Aikaisemminkin uskollisesti Suomea kiertäneen Anatheman uusimman albumin "We Are Here Because We Are Here" jälkeinen kiertue alkoi Suomesta Seinaäjoen Rytmikorjaamolta, jatkui Oulun kautta Tampereelle ja Helsinkiin. Kävimme katsastamassa bändin meiningin ensin Tampereella ja sen jälkeen pistäydyin vielä Tavastialla ottamassa tuplavarmistuksen."We Are Here Because We Are Here" -albumia odotettiin ikuisuus. "A Natural Disaster" -levyn jälkeen välipalana tarjoiltiin akustinen "Hindsight", jossa vanhoja kappaleita muokattiin uuteen, akustiseen muotoon. Pitkäksi venynyt odotus palkittiin komealla tavalla, sillä Anatheman uusin albumi on parasta mitä yhtye on kenties koskaan tehnyt. Petter oli itselleni uusi tuttavuus, mutta Anneke on ollut ihana jo pitkään. Ankkarockissa liikutuksen kyyneleet eivät olleet kaukana, kun neito esiintyi viimeistä kertaa The Gatheringin vokalistina. Hetki oli koskettava ja keikka hieno.
Loppuunmyydyllä Klubilla tunnelma oli sinne saapuessamme hyvinkin odottava. Ovella kohtasimme pieniä vaikeuksia, sillä elektronisesti lippuja lukeva laitteisto ei suostunut toimimaan ja kuulimme Petterin avauksen ulko-oven tuntumasta. Pelkistetty ja äärimmäisen riisuttu ilmaisu kuorruttui miehen hienolla äänellä, mutta jäi kokonaisuudessaan jollain merkillisellä tavalla vajaaksi. Vasta Dannyn ja Anneken liityttyä miehen seuraan päästiin korkeampiin sfääreihin. Trion tulkitsema "Pull The Breaks" oli komeaa kuunneltavaa. Tällä perusteella miehen tuotantoon tulee kyllä varmasti tutustuttua myös tulevaisuudessa.
Anneke aloitti oman osuutensa välittömästi Petterin setin perään. Naisen asettauduttua koskettimiensa taakse alkoi hunajainen puolituntinen. Anneken ääni on edelleen yksi maailman ihanimmista. Pelkistetty esitys kuitenkin toi esiin sen seikan, että taustalle olisi tarvittu yksi säestäjä. Upealla äänellä operoivan Anneken hivenen haparoiva soittotyöskentely ei oikein istu yksiin kokonaisuuden kanssa. Koko ajan joutui vähän jännittämään, että mitenköhän se soitto sujuu. Puolivälissä settiä koskettimet vaihtuivat kitaraan ja oma jännittämiseni vain paheni. Setti päättyi Dannyn kanssa esitettyyn jumalaiseen hienoon Damien Ricen "Blower's Daughter" -kappaleeseen. Eipä ollut itku kaukana tuon esityksen aikana. Tästä kävi hyvin ilmi, miten paljon paremmalta kokonaisuus kuulostaa säestäjän kanssa.
Pienen tauon jälkeen illan pääakti aloitti oman pommituksensa. Hurjassa vireessä ollut bändi esiintyi sellaisella intiimillä intensiteetillä, että en ole moista kovin usein kokenut. Vincent oli suorastaan maaninen ja uuden levyn kappaleilla alkanut keikka suorastaan ryntäsi päälle. "Thin Air" -kasvoi komeisiin mittoihin heti rauhallisen alkunsa jälkeen. Soundien ollessa kohdallaan ei valittamisen aihetta löytynyt. Biisilista oli omaan makuuni miltei täydellinen, joten siitäkään ei tässä kohdassa pääse nipottamaan. Ainoana häiritsevänä tekijänä keikan aikana esiintyi jatkuvasti päihteitä noutanut parivaljakko. Olin miltein siinä pisteessä, että kohta suljen tien ja ilmoitan, että sopii sitten jäädä sinne tiskille. Juntit vaelsivat varmaankin kymmenen kertaa koko lavan sivun mittaisen matkan yleisön läpi. Saatanan dorkat.Klubi 26.9.2010:
- Thin Air
- Summernight Horizon
- Dreaming Light
- Everything
- Closer
- Lost Control
- Destiny
- Empty
- Angels Walk Among Us
- Deep
- A Simple Mistake
- A Natural Disaster
- Exit Music (For A Film) Radiohead cover Danny akustisesti
- Are You There? Danny akustisesti
- Judgement
- Panic
- Temporary Peace
- Universal
- Hindsight
- Parisienne Moonlight
- One Last Goodbye
- Fragile Dreams
Pähkittyäni puoli päivää Tavastialle lähtemistä näinkin hienon kokemuksen jälkeen tulin kuitenkin hankkineeksi liput myös maanantain keikalle. Saavuimme pelipaikalle Petterin jo aloitettua ja ehdimme kuulla "Pull The Breaks" -kappaleen, joka oli jälleen erityisen komea. Tällä kertaa myös Vincent oli lavalla viimeisen kappaleen aikana. Anneke oli tällä kertaa vielä Klubin keikkaakin parempia ja ihastuttavampi. Kylmät väreet vaeltelivat ympäri lihavaa vartaloani kuulaiden äänteen ottaessa tilan haltuun.
Anathema tykitti 28 biisin setin ja Klubin keikkaan verrattuna intensiteetti oli vähän laskenut. Kyseessä oli tosiaan enemmän rokkikeikka. Jos näitä kahta pitäisi arvottaa toisiinsa nähden, niin kallistun Klubin keikan intiimimmän intensiteetin puoleen. Kiitoksia Anathema. Parhautta on aina hieno kuunnelle, kokea ja aistia. Kokonaisuutenakin kasassa oli sellainen paketti (Petter, Anneke ja Anathema), ettei parempaa voi toivoa.
Tavastia 27.9.2010:
- Thin Air
- Summernight Horizon
- Dreaming Light
- Everything
- Balance
- Closer
- A Natural Disaster
- Angels Walk Among Us
- Presence
- A Simple Mistake
- Deep
- Pitiless
- Forgotten Hopes
- Destiny Is Dead
- Shroud Of False
- Lost Control
- Destiny
- Empty
- Panic
- Temporary Peace
- Flying
- Get Off, Get Out
- Universal
- Hindsight
- Are You There?
- Parisienne Moonlight
- One Last Goodbye
- Fragile Dreams
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti