Dream

Hengitykseni höyryää viileässä ilmassa. Silmäni ovat avoinna ja näkevät ainoastaan höyryn jonka hengitykseni aiheuttaa. Suljen silmäni, en halua avata niitä vielä kokonaan. Makaan liikkumatta makuupussissani ja tunnen kuinka jalkoni palelee juuri sen verran, että se häiritsee vähän. Juuri sen verran, etten kykene olemaan täysin tyytyväinen. Olen yksin. Avaan silmäni. Telttani sisällä voin huomata kuinka aurinko on jo kiipeämässä taivaalle. Teltan kattoon on muodostunut kuuraa. Höyryävä hengitykseni ja vartaloni tuottama lämpö sekä kosteus ovat sen aikaansaaneet yhdessä kirpeän pikkupakkasen kanssa. En ole varma missä olen. Nyt olen kuitenkin varma siitä, että haluan avata silmäni ja nousta uuteen aamuun. Olen levännyt ja tunnen itseni levänneeksi.

Nousen istumaan. En halua ottaa yhtäkään raajaani ulos makuupussin lämmöstä. Mieleni haluaa kuitenkin avata teltan oven ja katsoa maailmaa juuri tällä hetkellä. Pelkään nousevan auringon kirkkautta. Varaudun sokaisevaan kirkkauteen samalla kun avaan teltan ovea. Vähitellen valo tulvii sisään suojaan joka on varjellut minua yön kylmyydeltä yhdessä makuupussini kanssa. Työnnyn ulos oviaukosta ja avaan varovasti silmäni, jotta voisin nähdän sen mitä olen odottanut miltei koko elämäni ajan. Auringonnousun hetki Himalajalla. Kirpeän pakkasen viilentämässä ilmassa silmiini piirtyy häikäisen kaunis mountain-line. Se on jotain muuta kuin Manhattanin skyline Brooklynin sillalta katsottuna. Se on jotain muuta kuin mitä olen tähän mennessä koskaan kokenut. En tunne Afrikan lämpöä ihollani, en kuule Karibian kuumia rytmejä korvissani, en näe Rion kurveja silmissäni; näen vain koskemattoman kauneuden joka avautuu hiljaisena silmieni eteen. Mieleni on mykistynyt. Olen kaksin luonnon mahtavuuden ja sen kauneuden kanssa. Uskonko enää itsekään olleeni joskus kahdeksasta-neljään, uskonko enää aikatauluihin, pyrkimiseen, puurtamiseen; mihinkään niistä turhista nykyaikaisen keräilijän muka-tarvitsemista asioista?

Olenko siis saapunut perille? Pitikö minun vielä jatkaa matkaa? Etsiminen ei kuitenkaan lopu koskaan. Jos ihminen olisi päättänyt lopettaa etsimisen ja tyytynyt aina vallitsevaan tilanteeseen; missä olisikaan nyt. Sinä päivänä kun olen lopettanut etsimisen, olen lopettanut unelmoimisen. Sinä päivänä kun muistelen enemmän menneitä kuin elän tässä hetkessä tai odotan tulevaisuuden tuomia tuulia, olen kuollut. Olen elämäni elänyt ja kenties löytänyt sille tarkoituksen. Olen lakannut etsimästä. Olen luovuttanut. Juuri tällä hetkellä tässä, sokaisevan kauneuden edessä tunnen itseni voimattomaksi, pieneksi ja haluan etsiä enemmän kuin koskaan. Haluan unelmoida enemmän kuin koskaan. Haluan samalla kulkea kohti unelmiani. Mitä ikinä ne ovatkaan. Samalla kun etsin vielä löytämätöntä, elän juuri tätä hetkeä ja katson samalla horisonttiin. En pakene tai kadu menneisyyttäni, mutta en metsästä sitä, vaan haen onnenni sieltä missä ikinä se minua odottakaan. Samalla elän onneani joka minulla on juuri tässä ja nyt. Elän.

Makalu

Maailman viidenneksi korkein vuori - Makalu 8,462m / 27,762ft

Nepalin ja Kiinan välissä sijaitseva Makalu on kova vuori. Sen huippu on vaikeasti saavutettavissa. 22km Everestistä itään kohoavalle huipulle noustakseen joutuu kiipeilijä vielä yli 8000 metrin korkeudessä vaativan ja teknisen rock climbing -tehtävän eteen. Yhdessä K2:n kanssa Makalua onkin pidetty maailman vaikeim pana vuorena huiputtaa. Tästä eräs osoitus on se, että Makalua ei ole vieläkään onnistuttu huiputtamaan talviolosuhteissa. Vuoren veitsenterävät harjanteet ovat avoinna kaikille olosuhteille ja sen jyrkät rinteet ovat vaatineet lukuisia kuolonuhreja vuosien varrella. Putoamisen vaara Makalulla on todellinen.


Ensimmäistä kertaa vuoreen tuntumaa ottivat amerikkalaiset vuonna 1954. Retkikuntaa johti William Siri. Retkikunta yritti nousta kaakkoisrinnettä pitkin, mutta joutui käätymään takaisin 7100 metrin korkeudella jatkuvien myrskyjen vuoksi. Samana keväänä uusi-seelantilainen retkikunta (mukanaan Sir Edmund Hillary) yritti nousta vuorelle, mutta joutui perääntymään lukuisten sairastumisien ja loukkaantumisten vuoksi. Lopulta vuonna 1955 ranskalaisen retkikunnan jäsenet Lionel Terray ja Jean Couzy onnistuivat nousemaan Makalun huipulle. Valloituksessa käytettiin pohjoista reittiä ja luoteisharjannetta. Tästä reististä muodostui vakioreitti Makalun huipulle.


Erittäin tekninen West Pillar -reitti onnistuttiin kiipeämään ensimmäistä kertaa vuonna 1971. Jälleen asialla olivat ranskalaiset. Vuonna 1980 John Roskelley onnistui toistamaan ranskalaisten suorituksen ja tällä kertaa ilman lisähappea sekä kantajia. Vuonna 2006 ranskalainen kiipeilijä Jean-Crishtophe Lafaille katosi yrittäessään nousta ensimmäisenä Makalun huipulle talviolosuhteissa. Lafaille oli ehtinyt aikaisemmin valloittaa 11 maailman 14 kasitonnisesta. Hän oli suorittanut useita vaikeita nousuja sekä Alpeilla, että Himalajalla.


Lafailleen kuuluisin suoritus sijoittuu kuitenkin Annapurnan rinteille vuonna 1992. Hän pelasti itse itsensä ja laskeutui vuorelta eteläistä rinnettä 1600 metriä katkenneen käden kanssa. Pari oli yrittänyt nousua alppityyliin (ilman sherpoja, fixattuja köysiä ja etukäteen varustettuja välileirejä) ja heidän varustevalikoimansa oli minimaalinen. Tätä ennen hänen kiipeilykaverinsa oli kuollut pudotessaan ja vienyt mukanaan suurimman osan parin teknisistä kiipeilyvarusteista (ml köydet). Kaksikko oli abseillannut alas yhdellä ankkurilla. Beghnin cam kuitenkin petti ja hän putosi kuolemaansa. Lafaille päätti kuitenkin jatkaa laskeutumista ja käytti ainoastaan yhtä 20 metristä köyttä abseilatessaan alas. Katkaistuaan kätensä (kivi) hänen onnistui jatkaa laskeutumistaan slovenialaisten leiriin, jossa häntä oli ehditty jo pitää kuolleena. Reinhold Messner on sanonut, että Lafaillen osoittama selvitymisvietti määrittelee maailman parhaat vuorikiipeilijät.


Makalu vei siis yhden maailman parhaista vuorikiipeilijöistä. Tyypillisesti ne kiipeilijät, jotka ovat urallaan yltäneet suurimpiin suorituksiin, ovat lopulta kuuluneet vuorille joita he ovat rakastaneet. Vaikempien reittien ja huippujen valloittajien haudat löytyvät noiden samaisten rinteiden kätköistä. Tätä voidaan ihmetellä, mutta se kuuluu osana tähän yhteen maailman vaativimmista voimanponnistuksista. Kyky hallita näitä olosuhteita ja samalla hyväksyä niiden hallitsemattomuus erottaa suuret kiipeilijät muista ihmisistä.


Makalu vuorena 10/10

Kiitämme:

-Haastavuutta kokeeneelle kiipeilijälle
-Jylhyyttä
-Komeutta
-Kiehtovuutta

Moitimme:

-

Kirjoituksessa olevat kuvat on poimittu netistä eri osoitteista ja niiden tekijänoikeuksien jäljittäminen on osoittain mahdotonta. Missään tapauksessa kuvat eivät ole omiani, enkä ole koskaan Makalulle kiivennyt. Vielä.