20090605

Ihminen korkealla


Suurin osa meistä elää lähes merenpinnan tasolla. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että elimistömme on tottunut tiettyyn ilmanpaineeseen ja hapen määrään. Elimistö toimii vallitsevassa korkeudessa juuri niin kuin sen pitääkin. Mikäli ihmisen elintoiminnot syystä tai toisesta siirretään pois niille otollisista olosuhteista alkavat ongelmat.

Vuoristotauti on sairaus jonka syntymistä ei täydellisesti osata selittää. Suurin osa ihmisistä, jotka ovat tottuneet elämään alavilla mailla, kärsivät vuoristotaudin oireista noustuaan nopeasti 3800 metrin korkeuteen. Jopa 80%:lla ihmisistä ilmenee akuutin vuoristotaudin oireita tällä korkeudella, mikäli sinne on noustu nopeasti ilman akklimatisoitumista. 2400 metrin jälkeen ihmiset, jotka syystä tai toisesta ovat herkkiä sairastumaan vuoristotautiin, saavat oireita. Näitä oireita ei varsinaisesti voida parantaa ja niiden huomioimatta jättäminen on hengenvaarallista. Ainoa tapa välttää vuoristotauti on suorittaa nousu hitaasti ja totuttaa elimistö korkeaan ilmanalaan.

Havintojoukko Paikka Korkeus Oireiden esiintyvyys
Vaeltajat Colorado 2000-2500m 15–25%
Alpit 3000-3650m 13–34%
Nepal 3500-5500m 43–63%
Suora turistilento Nepal 3860 metriin 84 %


Akuutin vuoristotaudin oireet: (AMS - Acute Mountain Sickness)

- Lievä pahoinvointi
- Ruokahaluttomuus
- Hengästyneisyys
- Unettomuus
- Lievät hengityshäiriöt nukkuessa
- Nousuhumalan tapaista "kevytoloisuutta"
- Lievää heikkoutta

Nämä oireet ovat ensimmäinen varoitus siitä, että oma elimistö ei ole vielä sopeutunut vallitsevaan korkeuteen. Ainoa oikea tapa reagoida näihin oireisiin on keskeyttää nouseminen ja tarvittaessa laskeutua alemmas. Usein jo muutaman sadan metrin laskeutuminen auttaa. Mikäli oireet eivät poistu 24 tunnin kuluessa, on syytä jatkaa laskeutumista mahdollisimman alas ja tämän jälkeen hakeutua varmuuden vuoksi lääkärin vastaanotolle. Pahin mahdollinen virhe oireiden ilmettyä on jatkaa kiipeämistä ja heikentää tilannetta vielä entisestää käyttämällä nukahtamislääkeitä unen saamiseksi. Huonoimmassa tapauksessa aamulla herääminen ei onnistu ja ihminen on tullut astuneeksi toiseen maailmaan.

Akuutin vuoristotaudin oireiden ilmentyessä ja kiipeilijän jättämättä ne huomoimatta on edessä nopeasti hengenvaarallisia ongelmia. HAPE ja HACE ovat luonnollisia jatkumoja akuutille vuoristotaudille. HAPE - High Altitude Pulmonary Edema on tila, jossa ihmisen elimistön nesteet tihkuvat verestä suonien läpi keuhkoihin. Lopulta ihminen tukehtuu tai hukkuu omiin nesteisiinsä. Mikäli akuutti vuoristotauti pääsee kehittymään ödeemaksi saakka, saattaa toimintakyky kadota alle kahdessa tunnissa. Tämän jälkeen ei ole enää omin avuin mahdollista päästä liikkumaan vuoristossa alaspäin.


HACE - High Altitude Cerebral Edema on samankaltainen tila kuin HAPE, mutta siinä nesteet tihkuvat aivoihin ja aiheuttavat sinne painetta, joka aiheuttaa kovaa päänsärkyä, huimausta ja näköhäiriöitä. Molemmat tilat ovat HENGENVAARALLISIA ja edellyttävät VÄLITÖNTÄ laskeutumista sekä lääkärihoitoa.



HAPE ja HACE -oireet:

- Huohotus levossakin, yli 25 hengitystä/min
- "Märkä", kupliva hengitys
- Pahoja, toimintaa rajoittavia yskänpuuskia
- Punertavia tai rusehtavia ysköksiä
- Nopea lepopulssi, yli 110 lyöntiä/min
- Kasvojen ja huulten sinerrys
- Virtsantuotos alle 0,5 litraa/vrk
- Jatkuvaa oksentelua
- Kova päänsärky
- Äärimmäinen väsymys tai välinpitämättömyys
- Tasapainon häviäminen, horjahtelu
- Sekavuus, tajunnan menetys

Miten sitten selvitä korkealla? Ainoa mahdollisuus on totuttaa elimistö vähäiseen hapen määrään. Akklimatisoitumisella tarkoitetaan juuri tätä elimistön totuttamista korkeaan ilmanalaan. Ihmisen elimistö alkaa tuottamaan lisää punasoluja noin 90 tunnin kuluttua korkeuden vaihdoksen jälkeen. Tätä ennen leposyke ja hengitystahti yleensä kiihtyvät ja tekeminen tuntuu raskaalta. Aikasemmin mainituista oireista myös lievä päänsärky ja pahoinvointi ovat yleisiä. Sopeutumisen tapahduttua oireet poistuvat ja nousua voidaan jatkaa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää 300 metrin korkeuden lisäystä vuorokaudessa oltaessa yli 3000 metrin korkeudessa. Korkeuserolla tarkoitetaan nukkumispaikkojen välistä korkeuden muutosta. Jokaista noustua 900 korkeusmetriä kohden tulisi pitää yksi lepopäivä.

Ihmisen elimistö kykenee tottumaan aina 5500 metrin korkeuksiin, mutta tämän yläpuolella sopeutuminen heikkenee merkittävästi. Yhtenä merkkinä tästä on se, että pysyvää asutusta mainitun korkeuden yläpuolella ei tavata. Mentäessä yli 7600/8000 metrin ihmisen elimistö ei kykene pitämään elintoimintoja yllä, vaan se alkaa hitaasti mutta varmasti kuolemaan. Syystäkin yli 8000 metrin korkeuksista käytetään termia "death zone" -kuolemanvyöhyke.


Miten sitten on mahdollista kiivetä yli 8000 metriä korkeille vuorille? Ensimmäinen vastaus on hyvä fyysinen kunto. On myös erittäin tärkeää nauttia runsaasti nesteitä ja pitää itsensä ravittuna. Jokaista kiivettyä korkeuskilometria kohden tulisi nesteen määrää lisätä yhdellä litralla merenpintatasoon verrattuna. Korkealla ihmisen ruokahalu kaikkoaa ja kaikki ruoka sekä neste pitää pakottaa alas. Verenkierron turvatessa tärkeimpiä elimiä, ei vatsa ole listalla ykkösenä. Hyvä nesteytys kuitenkin ehkäisee vuoristotaudin lisäksi myös paleltumia. Veren paksuntuessa ja ääreisverenkierron heiketessä varpaat ja sormet ovat todellisessa paleltumisvaarassa. Monet kiipeilijät ovatkin menettäneet varpaitaan ja sormiaan paleltumien vuoksi.


Akklimatisoitumisen tapahduttua on siis mahdollista nousta ylöspäin. Aikaisempaa mainittua tahtia noudatten kiipeäminen 8000 metriin ei tästäkään huolimatta onnistuisi. Ihminen kykenee kuitenkin kiipeämään vuorokaudessa enemmänkin korkeusmetrejä mutta joutuu palamaan mahdollisimman nopeasti takaisin alaspäin. Isoille vuorille kiivettäessä kiipeilijät tekevätkin näitä akklimatisoitusmisnousuja yläleireihin ennen huiputusyritystään. Hyvä ja toimiva yleisohje onkin - kiipeä korkealle ja nuku matalla. Näin menetellen vuoristotaudin ja etenkin HAPE/HACE -riski voidaan minimoida. Ongelmat alkavatkin yleensä nesteytyksen jäädessä liian vähälle ja sään estäessä laskeutumisen turvallisiin korkeuksiin huiputuksen jälkeen. Vuoristotauti ei katso henkilöä, vaan se voi iskeä myös sellaiseen ihmiseen joka tietyllä korkeudella ei koskaan aikaisemmin ole mitään oireita kokenut. Vuoret ovat ottaneet omakseen monia maailmanluokan kiipeilijöitä juuri ödeemien iskettyä korkealla. Tietä alas ei ole ja kukaan muukaan ei toista pysty alas tuomaan.

Puhtainta vuorikiipeilyä, ilman lisähappea, pystyvät harrastamaan ainoastaan harvat. Hapella voidaan pienentää vuoristotaudin oireita ja lisäksi se auttaa pitämään yllä parempaa tahtia. Usein ilman lisähappea kiipeävät lähtevät huiputusyritykseensä hapen kanssa kiipeäviä huomattavasti aikaisemmin. Huipulla kohdataan. Yksi näistä ihmisistä on Veikka Gustafsson, joka tänä kesänä lähtee yrittämään Gasherbrum I:n huiputusta. 2008 Veikka kävi jo 100 metrin päässä huipusta, mutta sääolosuhteet pakottivat hänet kääntymään takaisin. Onnistuessaan Veikka on kiivennyt maailman kaikki kasitonniset ilman lisähappea. Maailmassa on noin kymmenen ihmistä jotka ovat pystyneet samaan. Ihmettelen edelleen koska vuorikiipeily alkaa saada Suomessa ansaitsemaansa arvostusta.


Jokaisen korkeille vuorille tähyävän kannattaa muistaa muutama perusasia:

-Liiku rauhallisesti ja itseäsi säästellen
-Pidä taukoja
-300m/vuorokausi
-Nauti riittävästi nesteitä
-Huolehdi riittävästä energiansaannista
-Oleta oireiden johtuvan aina vuoristotaudista ja toimi sen mukaan
-Älä koskaan aja itseäsi "piippuun" nousun aikana
-Seuraa ryhmäsi muita kiipeilijöitä ja kysele heidän tuntemuksiaan
-Oireiden ilmettyä; pysähdy tai laskeudu välittömästi alemmas
-Lievien oireiden poistuttua kiipeilyä voidaan jatkaa 1-2 vuorokauden kuluttua
-Henkilö joka joudutaan kantamaan alas ei koskaa saa jatkaa kiipeämistä

Ja muista aina: "Vuori on siellä ensi kerrallakin; sinä et välttämättä." Huipulle pääseminen on siis mahdollisuus, mutta alas pääseminen on pakollista.

Lähteet: Heikki Karinen, Kim Mustonen, Heikki Tikkanen "Liikkuminen ja sopeutuminen ohuessa ilmanalassa"

Kuvat jutussa eivät ole omiani vaan ne on poimittu netistä eri lähteistä.

Ei kommentteja: