20090716

Kebne 23, osa III


Laskuvarjojääkärikillan jäätikkovaelluskurssin osa II, Kebnekaise, Ruotsi 3.-12.7.2009

Lataa tästä taustamusiikki pyörimään omaan ikkunaansa:

http://www.youtube.com/watch?v=0JGjP1M25xc

Parin ensimmäisen päivän aikana olimme jo ehtineet saamaan hyvän käsityksen perusasioista jäätiköllä, adaptoituneet telttamajoitukseen ja kurssitovereihimme, huomanneet sääolosuhteiden vastahankaisuuden sekä nautiskelleet raikkaasta jäätikköilmasta ihojamme ahavoittaen. Tiistaina koitti päivä jolloin suunnaksemme valikoitu Kebnekaisen huippu. Ankarassa sumussa vietetyn aamun jälkeen päätimme lähteä liikkeelle kello 11. Aavistelimme pahinta jo siinä vaiheessa, kun puolalaisten delegaatio oli painanut kohti Halssin lumiränniä puoli tuntia aikaisemmin. Luvassa olisi mielenkiintoinen päivä.

Taivallettuamme Halssin hurjamaineisen ja lumivyöryherkän rännin alle, saimme ensimmäistä kertaa esimakua puolalaisten liikkeistä. Odottelimme kuutisen (oikeasti ehkä vähän yli tunnin) rinteen alla omaa nousuvuoroamme. Emme halunneet lähteä rinteeseen samaan aikaan puolalaisten kanssa, sillä tuossa ajatuksessa tuntui olevan katastrofin ainekset kasassa sitä jo ajatuksen tasolla pohtiessa. Värjöttelimme ja heittelimme vettä railoisen lumikentän päällä, sään esitellessä monipuolista sadevalikoimaansa. Edeltävän ryhmän lopulta ilmoittaessa rinteen olevan vapaa lähdimme hyökkäämään aggressiivisella otteella ylös lumiränniä. Joukkomme eteni enemmän tai vähemmän sujuvasti running belaynä. Saavutimme erittäin tuulisen Halssin päällisen vajaassa tunnissa. Ensimmäinen osuus sujui ongelmitta.





Pidettyämme pienehkön tauon jatkoimme kalliopätkää kohti Pohjoishuipun alla aukeavia lumirinteitä. Jukan asetellessa varmistuksia etenimme, köyttä välillä talloen, varovaisen varmaa tahtia. Aavistelimme törmäämämme pian puolalaiseen ja olimmekin tästä syystä erityisen varuillamme koko kallioreitin ajan. Olihan hyvin tiedossa miten oli käynyt jo vuosia aikaisemmin puolalaiselle Jerzy Kukuczkalle hänen ostettuaan käytetyn köyden Kathmandusta. Suurian mainetekoja suorittanut, yksi kiipeilyn pioneereista (ja joidenkin mielestä jopa yksi suurimmista) menetti surmansa yrittäessään Lhotsen ennen kiipeämätöntä eteläseinää. Aikaisemminkin mainittu käytetty köysi (6mm) katkesi putoamisen yhteydessä ja mies paiskautui varmaan kuolemaansa 8200 metrin korkeudelta. Kuriositeettina mainittakoon Jerzyn kiipeilyhistoria tiivistettynä pakettina:
  1. 1979 — Lhotse - normal route
  2. 1980 — Mount Everest - new route
  3. 1981 — Makalu - new route, solo
  4. 1982 — Broad Peak - normal route, alpine style
  5. 1983 — Gasherbrum II - new route, alpine style
  6. 1983 — Gasherbrum I - new route, alpine style
  7. 1984 — Broad Peak - new route, alpine style
  8. 1985 — Dhaulagiri - first winter ascent
  9. 1985 — Cho Oyu - second winter ascent, new route
  10. 1985 — Nanga Parbat - new route
  11. 1986 — Kanchenjunga - first winter ascent
  12. 1986 — K2 - new route, alpine style
  13. 1986 — Manaslu - new route, alpine style
  14. 1987 — Annapurna I - first winter ascent
  15. 1987 — Shisha Pangma - new route, alpine style
Kallioreitin jäätyä taakse, jatkoimme taivallustamme kohti ensimmäistä välietappiamme. Ja eikä aikaakaan, kun jo yhytimme väsyneet puolalaiset (jotka onneksi olivat huomattavasti Kukuczkaa kokeneempia. Surkea näky odotti edessämme. Joukko seisoi paikallaan syvässä hangessa toppahousut rotkottaen kuin ihmettä odottaen. Vaihdoimme lyhyet kuulumiset ja annoimme TtttttteRRRRRRRrrro -nimisen oppaan johdolla liikkeellä olleen ryhmään jatkaa matkaansa. Itse tankkasimme länsimaisista kuuma-astioistamme länsimaalaista hyvää ruokaa ja juomaa (emmekä mitään votkaa). Voimiemme tunnossa lähdimme uudelleen liikkeelle. Hyvin pian huomasimme puolalaisten kaivaneen reitin täyteen vähintään lantioon saakka upottavia pikku poteroja. Koitimme paikata syntynyttä vahinkoa mahdollisuuksiemme mukaan, mutta eteenpäin oli meidänkin päästävä.





Upottavassa hangessa tarpomisen lomassa huomasimme huippuharjanteen häämöttävän horisontissa ja kuin tilauksesta aurinko onnistui raottamaan pilvien verhoa ja saimme silmiimme mitä uskomattomimman valon. Taivasta vasten näimme puolalaisten etenevän tällä kertaa varsin määrätietoisesti kohti korkeinta kohtaa. Ilmavalla harjanteella riemu hiipi puseroihimme. Tiedostimme tässä vaiheessa, että enää mikään ei voi estää meitä pääsemästä huipulle. Lumilippaa ja toisella puolella väijyvää ankaraa pudotusta väistellen saavutimme Kebnekaisen korkeimman kohdan (2110-2118m) 17.40 paikallista aikaa. Jyrki vippasi hakullaan merkin lumilipan korkeimpaa kohtaa. Enempää emme halunneet käynnistämme me merkkejä tähän pyhään paikkaan jättää. Iloisen ryhmäkuvan jälkeen jatkoimme miltei saman tien laskeutumista turvallisempiin korkeuksiin ja jätimme haikeat hyvästit kauniille huippuharjanteelle sekä itse huipulle. Matka kohti perusleiriä oli alkava.



Laskeutumisemme sujui sujuvasti ja tarkasti askeltaen onnistuimme välttämään loukkaantumiset kivisellä alustalla. Pidettyämme lyhyen päivällistauon matkan varrelle osuneella majalla, jatkoimme edelleen kohti viimeistä Via Ferrata -reittiä, jota pitkin kiipesimme alas lumitasanteelle. Ja märälle sellaiselle. Kasattuamme köysistömme jälleen yhdeksi, aloitimme viimeisen pinnistyksen kohti perusleirissä odottavia ruokapatoja ja riemuitsevia tovereitamme. Pitkän tasaisemman osuuden jälkeen laskeuduimme vielä jyrkän ja pitkän lumirinteen. Tässä vaiheessa etenemistämme voidaan verrata kohtuullisen pitkään askelkyykkysarjaan, sillä sen verran jouduimme vielä viime metreillä ponnistelemaan. Kaikkien päästyä turvallisesti vaarallisen railoalueen yli, inventoimme tavaramme ja siirryimme henkilökohtaiseen huoltoon. Jota ennen tietenkin kaivaiduin. Lähes 11 tuntinen hieno päivä oli takana. Illalliseksi tarjosin telttakunnallemme perunamuusia, lihaopullia sekä punaviiniä. Saattoipa kyytipoikana mennä myös levyllinen suklaata. Reissun aikainen kalorikulutus oli noin 7000 kcal.




Ja koska tähän tuhlaantui liian monta sanaa, niin joudun siirtämään kimppakivat kivireitillä ja puolikurssijuhlissa osaan IV. Toivon sen ilmestyvän vielä tänään. Osassa V on luvassa loppurymistelyt paluineen ja Blogi -bonuksena "Matti Ristinen - Jumalan kosto huonon viihteen ystäville"

Ei kommentteja: