Alkuvilkaisulla varsin rujolta näyttävän kannen sisuksiin on Georgiassa kätketty varsin kiintoisaa musiikkia 10 kappaleen verran. Kansi oli siinä määrin houkuttava, että albumi päätyi lopulta mukani kotiin, jossa se päätyi soittimeen. Kylesan tie soittimeeni ei ole ollut mutkaton, sillä olen aikaisemmin ohittanut yhtyeen lähinnä olankohautuksella. Lyhyet näytteet bändin osaamisesta ovat riittäneet ostamattajättämispäätöksen syntyyn.Uusimman "Static Tensions" -levyn kohdalla ollaan täysin eri tilanteessa. Vanhat muistikuvat Kylesan musiikista olivat päästä haihtuneet ja mieli avoin kuuntelukokemukselle. Huomasin jo heti levyn ensi metreillä pitäväni siitä suunnattomasti. Samalla tiesin jo valmiiksi, että enää osaa sanoa mihin genreen tai kategoriaan yhtye pitäisi laittaa. Jos sitä pitää yleensäkään mihinkään kategoriaan laittaa..
Sludgea, punkta, hardcorea ja mitä vielä Kylesa edustaa? En minä tiedä, mutta "Static Tensions" kuulostaa aivan saatanan hyvältä. Samalla kun se on likainen ja huoleton, on se myös tarkkavainuinen ja hyökkäävän aggressiivinen. Erityismaininnan ansaitsee yhtyeen vokalisointi ja kitarisointi. Laura Pleasantsin tulkinnat vyöryvät eteenpäin ja aika ajoin mitä eriskummallisemmat kitarariffit särkevät harmonian. Ja samaan aikaan täydentävät sitä. Jossain kohtaa mennään laiskan stoner -mätkeen parissa pari tahtia ja sen jälkeen taas uuteen suuntaan.
Ovat ne merkillisiä Kylesan tyypit. Tulevat Georgiasta, soittavat musiikkia, näyttävät olevan puolinukuksissa kaiken aikaa ja samalla vievät kanssayhtyeitään uusimmalla "Static Tensions" albumillaan ihan sata-nolla. Hienoa.10/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti