Kohti Mont Blancia, osa III

The Three Monts Route - The Aiguille du Midi - Mont Blanc Traverse


Tällä kertaa hivenen tarinaa The Three Monts Routesta, jota seuraten köysistömme Mont Blancin huipulle heinäkuun lopussa yrittää. Varsinainen reitti alkaa Aiguille du Midiltä ja etenee Blancin huipulle Mont Blanc du Taculin (4248m) ja Mont Mauditin (4465m) kautta. Reittiä voi luontevasti jatkaa Domen ja Aiguille du Gouterin kautta.



Reitin alkpisteeseen, Aiguille du Midin hissiasemalle, on helppo päästä. Tästä pisteestä reitti lähtee alkamäkeen pitkin kohtuullisen jyrkkää harjannetta, joka vaati jäärautojen ja hakun käyttöä. Osa laskeutuu tätä harjannetta pitkin köysistössä ja etenkin oppaat laittavat asiakkaansa kiinni köysistöön. Harjanteen alkuosa on varsin kapea ja pudotusta on reippaasti. Siirtymisen aikana tulaan reilut 200 metriä alaspäin, jonka jälkeen kulku suunnataan Col du Midiä. Kyseisessä paikassa on hyvä leiriytyä ja jatkaa sen jälkeen matkaa kohti Mont Blanc du Taculin jäätikköä ja serakkeja...


Tässä vaiheessa reitin kunto vaikuttaa oleellisesti sen haastavuuteen. Taculin serakkialueella saattaa olla hankalastikin kiivettäviä ja ylitettäviä railoja. Harkintaa tarvitaan turvallisen läpäisyn suorittamiseksi. Ja tietenkin kaikki kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen aurinko alkaa lämmittämään rinteitä. Jäätikkö kannattaa tässäkin tapauksessa ylittää köysistössä ja mahdollisimman nopeasti. Jäätikön jälkeen edessä on kohtuullisen jyrkkää lumi-/jääseinää. Jos jossain, niin tässä kohtaa voi olla tarpeellista asentaa muutama ankkuri matkan varrelle.

Col du Mont Mauditilta matka jatkuu kohti Col de la Brenvaa. Reitin aikana joudutaan tekemään pieni traverse, ennen kuin päästään jatkamaan Col de la Brenvalle. Tästä kohtaa reittiä on mahdollisuus laskeutua kohtuullisen nopeasti alaspäin mikäli terveydellisiä ongelmia ilmenee kiipeämisen aikana. Kaiken olleessa kunnossa matka jatkuu kohti Mur de la Cotea. Tässäkin kohtaa, rinteen ollessa jäinen, voi olla tarpeen asentaa muutama jääruuvi varmistukseksi. Viimeisen esteen jäätyä taakse/alapuolelle, matka jatkuu kohti Mont Blancin huippuharjannetta. Toivottavasti huipulla ollaan hyvissä ajoin, jotta laskeutuminen onnistuu turvallisesti. Tai siis joka tapauksessa olemme huipulla riittävän aikaisin. Muussa tapauksessa on käännyttävä takaisin ja yritettävä seuraavana päivänä uudelleen. Laskeutuminen onnistuu suunnilleen samaa reittiä kuin kiipeäminenkin. Toinen vaihtoehto on jatkaa Gouterin suuntaan ja traversata koko massiivi.



Escape onnistuu Col de la Brenvalta siten, että suunnataan kohti Grand Mulets Routea.

Seuraavaksi Kohti Mont Blancia, osa IV "Varustehomoilua"

Kuvat eivät ole omiani; ne on poimittu satunnaisista lähteistä netistä.

Laskuvarjojääkärikillan retkikunta Everestin huipulla!

Kokonaan suomalainen Laskuvarjojääkärikillan Everest 2009 -retkikunta on saavuttanut maailman korkeimman vuoren Mount Everestin huipun 20.5. 07.50 sikäläistä aikaa. Retkikunnan johtaja Tomi Myllys astui ensimmäisenä vuoren huipulle ja hänen perässään seurasivat Jussi, Antti ja Arri. Keskuslukko on nyt maailman korkeimman vuoren huipulla!


Everestin huippuharjanne ja Hillary's Step.

Tomi on vienyt keskuslukon maailman korkeimman vuoren Mount Everestin huipulle.

Jussi, Tomi ja Antti Mount Everestin huipulla.

Arri matkalla kohti huippua. Erittäin saatanan hieno kuva.

Olen ollut niin fiiliksissä tästä suorituksesta ettei mitään rajaa. Intoa on pusero täynnä ja tuleva Mont Blancin reissu on odotuksia täynnä. Jostain se on aloitettava..

Helvetin isot onnittelut koko retkikunnalle!

Kuvat: www.everest.fi ja enimmäkseen Jussi

Kohti Mont Blancia, osa II

Mont Blanc (La Dame Blanche) 4,808m / 15,775ft (4,810m)

Mont Blanc on joko Euroopan korkein tai ainoastaan vuori Euroopassa. Määrittely riippuu tietenkin siitä, mitä pitää Eurooppana. Jos Kaukasuksella sijaitseva Mount Elbruss (5,633m) lasketaan kuuluvaksi Eurooppaan, niin siinä tapauksessa Blancin edelle kiilaa muutama muukin vuori. Kaikissa tapauksissa Mont Blanc on yksi merkittävimmistä vuorista maanosassamme. Vuori onnistuttiin valloittamaan ensimmäistä kertaa vuonna 1786. Asialla olivat tietenkin Michael-Gabriel Paccard ja Jacques Balmat.

Mont Blanc sijaitsee Alpeilla Ranskan ja Italian rajalla. Se tarjoaa uskomattoman määrän mahdollisuuksia niin hiihtäjälle kuin kiipeilijälle. Koko Chamonix on em rotujen unelmakohde. Tämä johtaa väistämättä siihen, että lukuisat ihmiset siirtävät itsensä alueelle vuosittain. Näin ollen paikka ja itse Mont Blanc on varsin kansoitettu lähes ympäri vuoden. Alueella on kuitenkin siinä määrin paljon tilaa, että tilaa löytyy jokaiselle halukkaalle. Sesonkiaikoina muodostuvia ruuhkahuippuja voi tietenkin välttää ajoittamalla matkansa johonkin muuhun ajankohtaan. Yhtä kaikki; Mont Blanc on kuitenkin vuori jolle on kiivettävä.


Mont Blancin huipulle johtaa lukuisia reittejä, mutta kuuluisimmat niistä lienevät seuraavat viisi:

1. The Gouter Route (Mont Blanc "ordinary route")
2. Three Monts Route
3. The Grand Mulets Route
4. The Pope Route
5. The Miage - Bionnassay Route

Vaikka monien mielestä Mont Blancin huipulle edetään seuraamalla kusivanaa; ei väite täysin pidä paikkaansa. Jokaiselle vuorelle kiipeää ihmisiä, osa heistä käyttää oppaita, osa heistä menee "kannettuina" ja osa heistä kiipeää itsenäisesti. Mont Blanc on kuitenkin lähes viisi kilometriä korkea. Korkeus tarkoittaa sitä, että hapen määrä vuoren huipulla on vain puolet merenpinnan tason määrästä. Koska ihminen ei ole sopeutunut luonnostaan korkeuksien vaihteluun, joutuu hän akklimatisoitumaan päästäkseen Blancin huipulle. Toki huipulle voi pyrähtää hissillä pikavauhtia ja palata pikaisesti takaisin kärsimättä vuoristotaudin oireista. Akuuttiin vuoristotautiin (AMS) sairastuu yli 84% ihmisistä, jotka nousevat suoraan yli 3800 metrin korkeuteen. Mikäli oireisiin ei reagoida ja nousua jatketaan tai jäädään huonovointisena yöpymään saavutettuun korkeuteen, voi seurauksena olla HAPE (High Altitude Pulmonary Edema) tai HACE (High Altitude Cerebral Edema). Molemmat ovat hoitamattomina kuolettavia sairauksia ja heikentävät potilaan suorituskykyä nopeasti niin, että laskeutuminen ei enää omin avuin ole mahdollista.

Olosuhteet kaikilla vuorilla ovat arvaamattomat ja yllättävät helposti turistin. Kylmyys yhdistettynä myrskytuuliin, lumisateeseen olemattomaan näkyvyyteen ja korkeuteen, on helposti tappava. Blanc on lähes kauttaaltaan jäätikön peittämä ja jokainen jäätikkö elää omaa elämäänsä liikkuen ja muodostaen samalla vaarallisia jäärailoja. Kivi- ja lumivyöryt vievät ihmisen mennessään hyvin helposti. Jyrkkä lumi-, jää- tai kiviseinä antaa kaatumisen/putoamisen jälkeen melkoiset kyydit; alastulo on harvoin pehmeä.


Tavoitteenamme on kiivetä Mont Blancin huipulle itsenäisesti kolmen hengen köysistöllä ainoastaan telttoihin tukeutuen. Suoritamme akklimatisoitumisemme aikana muita kiipeilyjä ja vaelluksia noin 3000-3500 metrin korkeudessa. Tämän jälkeen laskeudumme alas täydentämään varastojamme ja aloitamme varsinaisen kiipeämisen vuoren huipulle. Valitsemamme reitti ei ole mikään erityisen autio tai vaikea, mutta tarjoaa köysistöllemme varmasti sopivasti haasteita jääkiipeilyn, jäätikkövaelluksen, "ilmavien harjanteiden" traversaamisessa sekä leiriytymisen muodossa. Matkalla joudutaan kiipeämään ja laskeutumaan useamman köyden pituuksia ja tietenkin kaikki tavarat kulkevat mukana.

Mont Blanc Ascent 7/2009 köysistömme Ahvenlammen suunnitteluviikonloppuna kuvattuna ja muita kuvia viikonlopulta.

Kalle Jari Miksu

"Slip from dream to reality. Imagine the world of altitude and prepare yourself. Remember the adventures of the pioneers and follow their tracks; you might find your own path."


Roped

Viimeistä kolmea kuvaa lukuunottamatta kuvat eivät ole omiani, vaan ne on poimittu netistä ja niiden alkuperän selvittäminen on toisinaan mahdotonta.

Kohti Mont Blancia, osa III "The Three Monts Route"

Cho Oyu

Maailman kuudenneksi korkein vuori Cho Oyu - 8,201m / 26,906ft

Maailman kuudenneksi korkein vuori oli listalla viidentenä kun tutkitaan yli kasitonnisille vuorille tehtyjä ensinousuja. Sir Edmund Hillary yritti päästä Cho Oyun huipulle jo vuonna 1952, mutta joutui kuitenkin nöyrtymään ja kääntymään takaisin huippua saavuttamatta. Ilmeisesti tästä sisuuntuneena herra nousi myöhemmin ensimmäisenä (tai toisena) ihmisenä maailman korkeimmalle vuorelle Mount Everestille. Cho Oyun onnistui valloittamaan itävaltalainen (Herbert Tichy) retkikunta vuonna 1954. Ensimmäinen talvinousu Cho Oyulle suoritettiin vasta 1985.


"Turkoosi Jumalatar" sijaitsee Everestistä länteen noin 20 kilometriä. Sen rinteet ovat houkutelleet monia ensikertalaisia kasitonnisen yrittäjiä ja melkein yhtä monet ovat joutuneen tunnustamaan oman heikkoutensa tämän jättilaisen edessä. Vaikkain vuoren seinämät näyttävät näennäisesti helpoilta ja sitä pidetään edelleen hyvänä paikkana aloittaa kasitonnisille kiipeäminen, niin esimerkiksi eräskin Reinhold Messner onnistui kiipeämään Cho Oyu huipulle vasta neljännellä yrittämällään. Olosuhteet, tälläkin, vuorella ovat oikulliset eivätkä päästä yrittäjää helpolla. "Normaalireitti", jota myös itävaltalaiset käyttivät, on toki helppo eikä sisällä mitään erityisiä vaaroja; pitää kuitenkin muistaa viitekehys puhuttaessa yli kasitonnisista vuorista..


Normaalireitti lähtee ABC:stä 5500 metrin korkeudelta ja se pitää sisällään keskimäärin 35-50 asteisia lumiseiniä. Matkalle mahtuu toki myös muutama pystysuora jääseinämä sekä kalliokiipeilyä. Ykkösleiri pystytetään yleensä 6400 metrin korkeuteen, josta matka jatkuu 7000 metrissä sijaitsevaan kakkosleiriin. Matkan varrella kuljetaan luoteisharjannetta pitkin ja ensimmäisillä vierailuilla osa retkikunnista käyttää yhtä välileiriä. Kolmas leiri on yleensä 7500 metrin korkeudella ja sieltä suoritetaan viimeinen ponnistus kohti vuoren todellista huippua josta avautuu komeat näkymät Everestille. Ennen huippua on kuitenkin ylitettävä "yellow band", kuten Everestilläkin, joten mitään puistokävelyä loppunousukaan ei ole.




Cho Oyu vuorena 7/10

Kiitämme:

-Mahdollisuutta aloittaa kasitonnareilu täältä
-Vähäistä julkisuutta
-Tarvittaessa haastavia olosuhteita ja kaakkoista reittiä

Moitimme:

-Persoonallisuuden puutetta
-Heikohkoa statusta
-Vähäistä informaatiomäärää

Kirjoituksessa olevat kuvat on poimittu netistä eri osoitteista ja niiden tekijänoikeuksien jäljittäminen on osoittain mahdotonta. Missään tapauksessa kuvat eivät ole omiani, enkä ole koskaan Cho Oyulle kiivennyt. Vielä.

Training devices and tricks

Käytetään tällä kertaa muutama palstamillimetri kesäisen harjoitusradan pintapuoliseen esittelyyn. Pintapuoliseen siksi, että en ole ehtinyt vielä ottamaan yhtään kuvaa, joten sanallinen selostus saa tässä vaiheessa riittää.

Ajatus toisenlaiseen treenaamiseen lähti enimmäkseen tarpeesta ja jossain määrin kyllästymisestä "perinteisiin" treenimuotoihin. Ensimmäisenä tavoitteena on saada lisää kestävyyttä ja samalla päästä suurimmista lihaksista eroon(!) siten, että kroppa jaksaa paremmin suoriutua kestävyyttä vaativista koitoksista. Samalla kun kesä harjoitellaan peruskestävyyttä, käytetään aikaa kuitenkin myös räjähtävyyden ylläpitämiseen, tai sen hankkimiseen. Yhtälö saattaa kuulostaa monesta erikoiselta ja sitä se tavallaan onkin; mutta yrittänyttähän ei laitettu..


Kokonaisuudessaan ajatuksena on rakentaa harjoittelu enimmäkseen juoksemisen, treeniradan ja kiipeilyharjoitteiden varaan. Kaikki ylimääräinen "hyötyliikunta" toki lisätään yhtälöön, mutta tämän kesän osalta perinteinen salitreeni saada jäädä väliin, samoin kuin vapaaottelu, brassi jiu-jitsu ja lukkopainikin.

Juoksut on suunniteltu juostavaksi enimmäkseen pitkinä ja rauhallisina lenkkeinä, mutta mukaan mahtuu (noin kerran viikossa), myös yksi intervallityyppinen harjoitus, johon yhdistetään myös erilaisia jalkakoordinaatiota vaativia pyrähdyksiä. Intervallissa aloitetaan 15-20 sekunnin vedoilla, joiden jälkeen annetaan sykkeen laskea alle 120 ennen seuraavaa. Toistetaan 8-10 kertaa. Harjoituskertojen kasvaessa pyrähdysten pituus nostetaan 20-30 sekuntiin ja heti perään tehdään esimerkiksi hiekkasäkin nostoja 30-45 sekuntia, jonka jälkeen voidaan moukaroida lekalla autonrengasta 30 sekuntia ja suorittaa punnerrus-hyppy-punnerrus -yhdistelmää 20-30 sekuntia. Kierrosten välissä voi palauttaa sykkeen taas alle 120 ja pyrkiä lisäämään tempoa jokaiseen kierrokseen. Kierroksia tulee treenien edistyttyä maksimissaan 9. Lisäesimerkkeinä näistä koordinaatioharjoitteista voidaan mainita erilaiset tikasjuoksut. Erilaisia kuvioita voi keksiä vaikka miten paljon ja tarvittaessa tikkaat voi myös piirtää maahan. Paras ratkaisu on kuitenkin hankkia vaikka narutikkaat, niin saa paremman palautteen koordinaatiosta.

Treenirataan kuuluu siis tikkaat, traktorin renkaat ja leka, kelkka ja valjaat, hiekalla täytetty säkki (paino mielen mukaan), autonrenkaat ja valjaat sekä luonnonmuovaamat otelaudat joilla voi tehdä erilaisia roikkumisharjoituksia. Laitan vielä myöhemmin yhden esimerkkitreenin kokonaisuudessaan kuvien kanssa tähän blogiin, mutta ensin pitää ottaa ne kuvat..

Mitään uutta ruutiahan tässä ei ole lähdetty keksimään; on vaan yhdistelty erilaisia harjoitteita samaan kokonaisuuteen ja päästy itseasiassa juurikin melkein crossfitin ytimeen..

Kohti Mont Blancia, osa I

Kevään saapuessa ja kesänkin jo kohta kolkutellessa ovelle, on kiipeilykausi ulkokallioilla jo täydessä vauhdissa. Kovalla vauhdilla lähestyy myös heinäkuun loppu ja Mont Blancin kiipeilyreissu. Tällä viikolla kävimme köysistömme kanssa syömässä ja päätös kolmen hengen köysistöstä syntyi kivuttomasti. Ensi viikonloppuna teemme lopulliset reittivalinnat. Olemme kaikki kolme kuitenkin taustoiltamme niin lähellä toisiamme, että mitään suuria erimielisyyksiä asioiden suhteen ei liene luvassa. Tärkeintä on kuitenkin päästä turvallisesti huipulle ja takaisin. Kiire ei ole, eikä myöskään tarvetta haastaa itseään enemmän kuin mihin pystyy vastaamaan. Jokaisella pitää tietenkin olla yhtälainen mahdollisuus päästä entisen Euroopan korkeimmalle huipulle.

Varusteiden hankintakin on jo hyvällä mallilla ja tässä jaksossa perehdymme hieman enemmän kenkien ja jäärautojen valintaan. Vuorikiipeily, jos joku, on kohtuullisen kallista puuhaa. Toisaalta useimmat varusteet kestävät vuosia, joten kertahankinnalla tulee toimeen pitkään. Suurin ongelma piilee siinä, että nykyään, lajista riippumatta, kaikki välineet ovat niin spesiaaleja, että jokaiseen kiipeilyn pieneenkiin variaatioon tarvitsee omat välineensä. Ja sitten kengistä..

Kevyt vaelluskenkä puolijäykällä pohjalla helpohkoille alustoille.


Henkilökohtaisesti kengät ovat yksi tärkeimmistä varusteista. Mikään ei harmita niin paljoa, kuin huonosti sisäänajettu ja jalkaanistuva kenkä. Tai no ehkä jalkojen paleleminen harmittaa vielä enemmän. Perusvaellukseen suunnitellut kevyet kengät eivät sovellu edes Blancin tyyppiselle vuorelle. Toki niilläkin voi kävellä huipulla, mutta jos matkalla on oikeasti tarkoitus kiivetä, niin kenkiin, ja etenkin niiden omainaisuuksiin, kannattaa sijoittaa. Pääperiaatteenahan on aina ollut; mitä karumpi maasto/alusta, niin sitä jäykempi pohja. Tämä pitää edelleenkin paikkansa, mutta nykyään myös jäykillä pohjilla varustettu kenkä on usein jopa rullaava. Toinen oleellinen asia on istuvuus ja sisäänajo, joka kannattaa suorittaa riittävällä kilometrimäärällä ennen reissuun lähtöä. Kengissä olen itse suosinut La Sportivaa, Kaylandia sekä Hanwagia. Sopivat jalkaani ja ovat kaikki laadukkaita kenkiä.

Kevyt vaelluskenkä poluille ja helppoon maastoon.


Kylmyyden suhteen, ja etenkään kesällä, Blanc ei vaadi ylävuoristokenkiä, vaan kevyemmälläkin tukevalla saapikkaalla pärjää hyvin. Alla kuitenkin esimerkkinä La Sportivan Olympus Mons Evo -ylävuoristokenkä. Siitä löytyy gaitersit, erillinen sisäkenkä sekä varmistettu kiinnitys. Hintaluokka näillä kengillä on tyypillisesti 500-900 euroa.


Oma valintani osui tällä kertaa La Sportivan Trango Primeen. Kenkä on vettähylkivä ja siinä on käytetty Primaloftia lämmönkarkaamisen estämiseksi. Kengän varsista löytyy myös minimaaliset gaiterit. Trangoihin saa lisäksi helposti auto cramponsit. Pienenä miinuksena näin jälkikäteen voi pitää sitä, että kengissä ei ole erillistä sisäkenkää, jonka etuna on sen helpompi kuivattavuus päivän päätteeksi. Trangot ovat luonnolisesti täysjäykät. Mentäessä kylmempään ilmanalaan, kannattaa kengän lämmöneristyskykyyn kiinnittää erityistä huomiota. Jos lisäksi ollaan korkealla, on ääreisverenkierto heikentenyt ja paleltumien riski kasvaa entisestään. Erillinen sisäkenkä on yleensä hyvä ratkaisu. Gaitereissa kannattaa huomioida, että niistä löytyy vetoketju sekä velcro. Tai ainakin joku varakiinnitysmenetelmä.


Jääraudoiksi valikoitui Simondin Makalu Speedit. 12 piikkiset jalkakohtaiset (asymmetric) raudat on suunniteltu alppikiipeilyyn ja jäätikkövaellukseen. Ne on helppo kiinnittää kenkiin ja niiden pohjissa on jo valmiiksi lumen pohjiin tarttumista estävät platet. Putousraudat eivät Makalut ole, mutta kyllä niillä pääsee myös putousta ylös. Kärkipiikkien kulma tosin on sellainen, että kenties pystysuorimmat putoukset jäävät kiipeämättä. Auto-crampot lienevät kohtuullisen varma valinta, enkä myöskään usko niiden rikkoutuvan sen herkemmin kuin remmirautojenkaan. Kokemushan tullee sen kertomaan käytön hetkellä.


Ja koska tämä meni nyt tähän, niin palaan huomenna treenirataan ja sitä koskeviin yksityiskohtiin.

Kohti kesää

Aikaa on taas vierahtänyt kohtuuttoman paljon viimeisimmän päivityksen jälkeen. Tehtävät ovat kuljettaneet ympäri Suomea ja muutoinkin on ollut kiireitä ihan riittämiin. Välillä ehdittiin piipahtaa Ylläksellä ja Pallaksella. Lumiset tunnelmat mahdollistivat antoisan sporttiviikon viettämisen ja samalla irtautumisen perusrutiineista. Reissun aikana tulikin käveltyä tuntureita ylös-alas sen verran paljon, että sitä voidaan jo pitää urheiluna. Innostus laskemista kohtaan heräsi jälleen siinä määrin voimakkaasti, että varastoon ilmestyivät Movementin Goliath Sluffit. Seuraavaa talvea odotellessa.. Rikkinäinen polvikin kesti koitokset valittamatta ja seuraavaksi onkin edessä pohdinta siitä, leikataanko polvi ennen Mont Blancia, vai vasta sen jälkeen? Tunnetustihan ei ole olemassa niin hyvää lääkäriä, etteikö hän leikkaamalla saisi huonosta polvesta vielä vähän huonompaa.


Muutaman viikon päästä kokoonnummee suunnittelemaan Blancin -reissun yksityiskohtia ja sen jälkeen on hyvä antaa seuraava katsaus suunnittelun etenemisestä. Olen aloittanut valmistautumisen ja juossut pitkiä lenkkejä sekä väliin tehnyt vähän räjähtävämpääkin treeniä. Kroppa vaan ei tunnu kestävän kyydissä mukana..

Varusteiden hankintakin on etenemässä ja kaapista alkaa löytyä kaikki tärkeimmät varusteet. Niistä myös lisää muutaman viikon kuluttua. Kevään koittaessa ilmatkin ovat mitä hienoimmat ja mikä onkaan mahtavampaa kuin nauttia ulkoilusta näillä keleillä. Kevään projektina tuleekin olemaan oman reitin puhdistaminen ja avaaminen mökin lähimaastoon. Toivottavasti se valmistuu mahdollisimman nopeasti, niin pääsee asettelemaan tossuja kalliota vasten.


Kevään kuluessa olen tullut lopullisen vakuuttuneeksi siitä, että ensi kevät kuluu Alpeilla ja Himalajalla. Tarkoituksena on ottaa 3-6 kuukauden irtiotto ja viettää se jylhien maisemien keskellä laskien, kiipeillen ja vaellellen.