Hankintoja levyhyllyyn

Pitkästä aikaa pientä avautumista viimeisimmistä musiikkihankinnoista. Päivitystä tapahtui vielä tänään Record Store Dayn kunniaksi. Mukaan tarttui sekä hopeista että mustaa formaattia niin, että eurot vaan viuhuivat. Kaikki on ehditty jo aikaisemmin koekuunnella, joten seuraavassa pientä arviota.

Amon Amarth "Surtur Rising"


Vanha totuus siitä, että kukaan ei tee niin hyvää melodista death metallia kuin ruotsalaiset, pitää edelleen paikkansa. Ties kuinka kauan ryöstöretkiään toteuttanut Amon Amarth ampuu jälleen kerran täyslaidallisen suoraan kuulijan tärykalvoille. Edellisestä "Twilight Of The Thunder God" -albumista ruuvia on kierretty pari naksua kireämpään suuntaan. Johan Hegg murahtelee koukuttavien melodioiden päälle kerrassaan komeasti. Puhtaita lauluja ei tässä veneessä kiivaiden kiemuroiden tueksi kaivata. "Surtur Raising" on ajoittain jopa varsin suoraviivaista kuolometallia, mutta tutut kitaramelodiat ja koukerot soivat edelleen usein ja komeasti. Jos oli edellinen levy täysosuma, niin ei siitä kauas jäädä tälläkään päivityksellä. Viikinkilaivan on näillä eväillä hyvä käydä kohti uusia taistoja.

9/10

Foo Fighters "Wasting Light"

Maailman mukavimmaksi rockstarbaksikin tituleerattu Dave Grohl on työstänyt yhdessä Foo Fightersin kanssa jo seitsemän albumia. Monissa liemissä keitetty ja monessa mukana ollut mies on ehtinyt vierailla niin monella albumilla (mm. QOTSA, Juliette And The Licks...), että niiden luettelemista voisi luoda jo kokonaan oman postauksensa. "Wasting Light" on merkillinen Foo Fighters albumi, sillä siltä ei löydy yhtään stadionit räjäyttävää superhittiä. Butch Vigin (mm. Nevermind) johdolla työstetty albumi onkin lähempänä Seattlea kuin yhtyeen viimeisimmät tuotokset. Akustiset balladit on kuopattu ja vanha kuoma Pat Smear (Nirvana, The Germs) on mukana kitaroimassa. Näin muodoin Foo Fighters on kasvanut klubeilta ja Grohlin yhden miehen orkesterista melkoiseksi instituutioksi. Uudella levyllä mennään eteenpäin hyvällä vauhdilla, eikä matkalla juuri turhia mutkia tehdä. Kokonaisuus onkin varsin tasapainoinen, mutta alkaako Foo Fightersin matka jo tuntua biisien sisällössä?

9/10

Glasvegas "Euphoric /// Heartbreak \\\"

Erinomaisen debyyttinsä jälkeen yhden ep:n työstänyt Glasvegas esittelee kierosti nimetyn kakkosensa keväänkorvalla. Tuplavinyylinäkin julkaistu levy on suurten odotusten kohteena. Niin kuin aina erinomaisen debyytin jälkeen julkaistut kakkoset tuntuvat olevan. Vertailu on siinä mielessä epäreilu, että harva bändi haluaa tehdä unohtumatonta debyyttiään uudelleen. Samaan aikaan tyyli pitäisi kuitenkin säilyttää, jotta vasta yhtyeeseen tutustuneet ihmiset eivät karkaisi. Ja uudetkin voisivat ihastua. Ärsyttävyyteen asti tarttuneella debyytillä ei juuri heikkoja sointuja ollut, eikä niitä uudelta odoteta löytyvän. Mutta miten sitten asian laita mahtaakaan olla?

"Euphoric /// Heartbreak \\\" -nimimulkero soi komeana ja muistuttaa ajoittain jopa naapurimaan Kent -nimistä laulu- ja lyömäsoitinyhtyettä. Itse asiassa pidän tästä albumistä oikein kovasti. Debyytin iloittelut ja hassuttelut on hassuteltu ja nyt ollaan huomattavasti vakavammalla asialla. En kuule Skotlantia, mutta kuulen upean kauniit melodiat ja sujuvasti soljuvat heleätkin taustat. Kuulen kaipuuta ja syksyä, ehkä pieniä valonpilkahduksia. En tiedä jaksaako nimihirviö elää pitkään, mutta ainakin nyt se kuulostaa hyvältä.

9/10

Seuraavassa jaksossa mm. Samuli Putro "Älä sammu aurinko", Tenhi "Airut:Aamujen", Michael Monroe "Sensory Overdrive", Solitude Aeturnus "Adagio", Graveyard "Hisingen Blues" ja This Empty Flow "Magenta Skycode".