Viikonloppu hurahti jälleen kerran nopeasti ohi. Helteet vaihtuivat viileiksi sateiksi ja tsillailu arjen aherrukseksi. Viikonloppuun mahtui kuitenkin runsaasti pellonmuokkaustehtäviä vanhempien farmilla. Harmittavan kovaksi päässyt pintamateriaali pakotti möyhimään itseään neljään kertaan ennen kuin siementä oli mahdollista asettaa kasvamaan. Ja mikäs siinä; minähän möyhensin.
Lauantaina oli vuorossa kevään sporttailun kohokohta, Extreme Run 2010 Vantaalla. Ensimmäistä kertaa järjestetty maasto- ja estejuoksutapahtuma oli kerännyt paikalle maksimimäärän osallistujia, sillä 2000 kilpailijan raja täyttyi jo hyvissä ajoin ennen kilpailua. Olosuhteet lauantaina olivat lähes täydelliset. Aurinko paistoi varsin lämpimästi täydeltä taivaalta ja hyvä tunnelma vallitsi jo Tikkurilassa, josta oli järjestetty kyyditykset kilpailupaikalle. Saatuamme porukan kokoon hyppäsimme bussiin ja siirsimme itsemme tapahtumapaikalle. Auringonpaisteen alla oli melkoinen kuhina ja ihmiset etsivät omaa kilpailijanumeroaan listoista saadakseen osallistumismaksuun kuuluvan tuotekassin sekä ajanotossa käytetyn sirun haltuunsa.
Suoritimme muodollisuudet pikaisesti ja kiskoimme kisa-asut yllemme narikkana toimineella tenniskentällä. Tämän jälkeen siirryimme suorittamaan rituaalinomaista alkulämmittelyä urheilukentän nurmelle lukuisten kanssakilpailijoiden sekaan. Tunnelma oli loistava, sillä musiikki pauhasi ja ihmiset olivat erityisen hyväntuulisia; osa jopa varsin hassusti pukeutuneita. Tapahtumassahan oli erikseen kilpa- ja hupisarja. Näiden kahden kategorian ero oli siinä, että hupisarjassa 5km kierroksia sai kiertää haluamansa määrän ja samoin sai kiertää ne esteet joita ei halunnut suorittaa. Kilpasarjassa luonnollisestikin juostiin koko 15km matka ja suoritettiin siinä sivussa kaikki esteet.
Lähtöalueelle ryhmittymisen jälkeen innokas lauma juoksijoita odotteli malttamattomana lähtölaukausta ja lopulta suuri massa syöksyi reitille ja kohti ensimmäistä estettä. Kiihdyttelin maltillisesti ensimmäisen kolmanneksen joukossa kohti Goljatin portaita ja pääsinkin kohtuullisen pienen jonottamisen jälkeen jatkamaan matkaa. Ensimmäinen todellinen pullonkaula tuli vastaan toisella esteellä (narutikkaat) jossa jouduin odottamaan arviolta yli 10 minuuttia. Tämän tukoksen selvittyä matka sujuikin kohtuullisen sujuvasti. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella jouduin kuitenkin toteamaan mystisen sairauteni tuomat ongelmat pallean liikkeen rajoittuessa siten, että hengitys muuttui jälleen kerran pinnalliseksi ja rintarangan ympärillä olevat lihakset samalla kiveksenkoviksi. Matkanteko jatkui siis tästä eteenpäin rauhallisesti hölkäten ja tavoitteellisen suorittamisen saattoi unohtaa.
Kivuista ja muista pikku tuntemuksista huolimatta etenin maltillisesti kierros kierrokselta ja matkan taittui mukavasti hyvässä säässä ja tunnelmissa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen romuautoeste, samoin kun Goljatin portaat, oli suljettu liiallisen loukkaantumisriskin vuoksi. Tämä oli hivenen harmillista, sillä esteitä olisi saanut olla luvattu määrä 33.
Kilpailun päätteeksi oli tietenkin mukava tulla maaliin ja hörpätä muutama mukillinen juomaa, siirtyä uimahallin tiloihin saunomaan ja lillumaan altaaseen sekä lopuksi nauttia yksi huurteinen alueella olleessa baarissa. Hyvillä mielin lähdimme porukalla kohti bussia ja ansaittua päivällistä. Bussimatkan aikana taivas repesi ja salamat loivat hienon tunnelman ukkosen piiskatessa maisemaa. Tapahtumasta ja päivästä jäi kokonaisuudessaan erittäin positiivinen kuva ja hyvä mieli. Ensi vuonna olen varmasti paikalla. Ja niin kannattaa sinunkin olla!
