Mikäli puolalainen musiikki on jäänyt tähän saakka vähemmälle huomiolle, on viimeistään nyt aika perehtyä aiheeseen. Riversiden riveissä vokalisoivan Mariusz Dudan sooloprojekti on mannaa korville. Emoyhtyeensä raskasta ja metallista ilmaisua huomattavasti kevyemmillä linjoilla liikkuva debyyttialbumi on ladattu täyteen kauniin melankolisia tunnelmia. Syntikoiden ja akustisten soittimien varaan rakentuva kokonaisuus on yhtäältä yksinkertainen ja toisaalta monikerroksinen paketti, jossa nautiskeltavaa riittää useampaan kertaan.Upean koskettavalla äänellä operoiva Duda on levyllä elementissään. Kauniit kappaleet ovat ajoittain päällekäyvän synkkiä, mutta miehen sametinpehmeä ääni tuo lohtua jokaiseen niistä. Kevään valon lisääntyessä ja kesän lähestyessä Lunatic Soul ei saa luonnolta itselleen sopivinta taustavaloa, mutta onnistuu silti liikuttamaan kuulijansa helposti syksyn pimeisiin hetkiin. Ja taas kerran; kynttilöiden ääreen. Vaikka Lunatic Soulia on jossain arvosteluissa luonnehdittu ankeaksi ja tylsäksi; ovat näissä tapauksissa arvostelijat olleet totaalisen hakoteillä. Tämä selviää helposti hankkimalla levy ja antamalla sen viedä mukanaan.
9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti