20090404

Kohti unelmaa


Lainatakseni ystävieni Marko "Mame" Kaarton ja Arttu "Animal" Nymanin viimeisimmän Fightsport -lehden artikkelin sanomaa; unelmat pitää tehdä tavoitteiksi ja niistä pitää saada muistutus vähintään päivittäin. Matka kohti suuremman unelman ensimmäistä etappia on alkanut. Heinäkuun lopussa tavoitteenani on olla Mont Blancin huipulla yhdessä köysistöni kanssa. Huipulle ei vie opas. Huipulle ei vie hissi. Jos kaikki osuu kohdalleen, sinne vie oma suunnitelma ja oma suoritus.

Olen aloittanut henkisellä ja fyysisellä tasolla vajaan neljän kuukauden mittaisen valmistautumisen kohti Mont Blancin huippua. Vaikka kyseessä ei ole kiipeilyllisesti mikään maailmanluokan suoritus, ei voida puhua varsinaisesta puistokävelystäkään. Blanc, jonka huippu kohoaa 4807 metrin korkeuteen, tarjoaa vähintäänkin riittävästi haasteita tässä vaiheessa olevalle vuorikiipeilijän alulle. Tai no.. ei ehkä voida vielä puhua edes vuorikiipeilijän alusta, mutta sinne päin kuitenkin.

Kuten kaikilla muillakin vuorilla, niin Blancillakin, sääolosuhteet ovat suuressa roolissa ja helppo päivä voi muuttua nopeastikin yllättävän vaikeaksi. Korkeuden vaikutuksia omaan elimistöön ei voi arvioida ennen kuin ne pääsee itse kokeilemaan. Maltti on tässäkin asiassa valttia ja haluan ainakin itse suorittaa akklimatisoitumisen huolellisesti ja riittävän pitkällä oleskelulla noin 3000 metrin korkeudessa. Kyseessä ei itselleni ole mikään kilpailu, vaan itsensä haastaminen. "Getting to summit is optional, but getting down is mandatory." Näin sanoi aikanaan Veikankin kanssa paljon kiivennyt Ed Viesturs. Pienemmilläkin vuorilla voi pudota, sairastua vuoristotautiin ja jäädä sään armoille.

Tänään kävin jälleen juoksemassa rauhallisella tahdin parin tunnin lenkin ja samaa on luvassa vielä jatkossakin. Harjoitusohjelmaan kuuluu myös punttisalia, kiipeilyä, tekniikoiden harjoittelua, kamppailu-urheilua sekä mökille rakentuvaa harjoitusrataa. Rataa joka pitää sisällään mm. painokelkaa, tratorin rengasta sekä lekaa ja muuta mukavaa kiertoharjoitteluun soveltuvaa sälää ja roipetta. Innoittajana tämäntyyppiseen harjoitteluun on ollut mm. Martin Rooneyn kirja "Training For Warriors". Suosittelen kyseistä kirjaa kaikille ja etenkin kaikille kamppailu-urheilua treenaaville ja harrastaville. Kirjasta lisää myöhemmissä kirjoituksissa, kunhan pääseen syventymään siihen vielä vähän enemmän.


Loppuvuoden kokonaisteemana on saada osittain romuna oleva kroppa jälleen niin hyvään kuntoon kuin mahdollista. Kehon- ja mielenhuollolliset harjoitteet tulevat olemaan tärkeässä osassa tämän tavoitteen saavuttamisessa. Maailmassa ei loppujen lopuksi ole kiire kovinkaan moneen paikkaan ja vaikkakin se meiltä kaikilta hyvin usein unohtuu, niin ympärillä on paljon ihmisiä, jotka ansaitsevat tulla kuunnelluiksi. Se on hyvä muistaa kun seuraavan kerran ei ole aikaa ihmiselle.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen projekti. Korkea motivaatio mahdollistaa kehittymisen ja onnistumisen. Votu

Ta-Miit kirjoitti...

Mitä reittiä aiotte mennä Blancille?

Bantam kirjoitti...

Päätetään reittivalinnat yms. sälä toukokuun puolella. Koska alkumetreillä mennään, niin joku perusreitistä seuraava on todennäköisin vaihtoehto, mutta palaan asiaan tuonnempana..

Anonyymi kirjoitti...

Kerrohan siitä harjoitusradastasi lisää.

Bantam kirjoitti...

Yritän saada tämän viikonlopun aikana aikaan tekstin, jossa esittelen vähän treenirataa ja ideoita sen taustalla. Kuvamateriaalia ei valitettavasti vielä ole tarjota.

lin kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.