Vuosituhannen vaihteessa New Yorkissa alkunsa saanut The National on julkaissut viidennen albuminsa. Edellisellä "Boxer" -levyllään ihmisiä puolelleen valloittanut ryhmä yhdistelee musiikissaan synkkiä ja melankolisia vivahteita laahaavaan tempoon. Kuulostaa varsin omaperäiseltä.. The National tekee kuitenkin musiikkinsa ajatuksella ja tunteella. Jatkuvaa nousukuntoa osoittanut orkesteri jatkaa evoluutiotaan yhä korkeampiin ulottuvuuksiin ja "High Violet" syleilee jo taivaita. Ensikuuleman perusteella albumia voi erehtyä pitämään jopa helppona, mutta siitä avautuu kuuntelukertojen myötä huomattava määrä uusia ulottuvuuksia ja näin ollen kokonaisuudesta muodostuu kestävä ja pitkäikäinen.Vaikkakin bändi on velkaa synkän popin pioneereille ja kuljettaa melodioitaan joskus jopa ennalta-arvattavasti, on sillä kuitenkin niin omalaatuinen ote, että mistään lainaa-parhaat-ja-menestys -konseptista ei todellakaan ole kysymys. Laulaja Matt Berninger baritonoi niin koskettavalla tavalla, että siitä ei voi olla pitämättä. Tempojen varioiminen sekä rumpali Brian Devendorfin soitto antavat yhtyeen musiikille sen tunnistettavan leiman. The Nationalin paras albumi on vielä julkaisematta. Näin siitäkin huolimatta, että lähes kaikki muut popin saralla työskentelevät yhtyeet voisivat julistaa tämän albumin olevan se paras.
10/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti