20090628

Karmakanic "Who's The Boss In The Factory"


Pitkästä aikaa löytyi jotain uutta ja mielenkiintoista. Ja jälleen kerran se löytyi Ruotsista. Länsinaapurimme musiikillisella kentällä on ammattitaitoisia temmeltäjiä uskomaton määrä. Monet näistä temmeltäjistä ovat vähemmän tunnettuja ja heidän löytämisensä vaatii sekä tuuria että vaivannäköä. Nykyaikana on tyypillistä kuulla radiosta pelkkää paskaa ja nähdä televisiosta pelkkää paskaa. Tavallaan tämä onkin aivan oikein valtavirran seuraajille, mutta samalla huutava vääryys kaikkia loistavia musiikkia tekeviä artisteja kohtaa.

Kirjoittamani kappale on kyllä melkoista kliseetä, mutta näin se nyt vaan on.

Jonas Reingold, joka saatetaan tuntea myös Flower Kingsin riveistä, työstää Karmakanicin nimen alla loisteliasta progressiivista jazzilla maustettua kevytmetallia. Metallin liittäminen mukaan tähän levyyn on pienoista liioittelua itseltäni. Näin tulin kuitenkin tehneeksi. Jos Flower Kings on pärjännytkin ilman Reingoldin sävellyksellisiä ansioita, niin hämmästellä sopii mistä ihmeesta mies on sitten Karmakanicin soitettavaksi taikonut näin jumalaista kappalemateriaalia. "Send A Message From The Heart" avaa pelin ja pitää kiinni otteessaan koko 19 minuuttisen kestonsa ajan. Kappale soljuu omaa uomaansa eteenpäin, mutta matkan varrella on paljon kiintoisaa kuunneltavaa. Sinfoniset elementit nostavat ajoittain päätään, mutta yhtye pysyy kuitenkin hienosti maltillisella linjalla. Oikeastaan avauskappaleen pidättyväinen massiivisuus on leimallista koko levylle.


Levyn nimikappale on myös massiivinen ja synkän tunnelman varjosta mestariteos. Tyylilajien pienellä variaatiolla edetään kohti albumin päättävää hienoa "Eternally" -biisiä. Kahteen osaan jaettu teos toi ensivaikutelmaltaan mieleen Green Carnationin "Child's Play" -kolmikon. Haikean tunnelmallinen teos, joka on omistettu (käsittääkseni) Reingoldin edesmenneille vanhemmille. En muista koskaa kuulleeni kappaletta johon haitari sopisi musiikillisesti ja tunnelmallisesti yhtä hyvin.

Vaikka musiikillisesti kuljetaan periaatteessa jo valmiiksi tallattuja polkuja, niin vivahteissa ei kuitenkaan säästellä. Itse en ole äärimmäisen progen ystävä, mutta Karmakanic on maustanut soppansa juuri sopivalla tavalla; kappaleet etenevät omilla ehdoillaan, eikä niitä ole tarvinnut hukuttaa ylenpalttiseen kikkailuun. Kuuntelukertojen myötä Karmakanicin musiikki onnistuu kasvamaan ja antamaa vielä lisää itsestään. Niin kauan kun tämä kasvu jatkuu tulee "Who's The Boss In The Factory" soimaan tiiviisti soittimessani.

10/10

Ei kommentteja: