Amon Amarth "Twilight Of The Thunder God"

Kuolometallin viikingit ovat ratsastaneet jälleen levykauppojen hyllyille. Ruotsalaisen Amon Amarthin uusin albumi voidaan jo tässä vaiheessa julistaa yhdeksi melodisen viikinkikuolometallin klsassikoksi; sen verran kovasta tuotoksesta on kysymys. Yhtyeen ei kuitenkaan kannata pahoittaa mieltään genremäärittelystä, sillä tiedostan varsin hyvin kyseessä olevan death metal -bändi, jonka sanoitukset käsittelevät viikinkejä.

"Twilight Of The Thunder God" matkustaa entistä enemmän kohti melodista ilmaisua. Yhtyeen pitkähkön historian aikana (vuodesta 1992) on tapahtunut melkoista kehitystä ja nykyisellään bändi on jo kasvanut kansainvälisestikin suureksi. Amon Amarthin soittamisen ilo ja taito välittyy uusimmalta levyltä oivallisesti. Heti ensimmäisestä biisistä "Twilight Of The Thunder God"alkaen on selvää, että nyt on hienoja hetkiä käsillä. Koko levy pitää sisällään käsittämättömän latauksen. Bändi on onnistunut yhdistämään äärimmäisen melodisuuden ja tunnelmallisuuden käsittämättömän raskaaseen ja brutaaliin sointiin. Puhtaita lauluosuuksia ei tarjoilla, eikä niitä tässä yhteydessä jää edes kaipaamaan. Musiikki tempaa mukaansa.


Amon Amarth on onnistunut siinä, missä moni lajitoveri on ajanut syvälle metsään; viemällä melodisuuden aivan uusille luvuille tinkimättä brutaalisuudestaan senttiäkään. Uuden albumin kappaleet ovat, yhtä lukuunottamatta, noin neliminuuttisia. Pituudestaan, tai ennemminkin lyhyydestään huolimatta, biiseissä on runsaasti eeppistä tunnelmaa ja jumalaton kasa perkeleellisiä riffejä. Kappaleiden ytimeen porautuminen on onnistunut täydellisesti. "Embrace Of The Endless Ocean" päättää levyn seitsemän minuuttiseen melodiseen ilotulitukseen, jonka jälkeen onkin pakko aloittaa alusta ja saada vielä yksi annos lisää tätä herkkua. Ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista metallialbumeista.

10/10

01. Twilight Of The Thunder God
02. Free Will Sacrifice
03. Guardians Of Asgaard
04. Where Is Your God?
05. Varyags Of Miklagaard
06. Tattered Banners And Bloody Flags
07. No Fear For The Setting Sun
08. The Hero
09. Live For The Kill
10. Embrace Of The

Evergrey "Torn"

Ruotsalaiset osaavat tehdä raskasta musiikkia. Naapurikansamme on kunnostautunut erityisesti kuolometallin, progressiivisen metallin ja progressiivisen kuolometallin kunnian kentillä. Opeth, Meshuggah, Katatonia, Kaipa, Pain Of Salvation, Bloodbath, Soilwork, In Flames, The Haunted, Entombed sekä 1500 muuta erittäin tasokasta bändiä on sattunut syntymään Ruotsiin.

Evergrey on jo pitkään tuottanut tasaisen hyviä ja toisistaan poikkeavia albumikokonaisuuksia. Uusimmallaan yhtye ei tee poikkeusta. Ensimmäistä kertaa basson varressa vaikuttaa muuan Jari Kainulainen. Evergreyn kohdalla voidaan puhua progressiivisesta metallista jossa on vaikutteita powerista. Tom Englund jatkaa edelleen vaikuttavaa ja kaikkensa antavaa vokalisointia. Koko yhtye soittaa tietenkin komeasti ja tuotantokin on kohdallaan, joten päällimmäiset puitteet ovat kohdallaan. Miten sitten yhtye on onnistunut tärkeimmässä työssään; hyvien kappaleiden luomisessa?


Jos Evergey osui aikaisemmalla "The Inner Circle" napakymppiin, niin "Torn" ampuu mahdollisimman lähelle sitä. Samaan häränsilmään se ei kuitenkaan mahdu. Siinä missä "The Inner Circle" oli alusta loppuun upea kokonaisuus ja täynnä synkän melodisia, hienosti soitettuja, biisejä, jäädään uudella levyllä melodioiden suhteen armottomasti jälkeen.

Sovituksellisesti ja soittotaidollisesti levyllä on mieletön määrä yksittäisiä hienoja ratkaisuja ja koukkuja, jotka tarjoavat tarkasteltavaa ja kuunneltavaa pitkäksi aikaa. Kappaleet kokonaisuutena eivät kuitenkaan yllä maineikkaan edeltäjänsä tasolle. "Soaked", "When Kingdoms Fall", "Torn" ja "These Scars" osumat melodisiin napakymppeihin jää muu levy aavistuksen verran tasapaksuksi. Mieleen hiipi väistämättä ajatus siitä, että kappaleita olisi voinut säveltää vielä muutaman viikon tai kuukauden lisää. Tällä olisi saatu muutama melodiakulku kohdalleen. Toinen vaihtoehto on se, että levyn säveltämiseen käytettiin aikaa kuukausi liikaa, jolloin osasta kappaleita tuli väkinäisen kuuloisia.

Huolimatta näistä melko ankarankin kuuloisista moitteista, käsissä on kuitenkin kiitettävän luokan laatulevy. Evergrey ei ole pettänyt ja on julkaissut jälleen kerran levyllisen mitä hienointa progressiivista metallia. Puritaanisimpia tyylilajin ystäviä selkeähköt viittaukset powerin puolelle saattavat kuitenkin vähän häiritä. Itse en ole niistä pahoillani, vaan annan levyn kutkutella musiikkihermojani juuri sellaisena kuin miksi se on tarkoitettukin.

9/10

Gojira "The Way Of All Flesh"

Meshuggahin ja Mastodonin ohella yksi mielenkiintoisimmista bändeistä raskaan musiikin kentällä on ranskalainen Gojira. Aikanaan Godzilla nimellä aloittanut yhtye työstää progressiivista death metallia. Musiikissa on groovaavia vaikutteita ja jopa pieniä tuulahduksia trashistä. Yhtye kiinnitti huomioni lopullisesti edellisellä "From Mars To Sirius" -albumillaan (2005) ja sen kierolla musiikilla joka vaati keskittymään itseensä. Kolmen vuoden odotus on nyt palkittu ja "The Way Of All Flesh" on valmiina pyyhimään metellikentän pölyjä isolla kädellä.

Gojiran musiikki muodostuu tarkoista ja terävistä aloituksista ja lopetuksista, komplekseista kappalerakenteista, hienosta rumputyöskentelystä, HC punkin huudosta ja puhtaasta laulusta, epätavallisista rytmeistä sekä koukuttavista melodioista. Päätä jyskyttävät riffit ovat myös ominaisia yhtyeen monipuoliselle ja ennen kaikkea erittäin tekniselle ilmaisulle.


"The Way Of All Flesh" on läkähdyttävä kuuntelukokemus. Albumin 75 minuuttia hyökkäävät päälle kuin kaahaavaa ja fiksu tavarajuna. Aluksi tunne on nopeasti murskaava, mutta ajan kuluessa muuttuu pitkäkestoiseksi hyökkäykseksi, jolle ei loppua ole näkyvissä. Gojira on tällä albumilla kaikkein kokeellisimmillaan. Samalla se osoittaa melkoista tyylitajua pitäessään koko paketin kasassa tuntemattomalla tavalla. Keskivertokuuntelijan kannattanee annostella Gojiraa alkuun varsin maltillisesti, sillä sen verran koukeroista jyräämistä on luvassa. Tällä levyllä on mukana myös koneellisia vaikutteita ja ajoittoin siirrytään jopa hempeään tunnelmointiin. Jos oli "From Mars To Sirius" hieno albumi, niin "The Way Of All Flesh" on täysosuma.

Joku kuuntelijaa saattaa pitää Gojiran uutuutta liiankin teknisenä ja murskaavana kiemuramyrskynä, mutta koska bändi on onnistunut luomaan itsestään yhden koko metallimusiikin kiinnostavimmista tapauksista ja samalla luomaan juuri itsensä näköistä musiikkia; kaikki valitukset ovat turhia ja kaikuvat tyhjille seinille. Vuoden 2008 -metallilevy on tässä.

10/10

01. Oroborus
02. Toxic Garbage Island
03. A Sight To Behold
04. Yama's Messengers
05. The Silver Cord
06. All the Tears
07. Adoration For None
08. The Art Of Dying
09. Esoteric Surgery
10. Vacuity
11. Wolf Down the Earth
12. The Way Of All Flesh

References: Meshuggah, Mastodon, Morbid Angel, Tool, Devin Townsend...