Fedor

Vapaaottelu on kehittynyt jo vuosikymmeniä kohti omaa ja entistä vahvempaa lajistatusta. Aikojen alussa ihmisillä=eläimillä syntyi tarve koetella voimiaan. Kuolemaan asti. Sivistyksen jalkautuessa pyöränkin keksijän päähän nuo tarpeet ovat muokkantuneet inhimillisempiin suuntiin. Matkan varrella on kamppailtu elääkseen, sodittu suunnilleen samoilla perusteella ja myöhempinä aikoina kamppailtu ihan huvikseen. Myös tänään ihmiset haluat mitellä voimiaan. Mittelyitä tehdään pääasiassa kahdella tavalla.

Ensimmäisenä vaihtoehtona neuvottomalla, kyvyttömällä ja pelkäävällä on turvautua väkivaltaan. Valitaan sopivan heikko kohde, nujerretaan kohde ja nautitaan euforisesta voitontunteesta. Kaikki tämä pelkkää harhaa. Raukkamaisuutta ja säälittävyyttä kokonaisuudessaan ja vieläpä sen näkyvimmässä muodossa.

Haastavammassa vaihtoehdossa käytetään kamppailu-urheilun keinoja näiden tarpeiden tyydyttämiseen sekä paremmuuden mittaamiseen. Ihminen ihmistä vastaan, vailla vahingoittamistarkoitusta sekä omaa pienuuttaan tuntien. Moni asia fyysisellä saralla itsensä kokeeseen asettamisen suhteen ei vaadi yhtä paljon henkistä kanttia. Ei edes marathon tai triathlon. Tai tarkkuusammunta. Haavoittuvana ja yksin, tai yhdessä pelon kanssa. Ihminen astuu köysien välistä kehään, jonka toisessa nurkassa näkee lajitoverinsa, ja valmistautuu kontrolloimaan vastustajaansa paremmin kuin tämä häntä.

Mihin tämä kokonainen evoluution kaari on sittemmin edennyt? Miltä näyttää hyvä kamppailija joka pärjää inhimillisyyden nimissä hyväksyttävillä säännöillä käydyssä taistelussa? Vuosien mittaista kehitystä seuranneet voisivat kuvitella tämän ihmisen näyttävän pelottavalta. Hän näyttää mahdollisimman lihaksikkaalta ja vähärasvaiselta. Kenties hän on koristellut itsensä julmilla kuvilla, joiden ensimmäisenä tarkoituksena on lisätä kamppailussa tarvittavaa kovuutta sekä taitotasoa ja vasta toiseksi tärkeimpänä tarkoituksena pelottaa vastustajaa entisestään. Tämä taistelija omaa vihaisen ilmeen ja murahtelee jännittyneenä kaikille ja on enemmän tai vähemmän hermostunut, koska on niin täynnä aggressiivisia tunteita, ettei osaa niitä edes ennen ottelua piilottaa. Täydellinen kamppailija pyrkii vielä lopuksi näyttämään ilmeillään, että häntä kannattaa pelätä, eikä hänen kanssaan olisi kannattanut astua samaan kehään alkuunkaan.

Yllä on siis ilmeisesti kuvattu Fedor Emelianenko. Mies joka on dominoinut vapaaottelun raskasta sarjaa ikuisuudelta tuntuvan ajan. Mies joka treenaa hakkaamalla lekalla valaan kokoisia renkaita. Fedor päihitti tänään Tim Sylvian, entisen UFC:n raskaan sarjan mestarin, 36 sekunnissa. Fedor oli pienempi lähes kaikilla tavoilla mitattuna. Lyhyempi, kevyempi ja pienemmän ulottuvuuden omaava. Fedorin mieli on kuitenkin tehnyt hänestä voittamattoman. Tai ehkä sen on sittenkin nallekarhumainen ilme, joka ei ennen, aikana tai jälkeen ottelun värähdä mihinkään suuntaan. Tai no, ehkä käden noustessa ylös pilkahtaa pieni hymynkare....

Tältä näyttää maailman paras vapaaottelija:


Saitko stereotypiasi?