20090322

Chris Cornell "Scream"

Mitä vittua? Samaa ovat kysyneet hyvin monet Chris Cornell, Audioslave, Soundgarden ja Temple Of The Dog -diggarit. Yksi koko 90-luvun hienoimmista rockäänistä on ryhtynyt puuhastelemaan Timothy "Timbaland" Mosleyn kanssa. Mistä tässä kaikessa on oikein kysymys? Ja joutuuko kokonainen sukupolvi hautaamaan aatteensa yhdessä idolinsa kanssa?

"Scream" on kokonaisuudessaan hieno levy. Sen soinnista tunnistaa sekä Cornelin, että Timblandin. Niin uskomattomalta kuin tämä kaikki saattaakin tuntua ja kuulostaa, niin Cornell istuu uuteen muottiinsa enemmän kuin komeasti. Mike Pattonin kohdalla tätäkään irtiottoa tuskin olisi jääty sen enempää murehtimaan. Cornell on suuren yleisön keskuudessa kuitenkin leimaantunut niin vahvasti rock-mieheksi, että muutos saattaa monille olla liian suuri. Ennakkoluulojen voittaminen tässä tapauksessa kuitenkin kannattaa.


Vaikka albumilla kuullaan selkeästi Timbalandin tavaramerkiksi muodostuneita kilkatuksia ja napsutuksia, ovat laulumelodiat Cornellia itseään. Ja kyllä, kaikki on ihan niin kuin aikaisemminkin. Kehykset vain ovat muuttuneet vähän toisenlaiksi. Ja tämä kaikki tarkoittaa sitä, että Cornell on onnitunut tekemään täysin uuden tyylistä musiikkia kokonaisen albumillisen. Ja on onnistunut siinä lähes täydellisesti. Miehen tulkinnat ovat siinä määrin komeaa kuunneltavaa, että ennakkoluuloisimmankin puritaanin kannattaa laittaa levy soittimeen ja todeta oman musiikillisen maailmankuvansa ahtaus.

9/10

1 kommentti:

Sausku kirjoitti...

Oho, Scream sitten näköjään putosi Bantamille kohtuullisen kovaa! Mulla on vielä totuttelemista tuohon soundiin mutta kyllähän se äijän ääni siellä koreasti soi kaiken Timbalandismin keskelläkin....