20081127

Los Kyherös "Gunrock"


Etelä-Karjalan oma superyhtye Los Kyherös on julkaissut toisen albuminsa "Gunrock". Popahtavaa rockia, miedoilla postrock -vaikutteilla, soittava bändi on askeltanut pitkän matkan debyytistään "Poltto Palaa". Yhtyeen perusidea on säilynyt samana, mutta poljennon raskauteen on kiinnitetty kiitettävästi huomiota. Kappaleet jyräävät esikoista selvästi raskaampina ja henkivät samalla kapinaa enenevissä määrin. Tohtorin vokalisointi naulaa yhtyeen teesit tärykalvoille komealla tavalla.

Los Kyheröksen missio ja visio on kulminoitunut pitkän historiansa alusta saakka hauskapidon maksimointiin. Yhtyeessä esiintyneiden soittajien määrä lukematon, mutta kaikesta huolimatta Kyheröksen otteen tunnistaa ensi kuulemalta. Musiikin tulviessa ämyreistä tuntee suorastaan olevansa juovuksissa siinä määrin vahvasti, että tekee mieli laittaa käsi jonkun olkapäälle ja kertoa kuinka saatanan hyvä kaverin onkaan kyseessä. Auktoriteetit saavat samassa keskustelussa kyytiä; niistä tosin puhutaan enimmäkseen kuiskaten.

"Gunrock" on komea levy. Se alkaa viitekehykseensä täydellisesti sopivalle introlla ja siirtyy nopeasti epätoivon alhon kautta ympärivuorokautiseen puurtamiseen. Kärmeksen rumpalointi, jota on treenattu aina Hollannissa ja tajuttomuuteeen saakka, on kovassa terässä ja voin ainoastaan odottaa ensimmäistä tuplabasarointiliveä tapahtuvaksi. Rytmiryhmän paalutuksen jämäkkyyden varmistaa Hulkin tiukka bassolinjailu. Mitä muuta voikaan odottaa mieheltä, jonka uidessa uimari pysyy paikallaan ja uimahalli liikkuu? Bändin munat tai tyhmin jätkä (=basisti) vastaa myös "Gunrockin" tyylikkäästä kansitaiteesta.

"Marraskuu" luotaa synkkiin vesiin. Tohtorin ja Otuksen junttaavat kitarat saavat heikkohermoisimmat hakeutumaan auttavan puhelimen äärelle. Synkän ja kolean kuukauden lisät ovat jälleen kadoksissa. Ja koska pimeys kuuluu syksyyn, ja koska albumi julkaistaan syksyllä, ja etenkin koska kiven sisässä on pimeää, on orkesterin kosketinvelholle Metelille annettu mahdollisuus saada sanansa (onneksi jonkun muun suulla) ja soittimensa kuuluviin. "Redlandin" tunnelma onnistuu tunkeutumaan herran ajatuksenjuoksun kirkkaimpiin hetkiin ja paljastaa samalla herkän ja haavoittuvan nuoren miehen aidoimmillaan. Sanat saavat varmuudella kaikki lajitoverinsa kyynelehtimään.

Osittain täytepalalta maistuvan "Muuttolinnun" jälkeen Kyherös paljastaa anarkistisemman puolensa. "Kauhava" luotaa monen tuntoja syvältä ja viiltävästi. Pri.Sportin omaelämäkertaan perustuva teksti osuu napakymppiin. Yhtyeen historian energisimpiä hetkiä on eittämättä ollut Pri.Sportin mieletön live-luenta kyseisestä biisistä. Tohtori ei aivan ole onnistunut vangitsemaan ensiesityksen räkäistä kapinaa. Jos jotain pitää moittia, niin kappaleeseen sovitetut tauot joiden aikana Kärmes fillittää kliseisesti, olisivät saaneet jäädä toteuttamatta. Albumin kääntyessä loppuun kohti intoutuu bändi vielä kenties uransa hienoimpaan vetoon biisissä "37". Maantieteelliseen tietämykseen pohjautuva kappale paljastaa yksittäisen ihmisen kateuden ja ahneuden aiheuttamat traumat. Melun kasvaessa heikoimmat alkavat pillittämään ja nöyrinä konttaavat takaisin bunkkereiden suojaan. Perkele!

Spädän kaikkia koskettavassa "Utin henki" kappaleessa "Gunrock" saatetaan moraaliseen ja henkiseen päätökseensä. Pateettisuuden kirot oivallisesti välttävä sanoitus on yksi yhtyeen historian hienoimpia ja pakottaa rinnan kaarelle. Viimeiseksi jätetty "Telma" on sanoitukseltaan ja livehurmoksen aiheuttajana ilmeinen, mutta levyllä sen paikkaa on vaikea puolustella. Kokonaisuudessaan Kyherös on astunut isoon liigaan ja samalla asettanut itselleen kovat standardit. Skelen sormien näppäryyttä tullaan varmasti koettelemaan seuraavana viikonloppuna loppuunmyydyllä levynjulkaisukeikalla. Sitä odotellessa "Gunrock" toimii oivallisena tunnelman virittäjänä.

9/10

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin sanottu, levy on juuri tuollainen. Levyn nimi kuvastaa hyvin sitä mitä meidän kaikkien tulisi tehdä itsellemme toisinaan..
-pri.sport-

s kirjoitti...

AAMEN.

Anonyymi kirjoitti...

Jannussahan on oikean kriitikon aineinesta. Hyvä kirjootus !

-mtu-

Anonyymi kirjoitti...

mielestäni hieman asiattomia sanoituksia ja muusikki soi liian kovalla (ketut syö toisiansa ja minkit parittelee lehmien kanssa).

T: T. Tuonela