20091024

Twilight - Houkutus


Katsoin sitten emännän kanssa amerikkalaisen, vuonna 2008 tehdyn elokuvan, nimeltään Twilight. DVD -kotelon takakannessa toki varoitellaan elokuvan olevan suurin mahdollinen rakkaustarina sitten Titanicin, mutta tästäkin huolimatta kävin rohkeasti sohvalle, avasin Ben&Jerry jäätelöpurnukan (joka oli ostettu TURTOLAN CITYMARKETISTA ja oli kauttaaltaan kertaalleen sulanutta) ja ryhdyin ottamaan työvoitto amerikkalaisesta romanttisesti trilleristä (luonnehdinta myöskin DVD -kotelon takakannesta).

Tässä vaiheessa lienee syytä varoittaa kirjoitukseni paljastavan joitakin juonen käänteitä. Jos siis haluat säilyttää romanttisen trillausmahdollisuuden; katso ensin elokuva (itse suosittelen, että et katso) ja palaa tähän tekstiin vasta sen jälkeen.

Bella on amerikkalainen tyttö, jonka äiti hengaa baseballaajan kanssa ja jonka isä asuu pienessä kaupungissa toimien poliisina. Jotta kaikki olisi mahdollista, pitää Bella saada muuttamaan tuohon pieneen kaupunkiin ja menemään siellä uuteen kouluun. Näin myös tapahtuu äidin halutessa matkustella uuden miehensä mukana pelireissuilla. Tästä alkaa melkoinen kliseekokoelma, ja ennen kaikkea sen esittely.

Forksin pikkukaupungissa on kaikki hyvin. Siellä asuu kaiken rotuisia ihmisiä ja tulevat avoimen hyvin toimeen toistensa kanssa, jopa seurustelevat yli roturajojen. Kylän vampyyritkin ovat niin mukavia, että nautiskelevat ainoastaan eläinten verta. Ja toimivat siinä samalla aktiivisesti kaupungin eri toimialoilla. Kukaan ei tietenkään polta tupakkaa eikä juurikaan juo olutta. Bella on lisäksi kasvisyöjä ja hänen isänsä taas puolestaan jurottava lihansyöjä. Pienehkö kontrasti luotu siis tähänkin. Ja tietenkin kaiken keskellä paikkaillaan kadoksissa ollutta isä-tytär -suhdetta.

Koulussa kaikki ottavat Bellan sydämellisesti vastaan ja hän integroituu välittömästi kouluun ja saa tietenkin paljon kavereita. Erityisesti tyttöä kiinnostaa Edward, joka kohta paljastuukin vamppyyriksi. Tästä alkaa opettavainen tarina, josta käy ilmi, että hyvinkin erilaiset ihmiset voivat olla parisuhteessa ja olla onnellisia. Tässä vaiheessa esitellään sarjan pahikset, jotka tietenkin ovat periaatteessa "rumia" verrattuina muihin, hyvinkin täydellisiin, hahmoihin. Pahuus jää kuitenkin välittymättä katsojalla; vaikka epäilemättä se on ollut tarkoitus välittää. Bella paljastuu erittäin kovalle pahis-vamppyyrille ja tästä alkaa valtavan hieno kliimaksi, jonka aikana ollaan valmiita uhraamaan oma henki toisen puolesta (Bella), ylittämään omat rajansa toisen vuoksi (Edward) sekä toimimaan joukkona yhden puolesta (koko Cullenin perhe). Välillä käydään läpi ihmisen mielen pahoittamisen periaatteet (Bellan jättäessä isänsä).

Lopuksi pahis tietenkin lahdataan, Bella päättää jäädä isänsä luokse ja toinen pahis kyttää viimeisessä kohtauksessa Bellaa ja Edwardia. Ei liene epäselvää, että jatko-osalle pedattiin jo valmiiksi hyvin otolliset lähtökohdat.



En todellakaan kuulunut elokuvan kohderyhmään, mutta en silti voi käsittää
miten tyhminä kohderyhmään kuuluvia ihmisiä oikein pidetään. Houkutuksessa ei siis ollut
mitään houkuttavaa, kiinnostaavaa, romanttista tai jännittävää. Dialogit olivat kenties yhdet
heikoimmista mitä olen koskaan nähnyt. En siis hämmästele sitä, miksi elokuva on niin hyvin
menestynyt.. Vaivaa kun tämän eteen ei oltu yhtään nähty. Edwardin näyttelijä, jonka oletin
olevan hyvinkin karismaattinen, oli yhtä tylsä kuin koko elokuva.

Ei kommentteja: