20091027

Tulevaisuuden suunnitelmia

Jostain syystä aikaa tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi. Asiaan saattaa vaikuttaa vajaa kaksi viikoa sitten operoitu polvi. Leikkauksessa tehtiin uusi eturistiside toiseen jalkaani. Olen hämmästynyt siitä, miten paljon huonompi tämä uusi side vanhaan verrattuna on. Sääri ei enää heilu vasemmalle eikä oikealle, kävelmiseen tarvitsee keppejä, olemiseen rankkoja kipulääkkeitä ja ajan kuluttamiseen mitä erilaisimpia kikkoja. Olkoon tämän blogin kirjoittaminen yksi niistä.

Ensimmäinen lähitulevaisuuden tavoite on luonnollisestikin polven kuntouttaminen. Kepeillä pitäisi kevittää vielä pari viikkoa. Ensi viikolla kuvittelen pääseväni salille tekemään miehelle tärkempiä lihaskuntoliikkeitä. Ne ovat tietenkin penkki ja haulis. Ensiksimainittua kysytään aina ja jälkimmäinen on se mikä paidan hihojen alta näkyy useimmissa tilanteissa. Kokonaisuutta voi tietenkin tehostaa ottamalla apuliikkeeksi viparit. Saa sitten vielä olkapäätkin hyvään pumppiin. Kylkeen lisätään vielä vesijuoksua sekä aktiivista ja passiivista jalan liikeradan laajennusta. Siitä se sitten toivottavasti lähtee.

Päätin samalla tehdä paluun kehään ja jatkaa lukkopainin ja vapaaottelun tuomitsemista. Ensimmäinen mahdollisuus tarjoutuikin jo ensi kuussa, kun Jyväskylän hurjat järjestävät Shooto -kisat kotipaikkakunnallaan. Sinne siis kaikki ottelijat innolla kamppailemaan ja loput lähtevätkin yleisöksi. Fight Clubin -miehethän ovat aina osanneet järjestää hyvät puitteet päähänlyönti tai päästävääntökilpailuille.

Marraskuun ehdoton huipputapahtumahan on tietenkin Fightnight 28.11.2009 Helsingin jäähallissa. Siellä näkyy. Kortti ja puitteet tulevat olemaan hienot. Lisäinfoa löytyy www.fightnight.fi -sivustolta.

Polven ankaran kuntoutusmotivaation takana piilee muutamia hankkeita, jotka ovat enemmän tai vähemmän virellä. Ensimmäinen näistä tullee olemaan heinäkuussa 2010. Tarkoituksena ja tavoitteena on läpäistä Alpine Pass Route kaverin kanssa kahdestaan, mahdollisimman nopeasti ja ilman ulkopuolista tukea. Tämä tarkoittaa kaikkien tavaroiden kantamista mukana. Emme aio hankkia matkalta mitään täydennyksiä. Vettä toki otamme vuoristopuroista ja jos oikein paha tilanne tulee vastaan, niin sitten saatamme syödä multaa. Ellei se ole liian jäässä.

Alpine Pass Route kulkee Sveitsin halki Sargansista Montreuxiin. Matkaa kertyy arviolta kaikkiaan 350 kilometriä. Ja jotta homma ei olisi liian helppoa, niin reitin varrella on korkeuseroa kohtuullisesti. Reitin suunnitteluun joudumme käyttämään aikaa ja vaivaa, jotta voimme yöpyä mahdollisimman alhaalla ja ylittää korkeimmat kohdat lähtökohtaisesti valoisan aikaan. Aamuisin saattaa esiintyä myös sumuja ja matalaa pilvisyyttä, joten pyrimme synkronisoimaan kulkumme näiden reunaehtojen mukaisesti. Alimmillaan reitillä käydään noin 500 metrin korkeudessa, korkeimpien kohtien ulottuessa aina 2800 metriin saakka. Vuorikiipeilyä itsessään emme matkan aikana pääse harrastamaan. Reitiltä löytyy muutama jyrkempi kohta, mutta niistäkin selvitään ilman kiipeilyllisiä suoritteita.


Korkeus tulee vaikuttamaan suorituskykyyn merkittävästi, sillä vaikka emme ylitä 3000 metriä, joudumme sopeuttamaan elimistöämme korkeaan ilmanalaan ennen suoritusta. Elimistön ollessa kovan rasituksen alaisena vuoristotaudin riski kasvaa jo alle 3000 metrin korkeuksilla merkittävästi. Taudin kehittymistä voidaan toki ehkäistä nauttimalla mahdollisimman paljon nestettä ja pyrkimällä nukkumaan mahdollisimman matalalla. Samalla mahdollistamme elimistölle mahdollisimman hyvän palautumisen päivän rasituksista. Suunnitelmissamme on kantaa mukana vain välttämätön materiaali. Emme lähtökohtaisesti käytä telttaa, vaan turvaudumme ainoastaan kevyisiin bivisäkkeihin.

Raportoin hankkeen etenimisestä myöhemmin lisää. Ja yksityiskohtaisemmin. Saattaapa siitä olla mainintoja joissain muissakin medioissa. Edessä on joka tapauksessa ankarasti työtä ja kovaa harjoittelua.

Vuorikiipeilyyn liittyen suunnitteilla seuraavan kahden vuoden aikana on retkikunnat Aconcagualle (6962m/22,841ft) sekä Denalille (6194m/20.320ft). Etelä-Amerikan korkein huippu on tähtäimessä vuodenvaihteessa 2011 ja Pohjois-Amerikan korkein huippu todennäköisesti kesällä 2011. Elättelen vielä pieniä toiveita Denalin retkikunnasta kesälle 2010, mutta sen suhteen ollaan vielä varsin epävarmalla pohjalla. Deadline suunnittelun käynnistämiselle on marraskuun alku. Välipaloina tavoitteena on valloittaa Afrikan korkein huippu Kilimanjaro (5882m/19,298ft) ensi keväänä käytännössä heti kun jalan kunto sen mahdollistaa. Ja koska Euroopan korkeimman huipun sijainnista ei ole olemassa täydellistä yhteisymmärrystä, kutsuu Kaukaasia jossain vaiheessa Elbrusin (5642m/18,510ft) merkeissä.


Kaikki nämä reissut on tarkoitus suorittaa itsenäisesti ilman kaupallisen retkikunnan mukaan tuomia lisärasitteita. Denalilla tavoitteena on West Buttres -route ja Aconcagualla Polish Glacier -route. Jään itsekin odottelemaan tulevaa.


Talveen mahtunee myöskin varusteiden testaamista Lapissa. Ensimmäinen session osuu jo joulukuun alkuun ja Leville (kyllä), jonne tietenkin toivotaan kovaa pakkasta. Kyseessä on enemmänkin staattinen skenaario. Helmikuussa suuntana on Lemmenjoki ja siellä tarkoituksena on myös rasittaa itseään fyysisillä suoritteilla palelemisen lomassa. Näistäkin myöhemmin lisää.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Maybe you could add a link to http://activityworkshop.net/hiking/alpinepassroute/ rather than just linking to the images?
Thanks!