Kohti kesää

Aikaa on taas vierahtänyt kohtuuttoman paljon viimeisimmän päivityksen jälkeen. Tehtävät ovat kuljettaneet ympäri Suomea ja muutoinkin on ollut kiireitä ihan riittämiin. Välillä ehdittiin piipahtaa Ylläksellä ja Pallaksella. Lumiset tunnelmat mahdollistivat antoisan sporttiviikon viettämisen ja samalla irtautumisen perusrutiineista. Reissun aikana tulikin käveltyä tuntureita ylös-alas sen verran paljon, että sitä voidaan jo pitää urheiluna. Innostus laskemista kohtaan heräsi jälleen siinä määrin voimakkaasti, että varastoon ilmestyivät Movementin Goliath Sluffit. Seuraavaa talvea odotellessa.. Rikkinäinen polvikin kesti koitokset valittamatta ja seuraavaksi onkin edessä pohdinta siitä, leikataanko polvi ennen Mont Blancia, vai vasta sen jälkeen? Tunnetustihan ei ole olemassa niin hyvää lääkäriä, etteikö hän leikkaamalla saisi huonosta polvesta vielä vähän huonompaa.


Muutaman viikon päästä kokoonnummee suunnittelemaan Blancin -reissun yksityiskohtia ja sen jälkeen on hyvä antaa seuraava katsaus suunnittelun etenemisestä. Olen aloittanut valmistautumisen ja juossut pitkiä lenkkejä sekä väliin tehnyt vähän räjähtävämpääkin treeniä. Kroppa vaan ei tunnu kestävän kyydissä mukana..

Varusteiden hankintakin on etenemässä ja kaapista alkaa löytyä kaikki tärkeimmät varusteet. Niistä myös lisää muutaman viikon kuluttua. Kevään koittaessa ilmatkin ovat mitä hienoimmat ja mikä onkaan mahtavampaa kuin nauttia ulkoilusta näillä keleillä. Kevään projektina tuleekin olemaan oman reitin puhdistaminen ja avaaminen mökin lähimaastoon. Toivottavasti se valmistuu mahdollisimman nopeasti, niin pääsee asettelemaan tossuja kalliota vasten.


Kevään kuluessa olen tullut lopullisen vakuuttuneeksi siitä, että ensi kevät kuluu Alpeilla ja Himalajalla. Tarkoituksena on ottaa 3-6 kuukauden irtiotto ja viettää se jylhien maisemien keskellä laskien, kiipeillen ja vaellellen.

Kohti unelmaa

Lainatakseni ystävieni Marko "Mame" Kaarton ja Arttu "Animal" Nymanin viimeisimmän Fightsport -lehden artikkelin sanomaa; unelmat pitää tehdä tavoitteiksi ja niistä pitää saada muistutus vähintään päivittäin. Matka kohti suuremman unelman ensimmäistä etappia on alkanut. Heinäkuun lopussa tavoitteenani on olla Mont Blancin huipulla yhdessä köysistöni kanssa. Huipulle ei vie opas. Huipulle ei vie hissi. Jos kaikki osuu kohdalleen, sinne vie oma suunnitelma ja oma suoritus.

Olen aloittanut henkisellä ja fyysisellä tasolla vajaan neljän kuukauden mittaisen valmistautumisen kohti Mont Blancin huippua. Vaikka kyseessä ei ole kiipeilyllisesti mikään maailmanluokan suoritus, ei voida puhua varsinaisesta puistokävelystäkään. Blanc, jonka huippu kohoaa 4807 metrin korkeuteen, tarjoaa vähintäänkin riittävästi haasteita tässä vaiheessa olevalle vuorikiipeilijän alulle. Tai no.. ei ehkä voida vielä puhua edes vuorikiipeilijän alusta, mutta sinne päin kuitenkin.

Kuten kaikilla muillakin vuorilla, niin Blancillakin, sääolosuhteet ovat suuressa roolissa ja helppo päivä voi muuttua nopeastikin yllättävän vaikeaksi. Korkeuden vaikutuksia omaan elimistöön ei voi arvioida ennen kuin ne pääsee itse kokeilemaan. Maltti on tässäkin asiassa valttia ja haluan ainakin itse suorittaa akklimatisoitumisen huolellisesti ja riittävän pitkällä oleskelulla noin 3000 metrin korkeudessa. Kyseessä ei itselleni ole mikään kilpailu, vaan itsensä haastaminen. "Getting to summit is optional, but getting down is mandatory." Näin sanoi aikanaan Veikankin kanssa paljon kiivennyt Ed Viesturs. Pienemmilläkin vuorilla voi pudota, sairastua vuoristotautiin ja jäädä sään armoille.

Tänään kävin jälleen juoksemassa rauhallisella tahdin parin tunnin lenkin ja samaa on luvassa vielä jatkossakin. Harjoitusohjelmaan kuuluu myös punttisalia, kiipeilyä, tekniikoiden harjoittelua, kamppailu-urheilua sekä mökille rakentuvaa harjoitusrataa. Rataa joka pitää sisällään mm. painokelkaa, tratorin rengasta sekä lekaa ja muuta mukavaa kiertoharjoitteluun soveltuvaa sälää ja roipetta. Innoittajana tämäntyyppiseen harjoitteluun on ollut mm. Martin Rooneyn kirja "Training For Warriors". Suosittelen kyseistä kirjaa kaikille ja etenkin kaikille kamppailu-urheilua treenaaville ja harrastaville. Kirjasta lisää myöhemmissä kirjoituksissa, kunhan pääseen syventymään siihen vielä vähän enemmän.


Loppuvuoden kokonaisteemana on saada osittain romuna oleva kroppa jälleen niin hyvään kuntoon kuin mahdollista. Kehon- ja mielenhuollolliset harjoitteet tulevat olemaan tärkeässä osassa tämän tavoitteen saavuttamisessa. Maailmassa ei loppujen lopuksi ole kiire kovinkaan moneen paikkaan ja vaikkakin se meiltä kaikilta hyvin usein unohtuu, niin ympärillä on paljon ihmisiä, jotka ansaitsevat tulla kuunnelluiksi. Se on hyvä muistaa kun seuraavan kerran ei ole aikaa ihmiselle.