20090812

Mont Blanc ascent 2009, osa I


Laskuvarjojääkärikillan alppikurssi 17.7.-2.8.2009, Chamonix, Ranska

Heinäkuu oli hädin tuskin ehtinyt puoleen, kun jo koitti aika pakata tavarat uudelleen ja kääntää katseet kohti Mont Blancia. Jos oli ensin odotettu Kebnen keikkaa, niin nyt sitä vasta odottettiinkin tätä tulevaa reissua. Pitkin kevättä jatkunut kamahomoilu olisi kenties saava kirkkaimman kruununsa. Tavoitteenahan oli kantaa mahdollisimman paljon kaikkea kiipeilykamaa oikean Euroopan korkeimmalle huipulle. Sitä ennen oli kuitenkin tärkeää käydä tapaamassa rakasta Ahvenanmaan kauniilla kesäsaarella. Uhrasin tähän kaikkiaan neljä päivää.

Aikaisemmin matkaan lähetetyt tavarat kiisivät kuvaa vauhtia kohti Långnesin satamaa ja samoin tein itsekin. Oli aikainen lauantai-aamu ja bussiksikin kutsuttu taksi kuljetti minua ja välttämättömyystavaroitani kohti omaa lähtöpistettäni. Yöllinen laivaan astuminen oli maaginen kokemus; pimeyden keskeltä ilmestyi valtava alus. Henkilökunta ohjasi minut ystävällisesti alukseen ja ojensi hyttiavaimen kouraan. Nopea tavaroiden dumppaus hyttiin ja kohti yökerhoa. Täysin vastoin kaikkia odotuksia paheiden pesästä löytyi kohtuullisen runsas määrä kanssamatkaajia. Vietimmekin miellyttävän ja osin tapahtumarikkaan yön. Aamulla väsymyksen lisäksi painoi hienoinen krapula. Kaikki edellytykset hienolle bussimatkalle olivat siis olemassa. Ja jos Kebnen reissulla tuli bussitiimaa, niin nyt sitä vasta tulisikin..


Allekirjoittaen kokiessa unia, valveunia, horrosta jamuita epämääräisiä olotiloja, vaihtuivat maat reitin varrella kuin osat Suomi-filmissä. Tunti tunnin perään eteenpäin. Ja aina neljän tunnin jälkeen tokkurainen jaloittelutauko. Jossain välissä ehdimme kuitenkin tekemään paljon erilaisia solmuja. Ja lukemaan. Kaikkea mahdollista aiheeseen liittyvää tai liittymätöntä kirjallisuutta ja artikkeleja. Ja kun oikein kauan tekee tätä kaikkea, niin lopulta pääse perille. Ensimmäisten vuorenhuippujen piirtyessä etäiseen horisonttiin työntyivät monet nenät ikkunalaseihin ja sormet osoittelivat samoihin suuntiin kun mihin nenät näyttivät. Vihdoinkin.

Chamonixiin pääseminen ei vielä ollut lopullinen voitto, sillä jouduimme tovin aikaa etsimään leirintäaluetta, joka suostuisi majoittamaan porukkamme. Sen löydyttyä pystytimme teltat ja heti perään kävimme tarkastamassa kylän tärkeimmät kohteet. Pistäydyimme infossa ja kiipeily-infossa. Kävimme myös syömässä jotain erittäin ranskalaista ruokaa. Pastaa. Tai no, eivät kaikki välttämättä käyneet syömässä pastaa. Saatoimme suorittaa myös viimehetken kamahomoilua sekä ruokavarantojen täydennystä, sillä olisimme lähtevät Tete Roussen jäätikölle jo seuraavana päivänä. Illan mittaan tuli pistäydyttyä muutamassa ravintelissa ja sitä kautta oli mukava mennä nukkumaan seuraavaa aamua ja lähtöä odotellessa.





Ja olipa taas mukava köllähtää telttaan nukkumaan. Pienehkö kuumuus vaivasi ensimmäisinä hetkinä ja makuupussi oli luonnollisesti melko turha kapistus. Sää Chamonixissa oli varsin helteinen...

Ei kommentteja: