yleisöä. Kehätyöskentely aloitettiin Mr. Lähteen johdolla pimeässä hallissa kaikui ankara ja saatanallinen musiikki jonka jälkeen kirkkaista valoista Mr. Lähde (s)piikkasi tapahtuman käyntiin. Ensimmäiset kuusi ottelua käytiin amatöörisäännöin ja jokaisessa näissä kehässä esiintyi kuopiolainen taistelija.

Itse antauduin vastenmieliseen ja haastavaan työtehtävään. Jouduin toimimaan kehätytön avustajana koko illan ajan. Tai siis tarkemmin sanottuna sen ajan kun kehätytöllä hommia oli. Suoriuduimme tehtävästä teamina, mielestäni, erittäin hienosti. Yhtään numerokylttiä ei näytetty väärinpäin koko illan aikana. Kiitokset vaan hyvästä yhteistyöstä.

Ensimmäisessä taistelussa kohtasivat Tampere ja Imatra. Tuimin ilmein käynnistynyt ottelu eteni varsin vauhdikkaissa merkeissä enimmäkseen pystyssä kunnes napakan oloinen potku kaatoi Janne Rantasen maahan ja tuomari joutuikin keskeyttämään imatralaisen rummunsoiton jo ensimmäisen erän aikana. Ilmeisesti mistään vammautumisesta ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä tamperelainen poistui kehästä hyvävoimaisen näköisenä.


Kautonen by TKO

Otteluiden edetessä miesten koko kehässä kasvoi ja 100 kiloisissa Joensuun MMA:n Timo Karttunen sai vastaansa Viron väkivahvan Tseikon. Miesten piti kohdata jo aikaisemmin, mutta Karttusen loukkaannuttua ottelu peruuntui. Tällä kertaa latausta oli siis riittävästi. Isojen miesten ottaessa yhteen ryminä on melkoista ja ensimmäinen erä mentiinkin maan ja taivaan välissä varsin tasaisissa merkeissä. Epäselväksi ei jäänyt se, että Virossa on epäilemättä treenattu vapaapainia. Toiseen erään lähdettäessä Tseikon kaasutankki alkoi kuitenkin osoittaa melkoisia tyhjenemisen merkkejä ja näin Karttunen pääsikin ottamaan virolaisen selän, roikkuen siinä aina ottelun loppuun saakka. Voitto matkasi näin yksimielisellä päätöksellä Joensuuhun.


Karttunen by UD

Kolmannessa ottelussa Kuopion Gladiator Factoryn Teppo Lampela suoritti debyyttinsä ammattilaissäänöin käytävissä otteluissa. Vastaan asettui Niko Suotama. Ottelu alkoi hyvin tunnustelevissa merkeissä ja mattoonmenon jälkeen imatralainen osoittautui jossain määrin Teppoa vahvemmaksi ja sovitun lopetuksen kaivaminen ei onnistunut. Imatran mies pääsi lyömään päältä varsin rapsakasti ja tuomarin oli pakko keskeyttää ottelu Tepon tajunnan häivyttyä hämärän taa. Seurailin tilanteen kehitystä ja ottelun jälkeinen keskustelu vahvisti havaintoni oikeaksi; Tepon sammuttanut erittäin kova isku osui takaraivon ja niskan väliselle alueelle. Tästä johtuen Teppo ei oli täydellisen sekaisin vielä siinä vaiheessa kun hänet autettiin ulos kehästä. Tilanteelle ei kuitenkaan olisi voinut mitään, eikä se missään nimessä ollut tahallinen.


Suotama by TKO

Illan pääottelun etutiimellyksessä ajauduimme kehätytön kanssa vahvasti eri leireihin, sillä itse olin jo etukäteen vakuuttunut Mikaelin voitosta, kun taas työkumppanini oli, kirjaimellisesti, koko sydämellään Tuomo Turkian puolella. Väkivahva lappeenrantalainen onnistui nopeasti kääntämään ottelun mattoon jääden itse päällimmäiseksi. Kokenut kehäkettu, Lähteenmäki, sai kuitenkin nopeasti aseteltua tiukkaakin tiukemman triangelin kohdalleen, eikä edes Turkian hurjat ja sisukkaat slämmit auttaneet miestä pulasta. Loppu oli käsillä ja lopulta Turkia joutui taputtamaan antautumisen merkiksi. Hieno taistelu kuitenkin. Lähdesmäen veljespari jatkoi samalla voittokulkuaan.


Lähdesmäki by Submission (Triangle Choke)

Sawo Rumble oli kokonaisuudessaan hieno tapahtuma, jonka järjestelyt ja puitteet olivat hyvät. Uskon yleisön jatkossakin löytävän tapahtuman, mikäli sellainen taas ensi vuonna järjestetään.


Kuvat: Teemu Rissanen

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää koko itsenäisen Suomen kansalle ja samalla iso kiitos kaikille sotiemme veteraaneille jotka ovat kaiken tämän tehneet meille mahdolliseksi.

Sawo Rumble vol2, 5.12.2009

Toista kertaa Sawonmaalla, tarkemmin Kuopiossa, järjestettävä Sawo Rumble laajentaa ammattilaissäännöin käytäviin otteluihin tiettävästi ensimmäistä kertaa. Kuopiolaisten Gladiator Factoryn ja CMB:n järjestämät iltamat ottavat paikkansa Pohjantien koululla ja luvassa on niin amatöörien kahakointia kuin myöskin ammattilaispainotteista päähänlyömistä. Kekkerit aloitetaan punnistustilaisuudella ravintola Maljassa perjantaina 4.12.2009 klo 1900. Tilaisuus on kaikille avoin ja samalla maksuton. Kannattaa siis käydä luomassa kansainvälistä tunnelmaa ja katsastamassa nuorehkoa miestä parhaassa lihassaan. Varsinaiset rytinät käynnistetään 5.12.2009 klo 1200 ja sisään pääsee vitosella. Iltaottelut alkavat klo 1900 ja sisään pääsee klo 1800 alkaen. Piletistä pulitetaan ennakkoon 12€ ja ovelta 15€, mikäli ostaa lipun ennakkoon saa sillä käydä katsomassa myös päivän ilotulitukset. Mikäli päivällä vakuuttaa ostavansa iltatapahtuman lipun ovelta, niin ei välttämättä pääsee sisään.

Päiväotteluissa nähdään yhteensä 19 taistelua, joista osa käydään vapaaotteluliiton "ei saa lyödä oikeasti" ja osa samaisen liiton "saa lyödä oikeasti säännöillä". Listoilta löytyy runsaasti paikallisia taistelijoita, joten kannattaa mennä kannustamaan oman kylän ukot voittoon. Päämatsina voidaan pitää Tehtaan Marko Laakkosen ja MMA Joensuun Pippurin Jessen kohtaamista alle 84 kilon painoluokassa. Ottelu käydään C-säännöin. Tämähän tarkoittaa sitä, että ottelu kestää 3x3 minuttia ja sen aikana matossa ei iskeä vastustajaa millään tavalla. Pystyssä saa sitten harrastaa väkivallantekoja pl. polvia ei saa napautella päähän. Räjähtävässä kunnossa oleva Marko onnistuu toivottavasti olemaan purkautumatta ennen lauantaita, jolloin Joensuun mies rävähtää nopeasti tonttiin ja joutuu lopetetuksi siellä.

Iltaotteluiden kortti on sikäli mielenkiitoinen, että Teppo Lampela, Tehtaan miehiä myöskin, debytoi ammattilaissäännöin käytävässä ottelussa MMA Imatran Niko Suortamaa vastaan. Teknisenä päähänlyöjänä ja potkijana Lampela varmastii pommittaa Nikoa heti ensimetrien tunnustelujen jälkeen, mutta ei epäröi moukaroida tätä matossakaan. En pitäisi lopetustakaan minään suurena ihmeenä. Varmaa on kuitenkin se, että Teppo vie ottelun nimiinsä ennen täyttä aikaa. Tai ainakin sellaiset ohjeet on annettu. Kuten kuvassa.


Kautosen Alpon ja Tampereen Janne Rantasen kohtaaminen on toisinto vuodelta 2006. Tuolloin ottelu tosin käytiin amatöörisäännöillä ja Kautonen vei sen täyden ajan jälkeen yksimielisellä tuomaripäätöksellä. Tälläkin kertaa luvassa on tasainen kahakka, jossa lukuisia tasaisia matseja hävinnyt Rantanen varmastikin janoaa voittoa. Molemmat ovat esiintyneet ammattilaissäännöin käydyissä otteluissa useita kertoja, joten molemmat herrat tietävät mistä illan ottelussa on kysymys.

Isojen poikien rähinässä MMA Joensuun Timo Karttunen kohtaa virolaisen Alik Tseikon. Ottelu oli jo aikaisemmin listoilla Chicago Collision V -iltamissa, mutta peruuntui ilmeisesti Karttusen loukkaannuttua. Ainakin Tseiko tyrmäsi kyseisessä tapahtumassa Lauri Rusaman toisessa erässä. Karttusen on siis syytä tiedostaa virolaisen lyönneissä olevan myös kaatoa. Tseikolla on myös menestystä vapaapainista, joten kova vastus on Karttusella edessään. Tietääkseni Karttunen debytoi ammattilaissäännöillä ja on tätä ennen voittanut kaikki amatöörimatsinsa.

Illan pääottelussa Lahden Mikael Lähdesmäki kohtaa MMA Lappeenrannan voimajyrän Tuomo Turkian. Pitkän linjan Lähdesmäki on kovin kuuluisasta suvusta, sillä hänen pikkuveljensä voitti juuri Shooton Euroopanmestaruuden. Ehtipä Matteus ottaa voiton vielä edellisenä viikonloppuna Helsingin Fight Nightissa. Lähdesmäen veljekset tietävät molemmat miten matossa toimitaan. Mikael voitti edellisessä Sawo Openissa oman sarjansa. Turkian recordi on varsin tappiollinen, joten hänkin varmasti tulee hyvin valmistautuneena otteluun ja janoaa voittoa. Luvassa on siis tekniikka vastaan voima. Asetelmat ovat hyvin mielenkiintoiset.

Lähdesmäki asettelee lopetusta.


Tapahtuman kotisivut löytyvät seuraavasta osoitteesta: www.saworumble.fi
Sääntöjä illan otteluihin voi käydä tarkastelemassa osoitteessa: www.vapaaottelu.fi
Kuopio Gladiator Factory kotisivut osoitteessa: www.gladiatorfactory.com

Kuvat www.gladiatorfactory.com ja Antti Vanne

Helsinki Fight Night 28.11.2009

Pienellä viiveellä ollaan liikkeellä, koska viikonlopulle sattui sen verran somasti erilaisia hulluttelutilaisuuksia, että pääsin kotiin vasta eilen iltapäivällä ja oli luonnollisestikin niin peloissani kaikesta, etten voinutkaan kuvitella kirjoittavani päähänlyönnistä. Luon siis näin selkeästi jälkikäteen menneeseen tapahtumaan. Siihen joka otti paikkansa Helsingin jäähallissa.

Illan ympärillä leijaili monia mielenkiintoisia ottelupareja, mutta huonon tuurin astuttua kehiin ottelukortti muuttui viimemetreillä sangen merkittävästi. Luonnollisesti pahin takaisku oli Ross Pointonin silmäkulmavamma, jonka seurauksena Heilimön Saukkia ei kehään tällä kertaa saatu. Myös Anton Kuivasen loukkaantuminen iski järjestäjiä nenänvarteen. Lopputuloksena Speed Promotionin ja Shooto Finlandin järjestämän tapahtuman kortti kuivui odotusarvoista kohtuullisen paljon. Tällä ja erittäin huonolla mainostamisella oli varmastikin osuutta siihen, että juuri se suuri yleisö ei tietään jäähalliin löytänyt. Lopputuloksena taistelut käytiin aavistuksen kolkossa tunnelmassa, sillä muutaman kokoluokan liian suuri tila söi suurimman tunnelman. Yleisöarviot osoittavat paikalla olleen noin 3000 ihmistä. Itse on osaa tähän sanoa, muuta kuin sen, että yleisön vähyys näkyi kaikella tavalla jäähallissa.

Hämmästyttävintä kokonaisuudessa oli se, että lava- ja kehärakennelmien suunnitteluun ei oltu käytetty ilmeisesti kovinkaan paljoa aikaa ja vaivaa. Shöymeininki oli minimissään ja kehään johtavat rakennlmat peittivät näkyvyyden eräistä C-katsomoista todella pahasti. Otteluohjelmaa ei jaettu missään muodossa, joten yleisö joutui olemaan Starbucksin spiikkausten varassa. Jos ei huomioidan sitä, että kehäkuuluttaja vaikutti siltä, että hän luki ensimmäistä kertaa mitä hänen oikein missäkin kohtaa piti, suoriutui mies toimistaan varsin malliikkaasti. Otteluohjelmaan on lisäksi hyvä laittaa vähän taustatietoa ottelijoista sekä lajista, sillä nämä ovat sellaisia asioita, jotka suurta yleisöä kiinnostavat. Otteluiden jälkeiset haastattelut jäivät myös kokonaan puuttumaan, samoin screenit pysyivät mustina kokoillan ajan. Ainoa suuren maailman meiningin pilkahdus koettiin kun ruotsalaisen Bielkheden kulma-avustaja Reza, haastoi Niko Puhakan otteluun seuraavan tilaisuuden tullen. Voisi itse asiassa olla hyvä ottelu. Taustalla saattaa olla pieniä jännitteitä Puhakan natsimenneisyyden (ja varmaankin nykyisyyden) kanssa. Henkilökohtaisesti en edes kyseisen aatteen kannattajia ottaisi ottelemaan, jos jostain syystä jonkun tapahtuman järjestäisin.

Ja sitten asiaan. Ottelukortin kuivumisesta huolimatta kehässä nähtiin varsin viihdyttäviä otteluita. Ilmeisellä pikakomennuksella kehään noussut Turun ja FFG:n Toni Linden kohtasi ensimmäisessä ottelusssa Mats Nilssonin, joka ainakin omaksi yllätyksekseni ottelun tasatulokseen. Tonilla petti kaasutankki pahemman kerran ja suvereeni lukkopainiosaaja joutui lähinnä passailemaan. Paremmalla cardiolla ottelu olisi päättynyt Tonille ennen täyttä aikaa.

Ja koska en mitään muistiinpanoja illan aikana tehnyt, ottelujärjestyksen osalta edes päähäni, niin kertailen illan kähinöitä satunnaisessa järjestyksessä. Espoon Kehähaiden Niko Puhakka kohtasi omassa ottelussaan ranskalaisen Johnny Fracheyn. Ottelun kulku oli varsin vaihteleva, mutta mielestäni kumpikaan ei ollut missään vaiheessa kovin lähellä ottelun lopettamista, eikä mitään päätähuimaavan hienoja suorituksia nähty. Toivon koko ottelun ajan, että Frachey saisi Puhakan lopetettua, mutta täyden ajan jälkeen espoolainen julistettiin voittajaksi. En olisi hämmästynyt vaikka tuomio olisi toisinkinpäin.

Toni Valtosen otteet muistuttivat Puhakan vastaavia ja slovakilainen Atila Vegh vastasi samalla mitalla. Jos ei vähän enemmänkin. Ympäri kehää mentiin ja matossa oltiin vaihtelevissa päällimmäisyysjärjestyksissä täyden ajan verran. Jos jossain, niin tässä ottelussa tulos olisi voinut helposti olla myös toisinpäin. Mitään oikeusmurhaa tai törkeätä kotiinpäinvetämistä ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan. Valtoselle hieno 30. ottelu ja voitto siitä.

Mikko "Rehtori" Suvanto on päässyt vakuuttavaan iskuun ja Roemer Trumpert oli alusta asti altavastaajana. Hollantilainen totesi hyvin nopeasti kyydin olevan kylmää ja joutui taputtamaan jo alkumetreillä Reksin koviin paukkuihin. Suvannon otteita on mukava nähdä jatkossakin.

Pitkästä aikaa kehään palannut Juha "Juice" Saarinen näytti, että edes pitkähkö tauko ja ruotsalainen Anders Hansson eivät vaikuta hänen edesottamuksiinsa. Vahvalla pystypainilla hienon alasviennin tehnyt Juice kipusi nopeasti vastustajansa selkään ja kuristi tämän ensimmäisessä erässä RNC:llä kolmen minuutin kohdalla. Toivottavasti Juicelle saadaa lisää otteluita lähitulevaisuudessa. Miehellä on kuitenkin kaikki ainekset menestykseen.

Shooton EM:stä ottelemassa käynyt Markus "Maaku" Halkosaari oli tärkeässä ottelussa. Vastaan asettui Klas Åkersson. Kovalyöntinen ruotsalainen ei ollut mikään eilisen teeren poika ja tämän Maakukin varmasti tiesi. Hyvän alun jälkeen ottelu kuitenkin päättyi Halkosaaren osalta ikävimmällä mahdollisella tavalla kulman keskeytykseen ensimäisen erän päättyessä. Miehen kaasutankki loppui täydellisesti ja ottelu meni täysin yksipuoliseksi päähänlyömiseksi.

Tampereen ja koko Suomen suuri elämäntapakamppailija vapaaottelu-uransa suoraan maailmalta aloittanut Jarno Nurminen otteli ensimmäistä kertaa urallaan kotimaassaan. Vastaansa hän sai ruotsalaisen Blazew Sawinskin. Blazew tyrmäsi edellisessä ottelussan MMA Vantaan Marko Patterin ensimmäisessä erässä, joten ainakin lyöntivoimaa mieheltä löytyi. Jarnon valmistautuminen otteluun oli tuskien taivalta erilaisten loukkaantumisten johdosta, mutta se ei ainakaan kehässä ehtinyt näkyä. Jarno napautti heti ensimmäisestä klinchistä napakan polven vastustajansa kylkeen, vei tämän tonttiin ja yritti kuristaa, mutta ennen kuin kuristus oli edes kiinni, ruotsalainen taputti. Jarno poistui kehästä samantien pettyneenä vastustajansa helppoon luovutukseen. Vasta myöhemmin selvisi, että Blazew oli murtanut kylkensä polvipotkun seurauksena ja joutui tästä syystä luovuttaamaan. Koska ei siis saanut happea, vaikka kuristus ei vielä valmis ollutkaan.



Äskettäin Shooton Euroopanmestaruuden voittanut Matteus "Teini" Lähdesmäki nousi kehään toista kertaa lyhyen ajan sisään. Kyseessä ei kuitenkaan ollut titteliottelu. Ranskasta paikalle oli tuotu iloinen velikulta, Cedric Jouvet, joka oli voittanut lähes kaikki aikaisemmat ottelunsa luovutusotteella. Kehässä tätä ei kuitenkaan olisi voinut helposti päätellä, sillä niin dominantti lahtelainen oli matossa. Ottelu päättyi ensimmäiseen erään ja voitto matkasi käsi-triangelilla Lahteen. Matteus tuntuu olevan hurjassa kunnossa ja hänellä on kaikki ainekset nousta Suomen ja Euroopan parhaaksi ottelijaksi. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä mitä annettavaa Jerryllä olisi ollut Matteusta vastaan. Oma arvaukseni on, että ei ihan hirveästi.



Illan henkilökohtainen pääottelu oli kuitenkin ruotsalaisen David Bielkhedenin ja MMA Imatran Ville Räsäsen kohtaaminen. Illan ylivoimaisesti nimekkäin ottelija ei saanut ansaitsemaansa ennakkohypetystä, mutta näytti kehästä mikä tasoero on kysymyksessä. Räsänen, vaikkakin on sitkeääkin sitkeämpi, oli koko ottelun ajan täysin vastaantulija ja ruotsalainen paukutti vakuuttavan TKO voiton matossa. Suomessa joudutaan vielä jossain määrin työskentelemään ennen kuin isojen organisaatioiden ovista saadaan sisään kotimaamme edustaja. Jos itse joutuisin veikkaamaan, niin ensimmäinen voi olla Lähdesmäki tai Heilimö. En tosin olen vakuuttunut jälkimmäisen kiinnostuksesta riittävän infernaaliseen vapaaottelun treenaamiseen.



Kokonaisuudessaan ottelut olivat siis viihdyttäviä, mutta järjestelyt olivat täysin amatöörimaiset. Mikäli illasta halutaan tehdä ikimuistoinen tulee yleisten asioiden olla kunnossa ja ilmassa runsaasti suuren maailman meininkiä. Itseäni asia ei juuri haitannut, sillä lajille omistautuneet ja sitä harrastavat löytävät tiensä näihin iltoihin ja tietävät myös mistä on kysymys, mutta se suuri yleisö ei näillä avuilla paikalle löydä ja jos löytää, niin ei tule helposti toista kertaa. Näin se vaan menee.