Rishloo "Eidolon"

Seattlelainen Rishloo kulkee Toolin, The Mars Voltan ja Dregdin jalanjäljissä. Yhtye yhdistelee onnistuneesti kerroksia musiikkiinsa joka lopputulemaltaan on samaan aikaan kaunista ja voimakasta. Vähäeleisellä kitaroinnilla, joka muistuttaa jossain määrin The Mars Voltaa sekä Toolia, ja Drew Maillouxsin mielenkiintoisella vokalisoinnilla päästään hienoon lopputulokseen. "Eidolon" on bändin toinen albumi ja se on julkaistu vuonna 2007. Koska olen aikaisemmin missannut koko yhtyeen, on nyt korkea aika tuoda se ihmisten tietoisuuteen.


Vaikkakin yhtye saattaa nopeasti kuunneltuna kuulostaa perusamerikkalaiselta jyräykseltä; antaa ensivaikutelma totaalisen väärän kuvan Rishloon musiikista. Yhtyeen vaikutteet kuuluvat selvinä, mutta samalla musiikki on riittävän omaperäistä, jotta sitä voi fanaattisempikin musadiggari arvostaa. Rishloon vahvuus onkin juuri siinä, että sen sointi avautuu vähitellen ja paljastaa itsestään uusia aikaisemmin huomaamattomia kerroksia. Yhtyeen omilla sivuilla kerrotaan haussulla tavalla siitä, kuinka bändin debyytti on myynyt maailmanlaajuisesti 2000 kopiota. Yhtyeen musiikin tason huomioiden määrä kuulostaa melko vähäiseltä.

"Eidolon" yltää jopa The Mars Voltan yllättävyyteen, samalla kun se on Toolmaisen täsmällinen. Yleisilmeeltään varsin rauhallinen levy on siis ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaikille em. mainittujen bändien musiikin ystäville. En ymmärrä kuinka olen saattanut missata tämän bändin aikaisemmin.

9/10

1. Prosag
2. Freaks & Animals
3. El Empe
4. Pandora
5. My Favorite Things
6. Alchemy Alice
7. To Tame The Temporal Shrew
8. Weeble Wobble
9. Eidolon Alpha
10. Omega
11. In Pill Form
12. Zdzislaw
13. Disco Biscuit
14. Shades

Albums of the year 2008

Vuosi on päivää vaille valmis ja on aika laittaa vuoden musiikillinen anti pakettiin.

Vuoden parhaat metallinmakuiset rysäykset:

1. Meshuggah "ObZen"

Ruotsalaisten jyrän alle jäämiseltä ei voinut välttyä. Suoremmille laduille palanneen Meshuggahin uusin albumi pyyhki pöydän sen verran tehokkaasti, että loppujen lopuksi kukaan ei päässyt edes kovin lähelle. Täydellistä teknistä mättöä koko albumin mitalta; alusta loppuun. "Bleed" -biisin rumpuriffi ei vieläkään lähde kovin monelta virtuoosilta.

2. Gojira "The Way Of All Flesh"

Ranskan patonkien uutudella ei juurikaan kurveja oiottu, vaan kimurantin jyräyksen voimalla paahdettiin jokainen pienikin mutka. Edellisen ja loistavan "From Mars To Sirius" -albumin jälkeen Gojira onnistuu olemaan entistä raskaampi ja kokeilevampi ilman, että musiikki itsessään menettää teräänsä. Jos vielä seuraavalla levyllä pistävät paremmaksi, niin sitten ollaan jo äärimmäisyyksissä.

3. Seventh Wonder "Mercy Falls"

Ruotsalaisten progemetallin keittelijöiden uusin teema-albumi nousi kuin puskista kolkuttelemaan vuoden parhaan albumin titteliä. Kuuntelua kestävä ja lähes täydellinen paketti jäi kuitenkin teknisemmän jyräyksen jalkoihin kalkkiviivoilla. Seventh Wonderin luulisi tällä albumillaan nousevan metallin kirkkaampaan kaartiin, mutta tutkimattomia ovat musiikinystävien korvakäytävien mutkat.

4. Amon Amarth "Twilight Of The Thunder God"

Melodisemman kuolon ystäviä puhutteleva Amon Amarth on uusimmallaan onnistunut tekemään yhden death metallin melodisimman albumikokonaisuuden; ilman yhtään puhtaasti laulettua vokaalia. Kuuntelussa hivenen kärsinyt albumi tulee kuitenkin jäämään vuoden 2008 ehdottomien helmien joukkoon vahvalla kokonaispanoksellaan.

5. Steven Wilson "Insurgents"

Porcupine Treen nokkamiehen tuotteliaisuudelle ei tunnu löytyvän mitään rajoja. Edellisvuoden loistavan PT -albumin jälkeen vuonna 2008 markkinoille ilmestyi No-Manin loistava "Schoolyard Ghost" sekä miehen sooloalbumi. Näistä kahdesta "Insurgents" vetää millin pidemmän korren. Vaikkakaan kyse ei ehkä ole niin metallisesta ilmaisusta; sijoittuu "Insurgents" tässä kategosrissa hienosti kympin sakkiin.

6. No-Man "Schoolyard Ghost"

No-Manin uusin albumi odotutti itseään kohtuullisen pitkään, mutta ei todellakaan pettänyt odotuksia. Mahtavan kuulaita tunnelmia ja melodioita koko levyn täydeltä. Albumi onnistuu toimimaan miltei koko mitassaan ja ainoastaan muutaman kokeellisemmat pätkät ampuvat muutaman millin ohi maalistaa. Muutoin täydellistä tunnelmointia.

7. Opeth "Watershed"

Opethin pitkään jatkunut laatulevyjen linja pitää edelleen. "Watershed" ei kuitenkaan onnistunut lunastamaan ihan kaikkia sille asetettuja odotuksia. Aikaisempaa kevyempi ja melodisempi linja toimii, mutta kokonaisuudessaan levy antaa vähän valjun kuvan itsestään. Dynamiikkaan käytetään hienosti, mutta jossain kohdin mennään yli ja tästä syystä Opeth jää kirkkaimman kärjen ulkopuolelle. Näillä standardeilla suoritus ei kuitenkaan ole ollenkaan huono.

8. The Haunted "Versus"

Naapurimaamme musiikki ei vielä ole edustettuna listalla kovin voimakkaasti, joten The Hauntedin uusin sopii listalle kuin nyrkki silmään. Aikaisempaa suoremmalla mitoituksella runttaava albumi palauttaa bändin vuosien taakse ja tässä tapauksessa se on ainoastaan positiivista. Aggressiivisella otteella syntyy jälleen hienoa jälkeä ja tyypillisimmät ruotsimetallin melodioinnin on jätetty muiden käytettäviksi.

9. Enslaved "Vertebrae"

Norjanmaalta ponnistavan Enslavedin on aina odotettu tekevän mielenkiintoisia levyjä. Näin on jälleen kerran päässyt tapahtumaan ja progressiivinen "Vertebrae" kuulostaa hienolta. Pienellä hiomisella albumi olisi noussut muutaman pykälän ylöspäin, mutta on ehkä parempi, että mitään ei ole menty sen enempää siloittelemaan ja lopputuloksesta kuuluu bändin soitto; juuri niin kuin sen pitääkin kuulua.

10. Ayreon "01011001"

Mr. konseptialbumin kynä on jälleen ollut terävänä. Ayreonin koko tuotanto kuuluu konseptialbumeiden parhaimapaan kolmannekseen ja osa jopa aivan kärkipaikoille. Uskaliaan kokoelmankin julkaissut bändi maalaa hienon tarinallisen ja musiikillisen kaaren uusimmallaan. Ehdoton valinta vuoden TOP 10 sakkiin.

Kevyemmät laatutuotteet (satunnaisessa järjestyksessä):

1. Fleet Foxes "S/T"

2. Glasvegas "Glasvegas"

3. Cold War Kids "Loyalty To Loyalty"

4. Bon Iver "For Emma, Forever Ago"

5. The Mars Volta "The Bedlam In Goliath"


Vuoden livekokemus:

Mike Patton & Mondo Cane


Vuoden 2008 ehdottomasti kovin livekokemus oli Mike Patton & Mondo Cane Ilosaarirockissa. Italoiskelmiä aivan omaan muottiinsa valanut kaikkien aikojen musiikillinen taituri edelläkävi jälleen kerran kaikki kolleegansa ja näytti, että silloin kun osaa mitä tahansa, voi myöskin tehdä mitä tahansa ja tietenkin; vain ja ainoastaan tyylillä.

Kokeilukäyttöön vuoden vaihtuessa:

-Lycia
-Flunk
-Love Spirals Downwards
-Love Is Colder Than Death
-Dargaard
-Nosound
-Pure Reason Revolution
-Black Tape For A Blue Girl
-Rishloo
-Amplifier
-Redemption
-Mind's Eye
-Fredrik Thordendal's Special Defects
-Tesseract
-Psyopus

Ja asiaan mitenkään liittymättä; Vuoden eläin on Totti.

Amis viikset

Monilla ihmisillä pukkaa helvetinmoinen stressi päälle näin joulun aikaan ja jokainen etsii itselleen sopivaa tapaa rauhoittua ja rentoutua kaiken säntäilyn päätteeksi. Osa ihmisistä menee jouluna mielellään kirkkoon hiljentymään. En suosittele tätä vaihtoehtoa, koska kirkot ainoastaan rahastavat ihmisiä, uskonnot aiheuttavat sotia ja ainakin katolliset papit mielellään panevat pikkupoikia. Tätä mieltä olen kirkoista ja uskonnoista. Toiset vetävät kunnon rutut. Saattaapa joku vaan maata kotona kalsarit jalassa ja chillata. Kukin siis tavallaan. Jos mikään näistä perinteisistä tavoista ei tunnu miellyttävän; kuulut niihin ihmisiin joiden on tullut aika kasvattaa kunnon amis viikset. (Valitettavasti kuvan yhteydessä amis viikset on virheellisesti kirjoitettu yhteen. Suomenkielentuntijoiden liiton lausunto nro: 232289)

Amis viiksiin sisältyy melkoinen tunnelataus. Vanhemmat ihmiset eivät ole nähneet amis viiksia sitten kouluaikojensa ja osa "paremmin" koulutetusta väestä ei julkisesti tunnusta koskaan kohdanneensa amis viiksiä. Shokki saattaa olla suuri sillä amis viikset ovat hiustaiteilun seuraava suuri "The Big Thing". Olin nimittäin viikko sitten parturissa ja kuulin, että amis viikset ovat tuloillaan. Laitoin asian visusti korvan taakse ja päätin ryhtyä edelläkävijäksi. Joulu tarjoaa oivallisen mahdollisuuden paneutua amis viisten kasvattamiseen sekä niiden syvempään olemukseen.

Jokainen amis viikset joskus omistanut muistaa varmasti miten kivasti ne kutittavat ylähuulta. Viiksillä voi myös peittää pieniä arpia, jotka ovat päässeet syntymään joko tupakkipaikalla isompien (amis viiksisten) poikien nyrkistä tai ensimmäisten tupakinpolttoharjoitusten yhteydessä. Amis viikset pysäyttävät myös mukavasti nenästä valuvan touhutipan, ennen kuin se ehtii suuhun saakka. Suurin ja perimmäinen tarkoitus amis viiksillä on kuitenkin antaa kantajastaan tyylikäs ja tiedostava ensivaikutelma. Vielä ei ole syntynyt sellaista naisihmistä joka pystyisi vastustamaan amis viisten alla töröttävien huulien kutsua. Moni lemmekäs hetki olisi jäänyt toteutumatta ilman amis viiksiä. Mikä onkaan sen hurmaavampi tapa lähetyä naista, kun ojentaa amis viikset (joissa on luonnollisesti oluen herkullista vaahtoa) ankarassa etukumarassa kohti unelmiensa naista? Tätä soidinkutsua ei yksinkertaisesti torjuta.

Kehoitankin nyt jokaista muotitietoista ja itsestään välittävää herraa kiirehtimään amis viistensä kasvatusta. Ja te, joilla viiksien kasvu on sankkaakin sankempaa; joudutte valitettavasti turvautumaan kulmakarvannyppimiskoneeseen. Amis viisten olemukseen ei kuulu sankkuus saati tuuheus. Vahankäyttöä on myös syytä välttää. Mikäli viiksesi jostain syystä ovat niin vaaleat, että epäilet niiden jäävän vaille huomiota, voit hyvin sipaista ripsiväriä (eli ripsaria) haiveniisi. Jos taas viiksenkasvu on kokonaan tyrehtynyt, kannattaa karvoitusta lainata alapäästä ja kiinnitää se mahdollisimman tiukantuoksuisella liimalla nenän alle. Näin saat myös sopivan liuotinpöhnän komeiden viiksien lisäksi.

Loppuun on hyvä lisätä vielä muutama kuva erilaisista viiksistä.

Ehdottomasti liian charmantit viikset ollakseen todelliset amis viikset.

Varsinaiset himonussijan viikset. Paljastavat tarkoituksesi aivan liian selvästi, eivätkä ole edes tyylikkäät.

Lähes täydelliset amis viikset. Tätä ei ole turhaan valittu vuoden amis viiksi -kuvaksi.

Kohtuulliset amis viikset. Huomaa kuitenkin viiksien jatkuminen noin puoli senttiä liian alas. Pituutta on myöskin liikaa.

Nyt siis kaikki joukolla kasvattamaan uudeksi vuodeksi kunnon amis viiksiä. Ennakkoluulottomat naiset toivotetaan myös mukaan tähän kunniakkaaseen amis viiksisten joukkoon!

Kipupisteitä ja kasaripoppia

Totilla (joka on suuri pieni chihauhua) oli tänään pienten koettelemusten päivä. Inhottavat lapsuudenmuistot, maitohampaat, olivat jääneet töröttämään sekä ala- että yläleukaan, joten nehän oli poistettava. Kuten kaikki suuret pienet poikachihauhuat, niin myös Totti on tempperamenttinen ja aktiivinen. Arvelutus mielessäni ja Totti kopassaan matkasin kohti Hakametsän eläinlääkäristeissonia. Uusi ja eläinrikas ympäristö hämmensi selvästi pientä matkakumppania, jota olin siis viemässä hammaslääkäriin, (Kuten monet ihmisistä, niin myöskään chihauhuat eivät voi sietää hammaslääkäreitä. Tai siis ennemminkin itse hammaslääkärissä käyntiä.) jota itsekin niin kammoan. Toisiin eläimiin tutustuminen sai tällä kertaa jäädä vähemmälle sillä jännitys oli vallanut pienen mielen. Punnituksen jälkeen suuntasimme vastaanottamaan nukutuspiikkiä. Mutta ensin tarkastettiin hampaat. Se meni hyvin. Sitten kuunneltiin sydänäänet. Sekin meni hyvin. Mutta kun lääkäri käänsi selkänsä pieni ystäväni syöksyi hätääntyneenä syliini.. Se oli ehkä eniten hellyyttävää vielä ikinä. Ja koska olen karu mies; palkitsin ystäväni lääkärin toimesta annetulla piikillä.. Totti otti senkin urheasti vastaan, pieraisi kostoksi ja vaipui täydellisen rentoutumisen tilaan. Niin rentoon tilaan, että meinasi pudota maahan sylistäni. Jätin ystäväni parempiin käsiin ja lähdin ostamaan kasaripoppia. Kasaripoppia, koska se on ihan helvetin kovaa musiikkia.

Ultravox

Talk Talk

The Human League

The Comsat Angels

The Mission

Duran Duran

Monille ihmisille kasaripoppi on julkisesti helvetillinen kirosana. Kotiin päästyään ihmiset kuitenkin kaivavat vanhat kasettinsa esiin ja alkavat haikailla neonvaatteissaan parempia aikoja. Tämä tietenkin sillä reunaehdolla, että ovat eläneet kahdeksaköötluvulla. Kasaripoppi on kuitenkin oikeasti hyvää musiikkia ihan yleisellä tasolla ajateltuna. Sitä voi kuunnella, sen voi laittaa soimaan taustalla, tarvittaessa sitä voi pilkata kavereiden kanssa ja samalla nauraa itselleen. Yllä olevien yhtyeiden tuotantohan on alusta loppuun saakka sitä parasta itseään. Täydellisiä popbiisejä ilman mitään indien vaikeaselkoista katu-uskottavuutta. Indie itsessään on nykyään niin suosittua, että sitähän diggailevat jo kansan syvätkin rivit. Indietä ei siis kohta ole edes olemassa. Kasaripoppi sen sijaan jää kuolemattomana elämään musiikkihistoriaan. Ja hyvä niin. Siitäkin huolimatta, että artistit saattavat jonkun ahdasmielisen silmään näyttää aavistuksen huvittavilta. Aion jatkossakin tunnustaa julkisesti rakkauteni kasaripopin vaaleanpunaiseen maailmaan. Se jos joku on rakkautta musiikkiin ja kaikki genrerajat rikkovaa vallankumouksellisuutta. Ja kyllä; The Mission on myös kasaripoppia.

Ja takaisin kakstuhattaluvulle... Sainkin siis soiton eläinlääkäriltä. Hän kertoi ystäväni olevan riittävän virkeä lähteäkseen kotiin. Kävin noutamassa Totin, joka jaksoikin jo heiluttaa hännän päätä, vaikka muuten olikin vielä pikku pöhnissään. Totesin kerrankin olevani se jolla ei ole krapulaa tänä iltana. Narkootteihin tutustunut koira olisi tällä kertaa oleva kärsijän roolissa. Ja vielä mitä, tunnin nokosten jälkeen jannu oli entisellään. Tai ainakin melkein. Askellus oli vielä huteraa, mutta pikku ulkoilut sujuivat hienosti ja ruoka meni alas alle sekunnissa. Ehkä se, jolla on vahvin lääkitys, syö nopeiten. Mahdollisesti myös Viivin suopea ja myötätuntoinen suhtautuminen saattoi edesauttaa ystäväni nopeaa toipumista.

Toisin kun ihmisten, eläinten saattaa olla vaikea ymmärtää miksi sattuu. Ja siitäkin huolimatta ne urheasti jatkavat eteenpäin. Ihminen on siitä kummallinen eläin, että sen on jäätävä miettimään kipupisteitään ja jatkaminen on joskus jopa ylivoimaista. Koiralla on koiran oltavat. Ja usein kaverinaan ihminen. Ihminen joka ei koskaan pääse sille tasolle, että vilpittömästi hädässään turvautuisi toiseen ihmiseen silloin kun on hädän hetki. Aina pitää miettiä kehtaamista tai vastapalveluksia. Koska tunnen vilpitöntä yhteenkuuluvuutta koiran kanssa aion ryhtyä seuraavassa elämässäni itsekin sellaiseksi.

WAR Heilimö!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Turussa rymistellään EM -titteliottelun sisältävässä FINNFIGHT X:ssä. Turun, ja sitä kautta koko Suomen, ylpeys Sauli Heilimö astelee Shooto -organisaation EM -titteliottelussa kehään ja saa vastaansa Mikkel Guldbaekin. Tanskasta ja vahvalta pystyottelutaustalta lyövä Mikkel on kehässä aggressiivinen ja tullee päälle kuin yleinen syyttäjä. Hyvässä, ja suorastaan saatanallisessa, iskussa oleva Sauli tulee viemään ottelun mattoon ja paketoimaan tanskalaisen ensimmäisessä erässä käsilukolla tai kuristuksella. Vaikka vapaaottelussa käytettävä jiu-jitsu ei ole sama asia kuin jiu-jitsu itsessään; on Sauli kuitenkin aivan liian kova matto-ottelija Mikkelin taidoille. Osoituksena tästä Rikard Andersson myönsi miehelle kauan odotellun mustan BJJ -vyön. Onnittelut Saulille, kuten myöskin Markolle ja Teemulle.


Tapahtuman fightcard on muutoikin mielenkiintoinen. Etenkin, niin ikään FFG:tä, edustavat Timo-Juhani Hirvikangas ja Toni Linden ottelevat tapahtumassa ammattilaisdebyyttinsä. Molemmat miehet ovat olleet harjoitusvuosiinsa nähden erittäin saatanan jäätäviä kaikissa käymissään otteluissa. Tipillähän on myös nyrkkeilytaustaa, mutta Toni ponnistaa ihan puhtaasti painin voimin, joten nähtäväksi jää miten onnistuu vapaaottelu ammattilaissäännöillä. Oma veikkaukseni on, että molemmat vievät ottelunsa lopetuksilla ensimmäisissä erissä.

Rehtorin otteet kiinnostavat kovin. Mies ei syystä tai toisesta ole onnistunut vakuuttamaan itseäni taidoillaan; tahdollaan sitäkin enemmän. Toivottavasti kuntohuippu on kohdallaan ja isäntä jaksaa myllyttää loppuun saakka, sillä en usko kamppailun päättyvän ihan ensimmäisillä hetkillä. Suvanto kuitenkin vie täyden ajan jälkeen, molempien ottelijoiden ollessa täysin puhki...

Viime vuoden tapahtuma, joka myös järjestettiin Caribialla, edusti suomalaisten vapaaottelukarkeloiden aatelia. Saattaa tietenkin olla aavistuksen verran subjektiivinen suhtautuminen Turkuun, FFg:hen ja kaikkeen edellä mainittuihin liittyvään, nostattaa tunteita enemmän kuin muut alan hartaudet Suomen maalla. Hienot kinkerit ovat siis luvassa ja suosittelenkin jokaiselle tätä häppeninkiä. Kaiken lisäksi Caribialla on mahdollisimman hyvät puitteet järjestää tämän tyylisiä tapahtumia. Animalin takakontissa kun vielä pääsee isolle kirkolle, niin AVOTkaa.

Cold War Kids "Loyalty To Loyalty"

Ja pitkästä aikaa musiikkirintama tarjoaa joulun alla muuta kuin ainoastaan vuosi vuodelta paskempia kokoelmia. Jeff Buckleyn haamu on ilmeisesti herännyt henkiin, huolestunut musiikin yleisestä tilasta, ja alkanut työstämään musiikkia Cold War Kids -nimellä. Amerikasta, ja tarkemminottaen Kaliforniasta, rynnivä yhtye on onnistunut saattamaan uudelle albumilleen mahtavan määrän hienoja kappaleita ja soittamisen iloa. Orkesterin musiikki on yhdistelmä etäistä Velvet Undergroundia ja kenties hyppysellistä Ryan Adamsia. Omalla tavallaan Cold War Kids tekee kaiken kokonaan uudella, ennenkuulemattomalla tavalla; se on tuorein ilon pilkahdus kaiken retrohömpän keskellä. Ja koska indie on pienten piirien musiikkia, on Cold War Kids vielä vähän aikaa indietä.


Nathan Willetin johdolla itseään ilmaiseva bändi hätyyttelee musiikkillaan ilon ja surun äärimmäisiä sfäärejä. Musiikin tunnetilojen vaihtelua voisi kuvata jopa mielipuoliseksi, sillä vaikka kappaleissa pääosin onkin normaalit kappalerakenteet, kivutaan niissä samaan aikaan ääripäästä toiseen. Iloisen ja jopa hullun ryöpsähdyksen jälkeen vajotaan jopa masennuksen mustaa yöhön. Tuo yö kuitenkin päättyy täsmälleen yhtä äkillisesti kuin se on alkanutkin. Tästä yhtyeestä on taatusti laajempienkin pikkupiirien kestosuosikiksi ja ainakin "Loyalty To Loyalty" tulee soimaan vielä monilla makeantuoksuisilla retkillä. Siellä missä tajuntaan laajennetaan yleisen moraalikäsityksen ulkopuolelle; ja ulkopuolisilla aineilla.

9/10

1. Against Privacy
2. Mexican Dogs
3. Every Valley Is Not A Lake
4. Something Is Not Right With Me
5. Welcome To The Occupation
6. Golden Gate Jumpers
7. Avalanche In B
8. I've Seen Enough
9. Every Man I Fall For
10. Dreams Old Men Dream
11. Relief
12. On The Night My Love Broke Through
13. Cryptomnesia