20100308

Kent, Hartwall Areena 7.3.2010

Ruotsalainen Kent on kasvanut vuosien saatossa yhdeksi Skandinavian suurimmaksi yhtyeeksi. Sen ruotsiksi laulettu pop/rock on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että ilman kielenvaihtoa valtapiirin laajentaminen näyttää epätodennäköiseltä. Sunnuntaina 7.3.2010 oli Helsingin vuoro saada todistaa bändin tämän hetkinen livekunto ja habitus. Alunperin keikka oli kalenteroitu perjantaille, mutta jäihin juuttunut tekniikka ja lavarekvisiitta pakotti aikataulun muutokseen.

Kent aloitti keikkansa uskomattoman tunkkaisilla soundeilla. Olin sijoittunut poikkeuksellisesti lavan etureunan tuntumaan ja aloin välittömästä miettiä miksauspöydän tuntumaan siirtymistä. Jäin kuitenkin lopulta alkuperäisille jalansijoilleni. Lähes täydeltä näyttänyt areena otti Kentin vastaan suosiollisesti, muttei kuitenkaan hurmoksellisesti. Yhtyeen kokoonpanoa oli vahvistettu muutamalla kiertuemuusikolla ja valittevasti nyt kävi niin kuin hyvin usein käy; kyseiset herrat latistivat yhtyeen rockolemusta staattisella suorittamisellaan.

"Taxmannen" aloitti 20 kappaleen mittaisen Kent -tuokion. On selvää, että elektroniset vaikutteet ovat jo juurtuneet yhtyeen lavasuorittamiseen ja siksi jouduin pettyneenä toteamaan, että yritystä oli liikaa. Erilaiset taustanauhat ja efektit söivät liikaa Kentin soudiin niin oleellisesti mielestäni kuuluvaa kitarointia. Vaikka musiikissa onkin siirrytty elektronisempaan suuntaan, kannattaisi tässä tapauksessa pitää kiinni Sami Sirviön soittamista uskomattoman hienoista kitaralinjoista edes vähän enemmän. Miksauksella saattoi toki olla vaikutusta asiaan, mutta nyt hienot yksityiskohdat puuttuivat tai ne hukkuivat muuhun massaan. Lavalla yhtye esiintyi rutinoituneesti ilman suurempaa paloa. Taustakuvitus sopi ajoittain oivallisesti musiikkiin ja tunnelmaan. Ajoittain Kent olisi käynyt vaikka suuremmallekin stadionille.



Musiikillisesti keikka muodostui varsin tasapaksuksi. Yhtyeen hienon takakataloogin tietäen pidin kappalevalintoja aavistuksen heikkoina. Uutta levyä tuotiin esille ja suurin osa sen kappaleista toimikin hienosti. Jos kuitenkin kaipasin kulunutta "Om Du Var Här" -kappaletta settiin kipeästi, niin mielestäni se kertoo, että jotain puuttui. Keikan kohokohdiksi nousivat selkeästi muita paremmin toimineet "Sjukhus", "Svarta Linjer", "Den Döda Vinkeln" ja "OWC". Varsinaiseen hurmokseen päästiin ainoastaan "Idioter" ja "Krossa Alt"/"Dom Andra" -kappalaleiden yhteydessä. Nämä vedot olisivat huudattaneet stadionluokan yleisöä; mikäli sellainen jostain olisi löytynyt.

Oivallisen lavatulituksen (pyrot) jälkeen siirryttiin pakolliseen encoreen. Tällä kertaa tuntemattomalta vaikuttanut "På Drift" ei onnistunut tempaamaan yleisöä mukaansa, vaikka olikin esityksenä erittäin hieno. "Kärleken Väntar" tuntui kohtuullisen turhalta tässä välissä ja näin ollen keikan päättänyt "Mannen I Den Vita Hatten" kuulosti enemmän kuin osuvalta ja samaan aikaan loistavalta keikan päätökseltä. Kokonaisuutena keikasta jäi aavistuksen tunkkainen maku, etenkin kun tietää yhtyeen pystyvän huomattavasti parempaan suoritukseen. Kappalemateriaalikin olisi mahdollistanut tunnelman kasvattamisen. Settilistoista voi tietenkin aina valittaa, mutta tällä kertaa ikoninen keikkastandardi "747", "Om Du Var Här", "Columbus", "Kevlarsjäl", "Saker Man Ser", "Cowboys", "En Himmelsk Drog", "Ett Tidsfördriv Att Dö För" ja "Hjärtä" olisvat tehneet kokemuksesta monta pykälää hienomman.

Settilista:

1. Taxmannen
2. Palace & Main
3. VinterNoll2
4. Töntarna
5. Socker
6. Sjukhus
7. Den Döda Vinkeln
8. Romeo Återvänder Ensam
9. Musik Non Stop
10. Idioter
11. Svarta Linjer
12. OWC
13. FF
14. Ingenting
15. Vy Från En Luftslott
16. Krossa Allt
17. Dom Andra

Encore:
18. På Drift
19. Kärleken Väntar
20. Mannen I Den Vita Hatten


Ei kommentteja: