Amon Amarth "Twilight Of The Thunder God"

Kuolometallin viikingit ovat ratsastaneet jälleen levykauppojen hyllyille. Ruotsalaisen Amon Amarthin uusin albumi voidaan jo tässä vaiheessa julistaa yhdeksi melodisen viikinkikuolometallin klsassikoksi; sen verran kovasta tuotoksesta on kysymys. Yhtyeen ei kuitenkaan kannata pahoittaa mieltään genremäärittelystä, sillä tiedostan varsin hyvin kyseessä olevan death metal -bändi, jonka sanoitukset käsittelevät viikinkejä.

"Twilight Of The Thunder God" matkustaa entistä enemmän kohti melodista ilmaisua. Yhtyeen pitkähkön historian aikana (vuodesta 1992) on tapahtunut melkoista kehitystä ja nykyisellään bändi on jo kasvanut kansainvälisestikin suureksi. Amon Amarthin soittamisen ilo ja taito välittyy uusimmalta levyltä oivallisesti. Heti ensimmäisestä biisistä "Twilight Of The Thunder God"alkaen on selvää, että nyt on hienoja hetkiä käsillä. Koko levy pitää sisällään käsittämättömän latauksen. Bändi on onnistunut yhdistämään äärimmäisen melodisuuden ja tunnelmallisuuden käsittämättömän raskaaseen ja brutaaliin sointiin. Puhtaita lauluosuuksia ei tarjoilla, eikä niitä tässä yhteydessä jää edes kaipaamaan. Musiikki tempaa mukaansa.


Amon Amarth on onnistunut siinä, missä moni lajitoveri on ajanut syvälle metsään; viemällä melodisuuden aivan uusille luvuille tinkimättä brutaalisuudestaan senttiäkään. Uuden albumin kappaleet ovat, yhtä lukuunottamatta, noin neliminuuttisia. Pituudestaan, tai ennemminkin lyhyydestään huolimatta, biiseissä on runsaasti eeppistä tunnelmaa ja jumalaton kasa perkeleellisiä riffejä. Kappaleiden ytimeen porautuminen on onnistunut täydellisesti. "Embrace Of The Endless Ocean" päättää levyn seitsemän minuuttiseen melodiseen ilotulitukseen, jonka jälkeen onkin pakko aloittaa alusta ja saada vielä yksi annos lisää tätä herkkua. Ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista metallialbumeista.

10/10

01. Twilight Of The Thunder God
02. Free Will Sacrifice
03. Guardians Of Asgaard
04. Where Is Your God?
05. Varyags Of Miklagaard
06. Tattered Banners And Bloody Flags
07. No Fear For The Setting Sun
08. The Hero
09. Live For The Kill
10. Embrace Of The

Declasse "Silos"

Turusta tulee paljon hyviä asioita. Yksi niistä on Declasse. "Silos" on bändin kakkoalbumi ja se tarjoilee kehyehköä mutta tummasävytteistä elektropoppia. Tyylilaji on haastava ja maailmasta löytyy tämän genren suvereeneja hallitsijoita lähes määrättömästi. Declassen asiat ovat hyvin. Yhtye hallitsee koko genren tyylilliset temput ja sävellykset erinomaisesti.

"Silos" on kokonaisuudessaan hieno albumi. Ensikuulemalta se saattaa jättää mitäänsanomattoman tunteen. Mitä, tässäkö tämä nyt oli? Kuuntelukertojen myöntä albumin kaikki hienoudet alkavat vähitellen avautua. Yhtye vyöryttää loistavaa kappalemateriaaliaan yksi toisensa perään. Levyn avaa hieno "Days Of Confusion" joka määrittelee koko albumin tunnelmaa varsin osuvasti. Syntikoiden kuljettama kappale ei missään vaiheessa kasva massiivikseksi vyörytykseksi, vaan toimii omalla pidättyväisellä olemuksellaan mainiosti. Kakkokseksi sijoittu "Default Values" on ehkä koko levyn hienoin kappale. Onnistuneella dynamiikalla ja varsinaisilla killerimelodioilla kuorrutettu biisi on herkkua korville.


Edellä mainittujen biisien lisäksi "A Man Of Instant Boredom" nousee ylitse muiden. Koko levyä on erittäin tasavahva, mutta ei missään nimessä tasapaksu, kokonaisuus ja se pyrkii soittimeen kerta toisensa jälkeen. Albumille on kuitenkin annettava aikaa avautua, jotta se palkitsisi. Declassen suurin ongelma saattaa piillä siinä, että sen musiikki on liian poppia ollakseen vakavasti otettavaa undergroundia. Samaan aikaan Declasse on suurelle yleisölle liian hieno yhtye ja sen musiikki jää suurten massojen korvien tavoittamattomiin. Tämä asia arveluttaa bändiä itseäänkin. Yhtye vertautuu kotimaan kamaralla ainakin Magenta Skycodeen, ja molemmat bändit myöskin samalla levylafkalla. Mukana menossa on, kukapa muukaan, kuin Jori Sjöroos.

Declassessa suomalaisella elektronisella popmusiikilla on käsissään ehdottoman kirkas timantti.

10/10

References: Magenta Skycode, Interpol, The National, Editors