20081229

Dognappaus


Olemme suunnitelleet pienimuotoista rikosta. Syyt tähän ratkaisuun ovat moninaiset. Osa niistä kumpuaa kuitenkin joulunalustan tunnelmista. Olihan sitten niin, että Viivi ja Totti asustivat crack-luolassa muutaman viikon, ja tekivät luonnollisesti lähtemättömän vaikutuksen isäntäväkeensä. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Totti. Se on aina niin innokas. Vaikka ymmärrys ja into eivät aina kohdanneetkaan, niin silti yrityksessä oli jotain totaalisen vilpitöntä. Totti halusi sopivasti huomiota. Se oli valppaampi kuin Viivi, joka keskittyi liikaa siihen mitä sille mahdollisesti pöydästä annettaisiin. Viivi keskittyi tähän niin paljon, että Totti sai kaikki vahingossa tippuneet herkut.

Totti on vähän tokkurassa nukutuksen jälkeen.

Totti, tuo luonteeltaan raju ja katu-uskottava koira, kaipaa kuitenkin huomattavan määrän läheisyyttä ja lämpöä. Siinä missä Viivi on mielellään omissa oloissaan ja nukkuu kopassaan, pitää Totin päästä aina vuoteeseen nukkumaan. Sielläkin sen pitää kaivautua tyynyjen alle, josta se pitkällisen etsinnän jälkeen yöllä usein löytyi, tai sukeltaa pussilakanan sisään ja työntää päänsä ulos siitä pienestä aukosta, aukosta josta kädellä voidaan peitto avittaa pussilakanan sisään. Onhan se aika siistiä. Ja kun Totin ilme on vielä aina niin totaalisen hellyyttävä. Etenkin kun se seisoo takajaloillaan ja on innostunut. Se on melkein kuin mangusti. Haluaisin itsekin melko paljon olla tuo magnusti.

Viivi huoltaa tokkuraista Tottia.

Aina Tottikaan ei viitsi temmeltää.

Vaikka Totti onkin se vantterampi ja suurempi, niin Viivi on pitänyt nuorukaisen ojennuksessa ja tiukassa kurissa. Totti saattaa olla siitä jopa tyytyväinen koska Totti ei oikein osaa vielä suhtautua muihin koiriin kovin sosiaalisesti. Tavatessaan Bitin, joka on huomattavan suuri koira, ainakin Totin vinkkelistä katsottuna, meni Totti ihan suunniltaan ja nosti kamalan metelin. Sitten sen piti päästä syliin turvaan. Liikuttavaa. Ja Bittiä moinen esitys ei edes paljon kiinnostanut. Ei vaikka Totilla on valloittava luonne. Toivottavasti ehdimme dognappaamaan Totin ennen kuin se joutuu pentukurssille ja saattaa muuttua tavalliseksi koiraksi. Dognappauksen päätteeksi ratsastamme sitten auringonlaskuun tai -nousuun; vähän vuorokauden ajasta riippuen. Ja jotta Totin ja Viivin emäntä ei tulisi liian surulliseksi, niin emme dognappaa Viiviä. Vielä tällä kertaa.

Ei kommentteja: