20090124

Tukkahevi 80-luvulta; niin kuin minä sen koin - Part 2

80-luku oli siksi kultaista aikaa, että siirrymme tukkaheviä käsittelevän artikkelin osaan 2. Tällä kertaa käsittelyssä ovat Poison, Mötley Crue ja Cinderella. Kolmikolla ei voida sanoa olevan kovinkaan paljon yhteistä, mutta jokainen näistä yhtyeistä on kuitenkin saanut huomioni menneinä vuosina; osa on jopa yllättänyt vielä ihan viime vuosinakin.

Poison



Poisonin voidaan sanoa syntyneen vuonna 1984 jolloin bändi otti ensiaskeleensa Los Angelesissa. Yhtyeen muodostivat Brett Michaels (vocals), CC DeVille (guitar), Bobby Dahl (bass) ja Rikki Rocket (drums). Sattuneesta syystä koko bändin jäsenistö oli mieltynyt kohtuullisen voimakkaaseen meikkien käyttöön ja kulutti myös hiuspehkoihinsa enemmän lakkaa kuin yksikään toinen orkesteri ennen sitä. Poison solmi levytyssopimuksen itsenäisen Enigma -levy-yhtiön kanssa ja bändin debyytti "Look What Cat Dragged In" julkaistiin vuonna 1986. Albumi oli kokonaisuudessaan varsin mainio. Sen suurimmiksi menestyksiksi nousivat kappaleet "Talk Dirty To Me", "I Won't Forget You" sekä "I Want Action". Muistan hankkineeni kyseisen teoksen kasettina heti sen ilmestyttyä. Huomasin alkuperäisen nauhoitteen säästyneen kaiken epämääräisen materiaalin hävitystalkoiden jälkeenkin. Mielenkiintoni oli herännyt; en kuitenkaan koskaan ollut meikkaamisen perään ja vielä vähemmän olin kykenevä kasvattamaan pitkää tukkaa.


Poisonin nousukiito alkoi voimakkaammin toisen albumin "Open Up And Say Ahh" jälkeen. Levy julkaistiin vuonna 1988 ja se nousi aina sijalle kaksi saakka Yhdysvaltojen albumilistalla. Myöhemmin albumi tulisi myymään yli 8 miljoonaa kopiota ympäri maailmaa. "OUASA" oli epätasainen tuotos jolla kuitenkin oli kirkkaat hetkensä. Kappaleet kuten "Fallen Angel", "Every Rose Has It's Thorn" sekä "Nothin' but A Good Time" nousivat kaikki listan kärkikymmenikköön. "Every Rose Has It's Thorn" komeili jopa kolme viikkoa listan kärjessä ja siitä onkin tullut Poisonin ylivoimaisesti suurin hitti. 1980 -luvun lopulla bändi oli noussut jopa maailman viidenneksi suurimmaksi tukkaheviorkesteiksi. Tätä voidaan pitää kovana saavutuksena. Poisonin levynmyynti on kokonaisuudessaan yltänyt yli 25 miljoonaan.

Yhtyeen kiito loppui käytännössä vuonna 1990 julkaistun "Flesh & Blood" albumin jälkeen. Kokaiini ja alkoholi kiinnosti bändin kitaristia siinä määrin, että Richie Kotzen korvasi hänet ja samalla bändin linja muuttui juurevampaan suuntaan. "Flesh & Blood" oli Poisonin viimeinen suuri kaupallinen menestys. Kuten kaikki muutkin kaltaisensa bändit, niin myös Poison oli jäävä grungen jalkoihin. DeVillen kauden viimeinen julkaisu oli "Swallow This Live". Tuntemani Poisonin taipaleen voidaan katsoa päättyneen tähän aikakauteen. Nykyisellään yhtye esiintyy edelleen alkuperäisessä kokoonpanossaan, mutta sen nykyiset tekemiset eivät ole enää herättäneet mielenkiintoa itsessäni.

Mötley Crue

Jokaisella genrellä on suurin ja kaunein edustajansa. Tukkahevin ja glamrockin puolella se on yksinoikeutetusti Mötley Crue. Yhtye jonka kaikki tuntevat tietävät ja yhdistävät automaatisesti maailman rajuimman bändin titteliin. Orkesterin sekoilut 80 -luvulla ovat kaikkien tiedossa ja toista vastaavaa instituutiota tällä saralla ei ole vielä löytynyt.

Mötley Cruen syntyi 1980 -luvun alussa Nikki Sixxin ja Tommy Leen toimesta. Pian mukaan löydettiin myös Mick Mars sekä Leen ihailema Vince Neil. Yhtyeen synty ja historia on niin laajalti ja tarkkaan dokumentoitu, että sen toistamisessa tässä yhteydessä ei liene tarpeellista. Yhtyeen ensimmäinen albumi "Too Fast For Love" ilmestyi jo vuonna 1981 ja nosti yhtyeen pieneen kulttisuosioon. Monet varmasti vierastavat tätä sanaa Mötley Cruen yhteydessä, mutta näin se vaan oli. Bändi tuli hyvin nopeasti tunnetuksi elämäntavoistaan, jotka asettivat uudet standardit kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle sekoilulle. Kannattaa tarkastaa "Dirt". Jos siis et jostain syystä vielä ole tarkastanut. Muuta suositeltavaa lukemista ovat Nikki Sixxin "Heroin Diaries" sekä Tommy Leen "Tommyland". Ensiksi mainittuun liitty myös mainio samanniminen soundtrack.

Debyyttinsä jälkeen bändi julkaisi vielä varsin kelvollisen "Shout At The Devil" -albumin. Näin siis useimpien muusiikkikriitikkojen mielestä. Myöhemmät albumit pitävät kuitenkin sisällään hienoja kappaleita ja osa niistä on jopa albumimitassakin erinomaisia. Enemmän kuin musiikkia, Mötley Crue oli elämäntyyli. Yhtyeen sekoilut muutuivat arkipäiväisiksi ja lopulta jäsenten välit alkoivat rakoilla kaiken panemisen ja huumeilun lomassa. Nikki oli kaiken aikaa niin pihalla, että vuonna 1987 tapahtunut heroiinin yliannostaminen oli johtaa miehen kuolemaan. Muut herrat pystyivät edes jollain tavalla kontrolloimaan aineiden käyttöään. Nikki oli kuitenkin liian kaukana todellisuudesta. Kaiken aikaa.


Mötley Cruen tekemisiin on ollut aina vaikea suhtautua. Yhtye on muodostunut itselleni instituutioksi. En ole bändin musiikin suurin mahdollinen fani, mutta pidän sita kaikkien aikojen parhaana rockbändin ilmentymänä. Sen imago on kokonaisuudessaan niin lähellä sitä, mitä itse haluaisin oman bändini olevan ja tekevän; jos minulla siis sellainen olisi. Olen aina ihaillut Mötley Cruen imagoa yli kaiken. Nämä jannut ovat maailman viileimpiä rockstaroja. Ikinä. Piste. Ja näistä neljästä Tommy Lee on maailman ylivoimaisesti viilein yksittäinen rockstara. Itse haluaisin rockstarana olla täsmälleen yhtä cool. Piste.


Erikoisinta yhtyeessä on se, että sen kaikki jäsenet ovat edelleen hengissä ja soittavat edelleen yhdessä. Bändi jopa julkaisi hienon "Saints Of Los Angeles" albumin viime vuonna. Pitkästä aikaa yhtyeen levy pyöri soittimessa ja kuuntelin sitä ihan oikeasti. Uskomaton suoritus. Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Jos jonkun bändin olisin halunnut nähdä livenä voimiensa tunnossa, niin yksi niistä yhtyeistä on itseoikeutetusti Mötley Crue. Onhan yhtyeen levyjäkin myyty; arvoiden mukaan noin 50 miljoonaa kappaletta. Se ei ole ihan huonosti.

Myös Mötley Cruen kohdalla voidaan vuosien sanoa näkyvän yhtyeen naamalla. Onko siitä todellakin jo näin kauan? Ja onko todellakin trendikästä kasvattaa pieni maha ja olla vähän pöhöttynyt? Pitäisikö asiaan yhdistää vielä se parransänki? Meikit menisivät kokonaisuudessaan ja liian pitkälle. Edes minä en pitäisi sitä enää coolina.

Cinderella


Ja sitten jotain vähän toisenlaista. Cinderella on perustettu vuonna 1982 laulajansa Tom Keiferin johdolla. Ja missä? No tietenkin Philadelphiassa. Yhtyeen debyytti "Night Songs" julkaistiin vuonna 1986 ja sen nousi Billboardin albumilistalla aina sijalle 3 saakka vuonna 1987. Cinderellan soundi oli aikalaisiaan aavistukseen raskaampi ja maalailemat tunnelmat olivat synkähköjä. Yhtyeen saattoi silti helposti tunnistaa kuuluvan tukkahevin ihmeelliseen maailmaan. Juuri "Night Songs" oli se Cinderellan albumi joka kolahti itselleni välittömästi. Hieno balladi "Nobodys Fool" iskeytyi tajuntaan välittömästi. Olinhan tuolloin jo 13 -vuotias.. Yhtyeen videot olivat myös MTV:llä voimarotaatiossa.

Jatkoa seurasi vuonna 1998 jolloin ilmestyi "Long Cold Winter". Albumi otti askeleen kohti juurevampaa musisointia ja siltä löytyy jo lähes legendaarinen "Don't Know What You Got (Till It's Gone)" balladi. Albumin myötä yhtye kiersi maailmaa 254 konsertin ja 14 kuukauden mittaisen rypistyksen verran. Levyjä kakkonen ei kuitenkaan yltänyt debyytin tasolle.

Vuonna 1990 Cinderella julkaisi ehkä uransa parhaan levyn "Heartbreak Station". Tässä vaiheessa en enää laskenut yhtyettä edes tukkahevin puhtaaseen kategoriaan, vaan levyltä löytyy Keiferin rakastamia blues -vaikutteita varsin runsaasti. "Heartbreak Station" löytää tiensä levysoittimeeni edelleenkin ja jopa melko säännöllisesti. Cinderella poikkesi aikakautensa bändeistä siinä, että sen ulkoinen habitus ja tekemiset jäivät ainakin itselleni huomattavasti tuntemattomammiksi kuin muiden tässä sarjassa esitteltyjen yhtyeiden. Kenties Cinderellan kohdalla musiikki oli kuin olikin se kaikken tärkein kiinnostuksen nostattanut asia.


Keifer menetti äänensä vuonna 1991 ja joutui käymään läpi useampiakin operaatioita kurkkunsa kanssa. "Heartbreak Station" päätti tuntemani Cinderellan aikakauden ja olen siihen niin tyytyväinen, että en enää edes halua tarkastaa bändin nykyisiä tekemisiä. Liikkeellä on ollut jopa huhuja, että yhtye julkaisisi uutta musiikkia. Ainakin se on ollut kiertämässä Poisonin kanssa. Kukaanhan ei voi tietää josko myös Cinderella tekisi vielä musiikillisesti Mötley Cruet.

1980 -luku, parhaat:

Kaikkien aikojen ylivoimaisesti coolein rockstara: Tommy Lee

Musiikki ja paras tukkahevialbumi: L.A. Guns "Cocked & Loaded"
Kovin kokonaisuus: Ratt
Coolein bändi: Mötley Crue
Alternatiivisin tukkahevi: Cinderella

Ja kyllä, myös Guns n' Roses tuli esiin 1980 -luvulla, mutta se kuuluu rockin legendojen joukkoon, eikä tähän tukkaheviosastoon.

Ei kommentteja: