20090809

Kebne 23, osa IV

Laskuvarjojääkärikillan jäätikkovaelluskurssin osa II, Kebnekaise, Ruotsi 3.-12.7.2009

Ääretön nopeus ei ilmeisesti koskaan ole ollut vahvin puoleni; sen verran pitkään tähänkin laaduttomaan romaaniin, ja sen osien työstämiseen, on kulunut aikaa. Osaltaan syy löytyy retkestä, joka suuntautui Ranskaan. Kävimme pinkaisemassa Mont Blancin huipulle ja kiipeämässä myös muutamia muita mielenkiintoisia reittejä kyseisellä massiivilla. Näistä myöhemmin lisää...

Ruotsissa olimme siis päässeet puolikurssiin ja köysistömme suuntasi nokkansa kohti irtokivistään kuuluisaa pientä ja kivistä kukkulaa. Leiristä lähdön jälkeen saimme jo kuulla kuinka kivet kolisivat rinteitä pitkin kun Myllärin retkue porhalsi huippua kohti. Radion välityksellä kävi myös selväksi, että reitin löytäminen ei ollut niin helppoa kuin olisi voinut kuvitella. Suunnista nyt sitten poulderikiven kokoisella nyppylällä, kun olet juuri tottunut vähän toisiin maisemiin..


Oman köysistömme taittoi matkaa Kirsin johdolla. Koska Jukka herrasmiehenä oli sitä mieltä, että naiset ensin vaikka heikoille jäille.. Päästyämme Halssin sivustasta ensimmäiseen kosketukseen kiven kanssa jouduin toteamaan edessä oleva kärsimysten tie. Jokainen kivi oli irti ja jokaista otetta piti mallailla ainakin 30 sekuntia, ennen kun uskalsi ottaa otteen ja ponnistaa ylöspäin. Tehtävää hankaloitti lisäksi se, että en suinkaan ollut köysistömme viimeinen ja näin ollen olin vastuussa siitä, että perässähiihtelijätkään eivät saa mitään televisiota suurempaa kiveä otsaansa. Jukan arvion mukaan tulisimme kuitenkin olemaan hyvissä ajoin viettämässä paljon odotettua puolikurssijuhlaa. Vaan vähämpä tiesimme tuossa vaiheessa..


Edettyämme muutaman tunnin kuului takaamme melkoista ähellystä ja huomasimmekin leikkisien puolalaisten, jälleen kerran, tunkeutuvan samoille apajille. Olimme juuri päässeet kiinnittämään itsemme porukalla kallioon, kun pahin mahdollinen oli tapahtumaisillaan. Ehdimme hädin tuskin kohottaa ääntämme samalla kun yksi jalkapallon ja yksi television -kokoinen kivi oli matkalla kohti takana tulevaa köysistöä. Jyrähdysten ja pomppujen saattelemana pienempi näistä kivistä katosi jyrkänteen taakse ja jäimme kauhulla odottelemaan seuraamuksia. Raportin saavuttua kävi ilmi, että erästä herraa oli kolahtanut takaraivoon. Selvittelimme tilannetta ja loppujen lopuksi onni oli mukana tällä kertaa; pienellä päänsäryllä ja hetken huililla selvittiin. Tarjosimme köyttämme ja ständiämme uhrille, joka liidasi porukkansa huilaamaan. Vaikka tällä kertaa kivi ei ollutkaan köysistömme liikkeellelaittama, jatkoimme matkaa entistä varovaisemmalla ja samalla hitaammalla tahdilla. Reitille muodostui näin ollen useampiakin kohtia, joissa odottelimme seuraavan köysistön pois tulilinjalta, ennen kuin jatkoimme matkaa. Jukka raivasi ansiokkaasti pahimmat pommit pois matkan varrelta.


Suurin yllätys odotti vasta viimeisillä kymmenillä metreillä Jukan huomatessa osan reitistä puuttuvan kokonaan.. Edellisinä vuosina tallella ollut pätkä kalliota oli kadonnut kuin tuhka tuuleen ja päädyimme vaihtoehtoiselle reitille joka piti sisällään yhden lumitraversen kohtuullisen pudotuksen yläpuolella. Varmistimme tämän pätkän lumeen, koska köysi ei aivan riittänyt koko laipan yli vastakkaiselle kalliolle. Ylitettyämme tämän lumiosuuden kapusimme harjanteen päälle ja näin reitti oli lopultakin kiivetty. Vielä viimeisillä metreillä kohtasimme pienen yllätyksen kun suoraan reittimme päällä ollut television kokoinen kivi olikin kalliossa kiinni ainoastaan jäätyneellä lumella. Tässä vaiheessa jopa Jukka joutui korottamaan ääntään aavistuksen verran..


Huolimatta reitin päättymisestä johtuneesta helpotuksesta tiesimme edessämme olevan vielä Halsin lumirännin, joka oli jo kertaalleen vyörynyt kyseisen päivän aikana. Ripeää tahtia ja running belaytä hyväksikäyttäen suoritimme etureisijumpan kohtuullisessa ajassa ja pääsimme aloittamaan viimeisen osuuden marssimalla kohti leiriä. Puolikurssijuhlat olivat alkamaisillaan..


Ja koska puolikurssijulhlissa kaikilla meillä oli niin mukavaa, niin lienee turhaa alkaa erittelemään illan kulkua sen tarkemmin. Raotettakoon salaisuuksien verhoa kuitenkin sen verran, että ohjelmaan kuului hengailua, tsillailua, diskoa ja pystybaaria, tarjoilua, musiikkia, capoeiraa, lukkopainia ja tietenkin infernaaliset jatkot...



(Ihan kaikki kuvat eivät ole omiani ja jos joku tunnistaa omakseen ja haluaa poistettavaksi, niin kommentilla onnistuu...)

Ei kommentteja: