20091127

Riverside, Klubi Tampere 26.11.2009


Puolalaisen Riversiden Suomen kolmen keikan miniturnee oli kovan henkilökohtaisen kiinnostuksen kohteena. Progressiivista metallia soittava yhtye taittuu Toolin, Opethin ja Porcupine Treen kaltaisten orkestereiden tuotantoon. Bändin oma soundi on kuitenkin tunnistettava ja sen tuotanto kolahtaa ainakin omaan musiikkimakuun täydellisesti. Hyllystä löytyy yhtyeen koko tuotanto ja ennen keikkaa luonnollisesti pyöräytin useammankin levyn useampaan kertaan. Biisimuistini on kuitenkin kehnonlainen, joten en pystynyt yrityksistä huolimatta tekemään täydellistä biisilistaa keikalta. Eikä tämä johtunut edes hutjakkeesta.

Saapuessamme Klubille, yleisöä oli kohtuulisen vähän. Vakiintunet soittoajat kuitenkin ovat ihmisten tiedossa ja ennen keikan alkua paikalle saapuikin kiitettävästi laatutietoista yleisöä. Pyöripä yhtyeen henkilöstökin kansan joukossa rennon oloisesti.

Keikka pärähti käyntiin Rapid Eye Movementin "Panic Room" kappaleella. Heti ensimetreiltä saakka oli selvää, että soundit olivat kunnossa ja yhtyeen soitto myös kuulosti heti kärkeen terävältä. Riversiden musiikki soljuu utuisissa tunnelmissa ja pienen Klubin tila tuntui sopivan lähes täydellisesti yhtyeen ulosannille. "Second Life Syndrome" johdatteli herkkään "Schizophrenic Prayeriin". Mariusz Dudan vokalisoinnin herkkyys oli livenäkin kuultuna jotain uskomattoman herkkää, samaan aikaan Piotr Grudzinski maalaili kiratallaan korvia hivelevän kauniita melodioita. Jos jotain puutteita yhtyeen ulosannissa hakee, niin itse olisin nähnyt lavalla mielellään toisen kitaristin.

"The Same River" ja "In Two Minds" edustivat yhtyeen varhaisempaa tuotantoa, jonka jälkeen siirryttinkin käytännössä soittamaan uusi albumi kokonaisuudessaan läpi. Ja etenkin tässä vaiheessa olisin todella kaivannut toista kitaristia maalailemaan lisäharmonioita yhtyeen sointiin. Tämä saattaa johtua myös siitä, että en ole mitenkään erityisen suuri bassolinjojen ystävä. Yhtyen soundissa ne kuitenkin ovat vahvassa roolissa, joten ratkaisu lienee oikeutettu. Klubin takahuonetilojen puutteesta johtuen yhtye totesi, ettei voi edes oikein poistua lavalta, vaan joutuu olemaan siellä kaiken aikaa. Yleiö palkitsi bändin kaikesta huolimatta lämpimillä suosionosoituksilla ja uskonkin, että keikasta jäi, niin yhtyeelle itselleen kuin yleisöllekin, erittäin positiivinen ja lämmin jälkimaku. Ainoa ankara miinus tulee siitä, että mokomat jättivät soittamatta "Loose Heart" -kappaleen. Kappaleen joka on kuitenkin yhtä kuin Riverside omassa takaraivossani.

Kokonaisuudessaan keikka oli ehyt ja kantava. Riversiden kauniit melodiat toimivat livenä erittäin hienosti ja yhtye osaa todellakin soittaa. Jos jotain jäi vaivaamaan liiankin tarkasti soitetut kappaleet, niin ainakaan itse en ollut heidän joukossaan. Ja loppuun vielä se mikä jäi puuttumaan.

Ei kommentteja: