20100111

Matterhorn ja Eiger

Matterhorn 4478m

Tavoitteita pitää aina olla ja tällä kertaa ne lyhyellä tähtäimellä sijaitsevat Matterhornin ja Eigerin huipulla. Alppikiipeilyhän on kenties hienointa mitä maailmassa voi lumen, jään ja kivien keskellä harrastaa, joten on luontevaa ottaa tuntumaa muutamaan klassiseen vuoreen. Polvileikkauksesta kuntoutuminen tuntuu etenevän kohtuulisen hyvin ja nyt vuoden alusta on mahdollista aloittaa kunnon kasvattaminen ensi kesää silmällä pitäen. Moni asia on vielä auki, mutta uskon, että mahdollisuus Matterhornille ja Eigerille kuitenkin aukeaa.

Henkilökohtaisesti tarvitsen vielä huomattavasti lisää kokemusta ja opastusta, sekä tietenkin rutiinia, omaan kiipeilyyni. Tästä syystä (kuten jo aikaisemminkin mainittu) pohjoisseinät saavat jäädä odottamaan ja haluan keskittyä vähemmän haastaviin reitteihin. Olen pohdiskellut Matterhornin kohdalla Hörnli Ridge -routea mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Reitti ei ole teknisesti liian haastava, mutta tarjoaa kuitenkin ilmavuutensa, pituutensa ja irtonaisuutensa vuoksi runsaasti haasteita, mahdollistaen kuitenkin huipulle yrittämisen ilman turhan suuria riskejä.

Reitti alkaa käytännössä Zermatista ja ensimmäinen päivä kulunee kokonaisuudessaan Hörnlin majan saavuttamiseen. Toinen päivä kuluu itse huipulle kiipeämiseen ja laskeutumiseen. Matterhorn nousee 4478 metrin korkeuteen, joten akklimatisoituminen pitää olla kunnossa ennen nousun yrittämistä. Varsinainen reitti lähtee Hörnlin majalta ja seuraa harjannetta lähes koko matkan huipulle saakka. Mikäli kaikki menee hyvin huippu pitäisi saavuttaa noin viiden tunnin kiipeämisen jälkeen. Laskeutumiseen aikaa kuluu suunnilleen saman verran. Jälleen kerran kannattaa muistaa, että huipulla ollaan vasta puolivälissä ja voimia on löydyttävä myös laskeutumiseen. Tässä tapauksessa alaskin on kiivettävä.


Eiger (3970m)

Yksi Alppien kenties legendaarisimmista nousuista on Eigerin kuuluisa pohjoisseinä. Lukuisia kuolonuhreja vaatinut reitti haastaa edelleenkin nykypäivän kiipeilijöitä asettamaan itsensä koitokseen vuoren kanssa. Tämä voimanponnistus edellyttää erinomaisia kiipeilytaitoja sekä yhtä erinomaisia kunto-ominaisuuksia. Nousun aikona on käytännössä pakko viettää yksi yö seinällä. Alhaalta katsottuna Eigerin pohjoisseinä näyttää julmalta.

Onneksi myös Eigerille pääsee monia muitakin reittejä pitkin. Varteenotettavin vaihtoehto itseni kannalta lienee joko South Ridge tai Mittellegi Ridge -route. Molemmat reitit ovat varsin pitkiä ja kohtuullisen ilmavia, mutta eivät teknisyydellään estä huipulle pääsyä. Aikaa on syytä varata jälleen kaksi päivää. Ensimmäinen päivä kuluu lähestymiseen ja seuraavaa luonnolisesti itse kiipeämiseen. Molemmat reitit vievät kokonaisuudessaan arviolta 14 tuntia. Matkan varrella on kaikkea mitä alppikiipeilyyn kuuluukin; lunta, jäätä ja kiveä. Alapuolella olevassa kuvassa South Ridge -route.

Ja seuraavassa kuvassa Mittellege Ridge -route (joka seuraa vasenta harjannette huipulle).

En oikeastaan toivo tässä vaiheessa muuta kuin, että terveys mahdollistaisi järkevän treenaamisen ja saisin itseni siihen kuntoon, että pääsisimme kesällä yrittämään näitä kahta hienoa vuorta. Aikataulujen suhteen on myös syytä toivoa parasta; työ kun saattaa joskus haitata harrastuksia. Molemmat vuoret reitteineen ovat kuitenkin itselleni kohtuullisen vaativia, joten ainakaan kunnon puolesta ei ole varaa antaa tasoituksia näille legendaarisille ja kauniille Alppien jättiläisille. Onni olkoon pitkästä aikaa kanssani!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea matkaan! Itselläni on samat suunnitelmat kavuta 'helpoimpia'reittejä käyttäen.Nyt viimeistään pitää alottaa säännöllinen kuntoilu ennen kesää. Viime kesänä kävin Itävallassa Grossglocknerilla Stüdlgrat reitin. Huh. Matterhornilla pitää olla kunto kunnossa puhumattakaan Eigeristä.

Arlo .Aleksanteri kirjoitti...

14 tuntia on hieman liioiteltu ainakin mittellegin kohdalla . Minulla kesti 8 tuntia melko lumisissa olosuhteissa. ..