20091013

Alice In Chains "Black Gives Way To Blue"




Tuokion mittaisen levytyksellisen hiljaiselon viettäneen Alice In Chainsin uutukaisen ilmestyminen sinällään ei herättänyt allekirjoittaneessa mitään erityisiä tunteita tai ostohaluja. Layne Staleyn edesmeneminen vuonna 2002 merkitsi itselleni niin konkreettisesti yhden aikakauden päättymistä, että en voinut edes kuvitella kuuntelevani uutta AIC:ta erittäin leveä hymy kasvoillani.

Vuonna 1987 alkunsa saanut yhtye oli alkuajoistaan lähtien synkkä ja raskas. Sen kappaleet kuulostivat enemmän kuin ahdistavilta ja epätoivoisilta. Ja samaan aikaan upeilta. Niiden koukuttava vaikutus oli omaa luokkaansa ja Layne Staleyn vokalisointi maalasi kokemuksen täydelliseksi. Näin musiikin kuuluukiin vaikuttaa ja näin sen kuuluu toimia. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin nopeasti, sillä yhtyeen tie nousi pystyyn jo kolmen albumin jälkeen. Keskimääräistä selvästi pahemmista ahdistuksista ja huumeongelmasta kärsinyt Staley oli jo tuohon aikaan niin pihalla, ettei kyennyt hoitamaan edes omia lauluosuuksiaan. Cantrell paikkasi hienosti.

Vuonna 2005 uudella laulajalla varustettu yhtye suoritti rutiininomaisen comeback -kiertueen, mutta en ollut edelleenkään millään tasolla kiinnostunut yhtyeen edesottamuksista. Kaikki vaikutti lähinnä muistojen mustaamiselta rahan vuoksi.


"Black Gives Way To Blue" on upea albumi. En tiedä nouseeko "BGWTB" jopa vuoden parhaan levyn korokkeelle, mutta hyvin korkealla ollaan joka tapauksessa. Ensimmäisistä sävelistä ja soundeista lähtien on selvää kuka yhtyeen todellisena moottorina on aina toiminut. Jerry Cantrell on luonut jälleen kerran hienon kokonaisuuden. William DuWall hoitaa tonttinsa mallikkaasti. Hän ei yritä olla mitään muuta kuin oma itsensä ja se riittää. Layne Staleylle omistettu albumin nimiraita summaa hienosti yhden vaiheen yhtyeen elämänkaaresta. Cantrellin lauluharmoniat luovat tunnelman juuri sellaiseksi kun se AIC:n levyllä pitääkin olla. Ahdistavan synkäksi. Olen kuitenkin aistivinani pieniä toivon pilkahduksia; aivan kuten albumin nimikin saattaa antaa ymmärtää. Sininen on joka tapauksessa surullinen ja alakuloinen väri ja sen mukainen on myös Alice In Chains vuonna 2009.

10/10

Ei kommentteja: