Amis viikset

Monilla ihmisillä pukkaa helvetinmoinen stressi päälle näin joulun aikaan ja jokainen etsii itselleen sopivaa tapaa rauhoittua ja rentoutua kaiken säntäilyn päätteeksi. Osa ihmisistä menee jouluna mielellään kirkkoon hiljentymään. En suosittele tätä vaihtoehtoa, koska kirkot ainoastaan rahastavat ihmisiä, uskonnot aiheuttavat sotia ja ainakin katolliset papit mielellään panevat pikkupoikia. Tätä mieltä olen kirkoista ja uskonnoista. Toiset vetävät kunnon rutut. Saattaapa joku vaan maata kotona kalsarit jalassa ja chillata. Kukin siis tavallaan. Jos mikään näistä perinteisistä tavoista ei tunnu miellyttävän; kuulut niihin ihmisiin joiden on tullut aika kasvattaa kunnon amis viikset. (Valitettavasti kuvan yhteydessä amis viikset on virheellisesti kirjoitettu yhteen. Suomenkielentuntijoiden liiton lausunto nro: 232289)

Amis viiksiin sisältyy melkoinen tunnelataus. Vanhemmat ihmiset eivät ole nähneet amis viiksia sitten kouluaikojensa ja osa "paremmin" koulutetusta väestä ei julkisesti tunnusta koskaan kohdanneensa amis viiksiä. Shokki saattaa olla suuri sillä amis viikset ovat hiustaiteilun seuraava suuri "The Big Thing". Olin nimittäin viikko sitten parturissa ja kuulin, että amis viikset ovat tuloillaan. Laitoin asian visusti korvan taakse ja päätin ryhtyä edelläkävijäksi. Joulu tarjoaa oivallisen mahdollisuuden paneutua amis viisten kasvattamiseen sekä niiden syvempään olemukseen.

Jokainen amis viikset joskus omistanut muistaa varmasti miten kivasti ne kutittavat ylähuulta. Viiksillä voi myös peittää pieniä arpia, jotka ovat päässeet syntymään joko tupakkipaikalla isompien (amis viiksisten) poikien nyrkistä tai ensimmäisten tupakinpolttoharjoitusten yhteydessä. Amis viikset pysäyttävät myös mukavasti nenästä valuvan touhutipan, ennen kuin se ehtii suuhun saakka. Suurin ja perimmäinen tarkoitus amis viiksillä on kuitenkin antaa kantajastaan tyylikäs ja tiedostava ensivaikutelma. Vielä ei ole syntynyt sellaista naisihmistä joka pystyisi vastustamaan amis viisten alla töröttävien huulien kutsua. Moni lemmekäs hetki olisi jäänyt toteutumatta ilman amis viiksiä. Mikä onkaan sen hurmaavampi tapa lähetyä naista, kun ojentaa amis viikset (joissa on luonnollisesti oluen herkullista vaahtoa) ankarassa etukumarassa kohti unelmiensa naista? Tätä soidinkutsua ei yksinkertaisesti torjuta.

Kehoitankin nyt jokaista muotitietoista ja itsestään välittävää herraa kiirehtimään amis viistensä kasvatusta. Ja te, joilla viiksien kasvu on sankkaakin sankempaa; joudutte valitettavasti turvautumaan kulmakarvannyppimiskoneeseen. Amis viisten olemukseen ei kuulu sankkuus saati tuuheus. Vahankäyttöä on myös syytä välttää. Mikäli viiksesi jostain syystä ovat niin vaaleat, että epäilet niiden jäävän vaille huomiota, voit hyvin sipaista ripsiväriä (eli ripsaria) haiveniisi. Jos taas viiksenkasvu on kokonaan tyrehtynyt, kannattaa karvoitusta lainata alapäästä ja kiinnitää se mahdollisimman tiukantuoksuisella liimalla nenän alle. Näin saat myös sopivan liuotinpöhnän komeiden viiksien lisäksi.

Loppuun on hyvä lisätä vielä muutama kuva erilaisista viiksistä.

Ehdottomasti liian charmantit viikset ollakseen todelliset amis viikset.

Varsinaiset himonussijan viikset. Paljastavat tarkoituksesi aivan liian selvästi, eivätkä ole edes tyylikkäät.

Lähes täydelliset amis viikset. Tätä ei ole turhaan valittu vuoden amis viiksi -kuvaksi.

Kohtuulliset amis viikset. Huomaa kuitenkin viiksien jatkuminen noin puoli senttiä liian alas. Pituutta on myöskin liikaa.

Nyt siis kaikki joukolla kasvattamaan uudeksi vuodeksi kunnon amis viiksiä. Ennakkoluulottomat naiset toivotetaan myös mukaan tähän kunniakkaaseen amis viiksisten joukkoon!

Kipupisteitä ja kasaripoppia

Totilla (joka on suuri pieni chihauhua) oli tänään pienten koettelemusten päivä. Inhottavat lapsuudenmuistot, maitohampaat, olivat jääneet töröttämään sekä ala- että yläleukaan, joten nehän oli poistettava. Kuten kaikki suuret pienet poikachihauhuat, niin myös Totti on tempperamenttinen ja aktiivinen. Arvelutus mielessäni ja Totti kopassaan matkasin kohti Hakametsän eläinlääkäristeissonia. Uusi ja eläinrikas ympäristö hämmensi selvästi pientä matkakumppania, jota olin siis viemässä hammaslääkäriin, (Kuten monet ihmisistä, niin myöskään chihauhuat eivät voi sietää hammaslääkäreitä. Tai siis ennemminkin itse hammaslääkärissä käyntiä.) jota itsekin niin kammoan. Toisiin eläimiin tutustuminen sai tällä kertaa jäädä vähemmälle sillä jännitys oli vallanut pienen mielen. Punnituksen jälkeen suuntasimme vastaanottamaan nukutuspiikkiä. Mutta ensin tarkastettiin hampaat. Se meni hyvin. Sitten kuunneltiin sydänäänet. Sekin meni hyvin. Mutta kun lääkäri käänsi selkänsä pieni ystäväni syöksyi hätääntyneenä syliini.. Se oli ehkä eniten hellyyttävää vielä ikinä. Ja koska olen karu mies; palkitsin ystäväni lääkärin toimesta annetulla piikillä.. Totti otti senkin urheasti vastaan, pieraisi kostoksi ja vaipui täydellisen rentoutumisen tilaan. Niin rentoon tilaan, että meinasi pudota maahan sylistäni. Jätin ystäväni parempiin käsiin ja lähdin ostamaan kasaripoppia. Kasaripoppia, koska se on ihan helvetin kovaa musiikkia.

Ultravox

Talk Talk

The Human League

The Comsat Angels

The Mission

Duran Duran

Monille ihmisille kasaripoppi on julkisesti helvetillinen kirosana. Kotiin päästyään ihmiset kuitenkin kaivavat vanhat kasettinsa esiin ja alkavat haikailla neonvaatteissaan parempia aikoja. Tämä tietenkin sillä reunaehdolla, että ovat eläneet kahdeksaköötluvulla. Kasaripoppi on kuitenkin oikeasti hyvää musiikkia ihan yleisellä tasolla ajateltuna. Sitä voi kuunnella, sen voi laittaa soimaan taustalla, tarvittaessa sitä voi pilkata kavereiden kanssa ja samalla nauraa itselleen. Yllä olevien yhtyeiden tuotantohan on alusta loppuun saakka sitä parasta itseään. Täydellisiä popbiisejä ilman mitään indien vaikeaselkoista katu-uskottavuutta. Indie itsessään on nykyään niin suosittua, että sitähän diggailevat jo kansan syvätkin rivit. Indietä ei siis kohta ole edes olemassa. Kasaripoppi sen sijaan jää kuolemattomana elämään musiikkihistoriaan. Ja hyvä niin. Siitäkin huolimatta, että artistit saattavat jonkun ahdasmielisen silmään näyttää aavistuksen huvittavilta. Aion jatkossakin tunnustaa julkisesti rakkauteni kasaripopin vaaleanpunaiseen maailmaan. Se jos joku on rakkautta musiikkiin ja kaikki genrerajat rikkovaa vallankumouksellisuutta. Ja kyllä; The Mission on myös kasaripoppia.

Ja takaisin kakstuhattaluvulle... Sainkin siis soiton eläinlääkäriltä. Hän kertoi ystäväni olevan riittävän virkeä lähteäkseen kotiin. Kävin noutamassa Totin, joka jaksoikin jo heiluttaa hännän päätä, vaikka muuten olikin vielä pikku pöhnissään. Totesin kerrankin olevani se jolla ei ole krapulaa tänä iltana. Narkootteihin tutustunut koira olisi tällä kertaa oleva kärsijän roolissa. Ja vielä mitä, tunnin nokosten jälkeen jannu oli entisellään. Tai ainakin melkein. Askellus oli vielä huteraa, mutta pikku ulkoilut sujuivat hienosti ja ruoka meni alas alle sekunnissa. Ehkä se, jolla on vahvin lääkitys, syö nopeiten. Mahdollisesti myös Viivin suopea ja myötätuntoinen suhtautuminen saattoi edesauttaa ystäväni nopeaa toipumista.

Toisin kun ihmisten, eläinten saattaa olla vaikea ymmärtää miksi sattuu. Ja siitäkin huolimatta ne urheasti jatkavat eteenpäin. Ihminen on siitä kummallinen eläin, että sen on jäätävä miettimään kipupisteitään ja jatkaminen on joskus jopa ylivoimaista. Koiralla on koiran oltavat. Ja usein kaverinaan ihminen. Ihminen joka ei koskaan pääse sille tasolle, että vilpittömästi hädässään turvautuisi toiseen ihmiseen silloin kun on hädän hetki. Aina pitää miettiä kehtaamista tai vastapalveluksia. Koska tunnen vilpitöntä yhteenkuuluvuutta koiran kanssa aion ryhtyä seuraavassa elämässäni itsekin sellaiseksi.

WAR Heilimö!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Turussa rymistellään EM -titteliottelun sisältävässä FINNFIGHT X:ssä. Turun, ja sitä kautta koko Suomen, ylpeys Sauli Heilimö astelee Shooto -organisaation EM -titteliottelussa kehään ja saa vastaansa Mikkel Guldbaekin. Tanskasta ja vahvalta pystyottelutaustalta lyövä Mikkel on kehässä aggressiivinen ja tullee päälle kuin yleinen syyttäjä. Hyvässä, ja suorastaan saatanallisessa, iskussa oleva Sauli tulee viemään ottelun mattoon ja paketoimaan tanskalaisen ensimmäisessä erässä käsilukolla tai kuristuksella. Vaikka vapaaottelussa käytettävä jiu-jitsu ei ole sama asia kuin jiu-jitsu itsessään; on Sauli kuitenkin aivan liian kova matto-ottelija Mikkelin taidoille. Osoituksena tästä Rikard Andersson myönsi miehelle kauan odotellun mustan BJJ -vyön. Onnittelut Saulille, kuten myöskin Markolle ja Teemulle.


Tapahtuman fightcard on muutoikin mielenkiintoinen. Etenkin, niin ikään FFG:tä, edustavat Timo-Juhani Hirvikangas ja Toni Linden ottelevat tapahtumassa ammattilaisdebyyttinsä. Molemmat miehet ovat olleet harjoitusvuosiinsa nähden erittäin saatanan jäätäviä kaikissa käymissään otteluissa. Tipillähän on myös nyrkkeilytaustaa, mutta Toni ponnistaa ihan puhtaasti painin voimin, joten nähtäväksi jää miten onnistuu vapaaottelu ammattilaissäännöillä. Oma veikkaukseni on, että molemmat vievät ottelunsa lopetuksilla ensimmäisissä erissä.

Rehtorin otteet kiinnostavat kovin. Mies ei syystä tai toisesta ole onnistunut vakuuttamaan itseäni taidoillaan; tahdollaan sitäkin enemmän. Toivottavasti kuntohuippu on kohdallaan ja isäntä jaksaa myllyttää loppuun saakka, sillä en usko kamppailun päättyvän ihan ensimmäisillä hetkillä. Suvanto kuitenkin vie täyden ajan jälkeen, molempien ottelijoiden ollessa täysin puhki...

Viime vuoden tapahtuma, joka myös järjestettiin Caribialla, edusti suomalaisten vapaaottelukarkeloiden aatelia. Saattaa tietenkin olla aavistuksen verran subjektiivinen suhtautuminen Turkuun, FFg:hen ja kaikkeen edellä mainittuihin liittyvään, nostattaa tunteita enemmän kuin muut alan hartaudet Suomen maalla. Hienot kinkerit ovat siis luvassa ja suosittelenkin jokaiselle tätä häppeninkiä. Kaiken lisäksi Caribialla on mahdollisimman hyvät puitteet järjestää tämän tyylisiä tapahtumia. Animalin takakontissa kun vielä pääsee isolle kirkolle, niin AVOTkaa.

Cold War Kids "Loyalty To Loyalty"

Ja pitkästä aikaa musiikkirintama tarjoaa joulun alla muuta kuin ainoastaan vuosi vuodelta paskempia kokoelmia. Jeff Buckleyn haamu on ilmeisesti herännyt henkiin, huolestunut musiikin yleisestä tilasta, ja alkanut työstämään musiikkia Cold War Kids -nimellä. Amerikasta, ja tarkemminottaen Kaliforniasta, rynnivä yhtye on onnistunut saattamaan uudelle albumilleen mahtavan määrän hienoja kappaleita ja soittamisen iloa. Orkesterin musiikki on yhdistelmä etäistä Velvet Undergroundia ja kenties hyppysellistä Ryan Adamsia. Omalla tavallaan Cold War Kids tekee kaiken kokonaan uudella, ennenkuulemattomalla tavalla; se on tuorein ilon pilkahdus kaiken retrohömpän keskellä. Ja koska indie on pienten piirien musiikkia, on Cold War Kids vielä vähän aikaa indietä.


Nathan Willetin johdolla itseään ilmaiseva bändi hätyyttelee musiikkillaan ilon ja surun äärimmäisiä sfäärejä. Musiikin tunnetilojen vaihtelua voisi kuvata jopa mielipuoliseksi, sillä vaikka kappaleissa pääosin onkin normaalit kappalerakenteet, kivutaan niissä samaan aikaan ääripäästä toiseen. Iloisen ja jopa hullun ryöpsähdyksen jälkeen vajotaan jopa masennuksen mustaa yöhön. Tuo yö kuitenkin päättyy täsmälleen yhtä äkillisesti kuin se on alkanutkin. Tästä yhtyeestä on taatusti laajempienkin pikkupiirien kestosuosikiksi ja ainakin "Loyalty To Loyalty" tulee soimaan vielä monilla makeantuoksuisilla retkillä. Siellä missä tajuntaan laajennetaan yleisen moraalikäsityksen ulkopuolelle; ja ulkopuolisilla aineilla.

9/10

1. Against Privacy
2. Mexican Dogs
3. Every Valley Is Not A Lake
4. Something Is Not Right With Me
5. Welcome To The Occupation
6. Golden Gate Jumpers
7. Avalanche In B
8. I've Seen Enough
9. Every Man I Fall For
10. Dreams Old Men Dream
11. Relief
12. On The Night My Love Broke Through
13. Cryptomnesia

Los Kyherös "Gunrock"

Etelä-Karjalan oma superyhtye Los Kyherös on julkaissut toisen albuminsa "Gunrock". Popahtavaa rockia, miedoilla postrock -vaikutteilla, soittava bändi on askeltanut pitkän matkan debyytistään "Poltto Palaa". Yhtyeen perusidea on säilynyt samana, mutta poljennon raskauteen on kiinnitetty kiitettävästi huomiota. Kappaleet jyräävät esikoista selvästi raskaampina ja henkivät samalla kapinaa enenevissä määrin. Tohtorin vokalisointi naulaa yhtyeen teesit tärykalvoille komealla tavalla.

Los Kyheröksen missio ja visio on kulminoitunut pitkän historiansa alusta saakka hauskapidon maksimointiin. Yhtyeessä esiintyneiden soittajien määrä lukematon, mutta kaikesta huolimatta Kyheröksen otteen tunnistaa ensi kuulemalta. Musiikin tulviessa ämyreistä tuntee suorastaan olevansa juovuksissa siinä määrin vahvasti, että tekee mieli laittaa käsi jonkun olkapäälle ja kertoa kuinka saatanan hyvä kaverin onkaan kyseessä. Auktoriteetit saavat samassa keskustelussa kyytiä; niistä tosin puhutaan enimmäkseen kuiskaten.

"Gunrock" on komea levy. Se alkaa viitekehykseensä täydellisesti sopivalle introlla ja siirtyy nopeasti epätoivon alhon kautta ympärivuorokautiseen puurtamiseen. Kärmeksen rumpalointi, jota on treenattu aina Hollannissa ja tajuttomuuteeen saakka, on kovassa terässä ja voin ainoastaan odottaa ensimmäistä tuplabasarointiliveä tapahtuvaksi. Rytmiryhmän paalutuksen jämäkkyyden varmistaa Hulkin tiukka bassolinjailu. Mitä muuta voikaan odottaa mieheltä, jonka uidessa uimari pysyy paikallaan ja uimahalli liikkuu? Bändin munat tai tyhmin jätkä (=basisti) vastaa myös "Gunrockin" tyylikkäästä kansitaiteesta.

"Marraskuu" luotaa synkkiin vesiin. Tohtorin ja Otuksen junttaavat kitarat saavat heikkohermoisimmat hakeutumaan auttavan puhelimen äärelle. Synkän ja kolean kuukauden lisät ovat jälleen kadoksissa. Ja koska pimeys kuuluu syksyyn, ja koska albumi julkaistaan syksyllä, ja etenkin koska kiven sisässä on pimeää, on orkesterin kosketinvelholle Metelille annettu mahdollisuus saada sanansa (onneksi jonkun muun suulla) ja soittimensa kuuluviin. "Redlandin" tunnelma onnistuu tunkeutumaan herran ajatuksenjuoksun kirkkaimpiin hetkiin ja paljastaa samalla herkän ja haavoittuvan nuoren miehen aidoimmillaan. Sanat saavat varmuudella kaikki lajitoverinsa kyynelehtimään.

Osittain täytepalalta maistuvan "Muuttolinnun" jälkeen Kyherös paljastaa anarkistisemman puolensa. "Kauhava" luotaa monen tuntoja syvältä ja viiltävästi. Pri.Sportin omaelämäkertaan perustuva teksti osuu napakymppiin. Yhtyeen historian energisimpiä hetkiä on eittämättä ollut Pri.Sportin mieletön live-luenta kyseisestä biisistä. Tohtori ei aivan ole onnistunut vangitsemaan ensiesityksen räkäistä kapinaa. Jos jotain pitää moittia, niin kappaleeseen sovitetut tauot joiden aikana Kärmes fillittää kliseisesti, olisivät saaneet jäädä toteuttamatta. Albumin kääntyessä loppuun kohti intoutuu bändi vielä kenties uransa hienoimpaan vetoon biisissä "37". Maantieteelliseen tietämykseen pohjautuva kappale paljastaa yksittäisen ihmisen kateuden ja ahneuden aiheuttamat traumat. Melun kasvaessa heikoimmat alkavat pillittämään ja nöyrinä konttaavat takaisin bunkkereiden suojaan. Perkele!

Spädän kaikkia koskettavassa "Utin henki" kappaleessa "Gunrock" saatetaan moraaliseen ja henkiseen päätökseensä. Pateettisuuden kirot oivallisesti välttävä sanoitus on yksi yhtyeen historian hienoimpia ja pakottaa rinnan kaarelle. Viimeiseksi jätetty "Telma" on sanoitukseltaan ja livehurmoksen aiheuttajana ilmeinen, mutta levyllä sen paikkaa on vaikea puolustella. Kokonaisuudessaan Kyherös on astunut isoon liigaan ja samalla asettanut itselleen kovat standardit. Skelen sormien näppäryyttä tullaan varmasti koettelemaan seuraavana viikonloppuna loppuunmyydyllä levynjulkaisukeikalla. Sitä odotellessa "Gunrock" toimii oivallisena tunnelman virittäjänä.

9/10

Guns n' Roses "Chinese Democracy"

Nyt se on todellista; Guns n' Rosesin uusi albumi on ilmestynyt. Se jaksaako kukaan olla siitä kiinnostunut tai ihastunut on kokonaan eri asia. Maailman kusipäisin vokalisti ja rockstara Axl Rose on hieronut "Chinese Democracy"-albumiaan vuosikymmenen. Rahaa ja hermoja on palanut melkoinen määrä. Odotukset levyn suhteen ovat olleet moninaiset. Valitettavasti Rose ei kuitekaan ole mikään Mike Patton.

80 -luvun Guns n' Roses oli monelle ihmiselle sitä mitä Led Zeppelin oli omalla aikakaudellaan; maailman hienoin ja suurin rockyhtye. GnR iski "Appetite For Destruction" -albumillaan pöytään sellaiset teesit, että ne hakevat vertaistaan koko rockhistoriasta. Axl, Slash, Izzy, Duff ja Steven saivat aikaan maailman kovimman rokkialbumin. Levyn taika ei ole vieläkään kadonnut; toisin kuin koko Guns n' Roses sellaisena yhtyeenä kuin minä sen tunnen. "Chinese Democracy" on käytännössä paska levy. Vuosien hierominen on ajanut tekijänsä tilanteeseen, jossa jokaiseen biisiin on pitänyt tunkea helvetillinen määrä pieniä piippauksia ja muuta paskaa. Parasta antia levyllä on Axlen ääni. Vokalisoinnit on luonnollisesti tuplattu ja niitä on epäilemättä korjailtu studiossa muutoinkin. Muuta mieleenpainuvaa "Chinese Democacy" ei tarjoa.


Axl onnistuu varmasti markkinoimaan tuotettaan runsaasti, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että Guns n' Rosesia yhtyeenä ei enää ole olemassa. Kappaleet itsessään ovat mitäänsanomattomia ja osa suorastaan naurettavia. Tai itkettäviä. Balladiosastolla mennään syvälle metsään ja levyn lopussa ollaan jo niin syvällä, että aurinkokaan ei enää edes pilkota puiden lomasta. Tässä muodossaan "Chinese Democracy" on kilkuttava ja tiluttava keskitason AOR -albumi. Aikanaan maailman hienommalle rockyhtyeelle se ei ole mitään. Punk, kapina, vaarallisuus, biisit, koukut, riffit ja taianomainen yhteensoittaminen ovat gone for good. Mr. Rose on varmasti ylpeä tästä levystä.

5/10

1. Chinese Democracy
2. Shackler’s Revenge
3. Better
4. Street Of Dreams
5. If The World
6. There Was A Time
7. Catcher N’ The Rye
8. Scraped
9. Riad N’ The Bedouins
10. Sorry
11. I.R.S.
12. Madagascar
13. This I Love
14. Prostitute

Apulanta "Kuutio (Kuinka aurinko voitettiin)"

En ole juuri kuunnellut suomenkielistä musiikkia aikoihin. Jostain syystä Apulannan levyt ovat pakottaneet ilmestymisensä yhteydessä perehtymään aiheeseen yhden yhtyeen musiikin verran. Etukäteismaistiaisilta välttyminen saa "Kuution" kuulostamaan heti välittömästi erinomaisen hienolta levyltä. Apulannalla ei ole mitään niistä pointeista, joita olen viime aikoina painottanut mieleiseni musiikin ollessa kyseessä. Se ei tässä tapauksessa haittaa. Lisäpontta innostukselle on saattanut antaa tulevalta Los Kyheröksen "Gunrock" -albumiltakin löytyvä loistava coveri "Kauhavalle kadonnut". "Gunrock" on säästynyt vuodoilta ja sitä onkin varjeltu tarkemmin kuin Metallican Ulrich on omaa musiikkiaan vahtinut. Los Kyheröksen uuden albumin arvio ilmestyy näillä sivuilla heti kun promo postiluukusta kolahtaa.

"Kuutio" on levy joka avautuu heti. Ilman ennakko-odotuksia levyyn on ehkä helpompi suhtautua. Hyvin usein Apulannan ikään ehtineet orkesterit eivät ole saaneet mitään mieltäylentävää aikaan. Apulannan kymmenes stuodioalbumi on tietenkin myynyt kultaa jo hyvissä ajoin ennen ilmestymistään ja se osuu vielä sopivasti joulumarkkinoillekin. Sekään ei tässä tapauksessa haittaa.


Toni Wirtasen laulutyyli(?) tuskin sopisi mihinkään muuhun yhteyteen. Apulannassa se on kuitenkin yksi kantava voima. Jodlaus yhdistyy varsin merkillisiin sanoituksiin, ja etenkin tällä levyllä on käytetty mitä ihmeellisimpiä yksittäisiä sanoja kokonaisuuden aikaansaamiseksi. Kenties tarkoitushakuisestikin luotuja sanotuksia ei kuitenkaan jää liiaksi pohtimaan. Tärkein ja oleellisin osa, musiikki, kuitenkin toimii kuin tauti. Levylle ei ole päässyt lipsahtamaan yhtää heikkoa esitystä. Sillä ei myöskään ole mitään yltiöpateettisia hoilotuksia tai merkittäviä tyylillisiä irtiottoja. Perusasiat. Hienot kertosäkeet ja vähitellen kasvavat kappaleet saavat homman toimimaan. Jollain merkillisillä tavalla yhtye saa kaiken vaikuttamaan helpolta ja luonnolliselta, vaikka mukana onkin kaikki mahdolliset musiikinlajit kelpuutettu. Vivahteita tuomaan. Nääs.

Wirtanen ja koko bändi pysyy tyylilleen uskollisena ja hyvä niin. Mitään poikkitaiteellisia kokeiluja ei tämä yhtye enää kaipaa. Alkuaikojen punkkirähinä on todellakin kadonnut jonnekin kaukaisuuteen. Sitä en jää kaiholla kaipaamaan. Apulanta on astunut isoihin saappaisiin ja tiennyt täyttävänsä ne jo etukäteen. Saappaisiin astuminen ei tässä yhteydessä merkitse kenenkään paikan täyttämistä; ainoastaan aikaisemmin esitettyjen lupausten lunastamista.

9/10

1. Kaikki sun pelkosi
2. Vauriot
3. Ravistettava ennen käyttöä
4. Airut
5. Elämänviiva
6. Pakkomielle
7. Freestylemeikit
8. Puolet
9. Kuution palaset
10. Kirous