20091218

Samuli Putro "Elämä on juhla"


Ihmeiden aika ei ole vielä ohi. Sattumalta kuuntelin muutaman näytteen Samuli Putron debyyttisoololta "Elämä on juhla" ja ihastuin kovin miehen ajatuksiin sekä sävellyksiin. Olen lähes aina tuntenut suunnatonta vastenmielisyyttä suomirokkia kohtaan ja siksi en suostu suoraan kategorioimaan Putroa kyseiseen genreen. Miehen soololla tunnelma on suoraan suuresta maailmasta ja musiikki leijailee sen maailman ympärillä.

Zen Cafen yksiulotteinen, ja toistoon perustuva, musiikillinen anti ei ole rajoittanut Putron ajatuksenjuoksua tällä levyllä. Elämänmakuinen ja ilmavasti hengittävä albumi on kuin ystävän lahja. Se ei koreile puitteillaan, eikä siihen välttämättä ole sijoitettu paljoa rahaa; tärkeintä on ollut ajatus. Tuntuu siltä, että Putro jakaa omaa elämäänsä ja samalla niin monen muun elämää kaverillisessa hengessä, turhia pröystäilemättä. Akustinen ja askeettinen toteutus antaa herralle mahdollisuuden tuoda rikkauden tuntua hienoilla sanoituksilla sekä oivilla sävellyksillä. Vaikka puhtaasta "mies ja kitara" -teemasta ei ole kysymys, on kokonaisuus silti hyvin artistikeskeinen. Taustalla musisoivat loistomuusikot ovat läsnä vain silloin, ja juuri silloin, kun se on oleellista. Mikään ei ole itsetarkoituksellista.

Suomalainen musiikintekoperinne on täynnä synkkää sanahelinäkikkailua. Putro ei varsinaisesti poikkea tästä kaavasta mollivoittoisuuden osalta, mutta luo hienon ja toiveikkaan ilmapiirin kertomustensa ympärille. Niitä kuunnellessa tulee yksinkertaisesti hyvä mieli ja voi helposti todeta, että näin se muuten on.

10/10

Ei kommentteja: