20081114

Apulanta "Kuutio (Kuinka aurinko voitettiin)"


En ole juuri kuunnellut suomenkielistä musiikkia aikoihin. Jostain syystä Apulannan levyt ovat pakottaneet ilmestymisensä yhteydessä perehtymään aiheeseen yhden yhtyeen musiikin verran. Etukäteismaistiaisilta välttyminen saa "Kuution" kuulostamaan heti välittömästi erinomaisen hienolta levyltä. Apulannalla ei ole mitään niistä pointeista, joita olen viime aikoina painottanut mieleiseni musiikin ollessa kyseessä. Se ei tässä tapauksessa haittaa. Lisäpontta innostukselle on saattanut antaa tulevalta Los Kyheröksen "Gunrock" -albumiltakin löytyvä loistava coveri "Kauhavalle kadonnut". "Gunrock" on säästynyt vuodoilta ja sitä onkin varjeltu tarkemmin kuin Metallican Ulrich on omaa musiikkiaan vahtinut. Los Kyheröksen uuden albumin arvio ilmestyy näillä sivuilla heti kun promo postiluukusta kolahtaa.

"Kuutio" on levy joka avautuu heti. Ilman ennakko-odotuksia levyyn on ehkä helpompi suhtautua. Hyvin usein Apulannan ikään ehtineet orkesterit eivät ole saaneet mitään mieltäylentävää aikaan. Apulannan kymmenes stuodioalbumi on tietenkin myynyt kultaa jo hyvissä ajoin ennen ilmestymistään ja se osuu vielä sopivasti joulumarkkinoillekin. Sekään ei tässä tapauksessa haittaa.


Toni Wirtasen laulutyyli(?) tuskin sopisi mihinkään muuhun yhteyteen. Apulannassa se on kuitenkin yksi kantava voima. Jodlaus yhdistyy varsin merkillisiin sanoituksiin, ja etenkin tällä levyllä on käytetty mitä ihmeellisimpiä yksittäisiä sanoja kokonaisuuden aikaansaamiseksi. Kenties tarkoitushakuisestikin luotuja sanotuksia ei kuitenkaan jää liiaksi pohtimaan. Tärkein ja oleellisin osa, musiikki, kuitenkin toimii kuin tauti. Levylle ei ole päässyt lipsahtamaan yhtää heikkoa esitystä. Sillä ei myöskään ole mitään yltiöpateettisia hoilotuksia tai merkittäviä tyylillisiä irtiottoja. Perusasiat. Hienot kertosäkeet ja vähitellen kasvavat kappaleet saavat homman toimimaan. Jollain merkillisillä tavalla yhtye saa kaiken vaikuttamaan helpolta ja luonnolliselta, vaikka mukana onkin kaikki mahdolliset musiikinlajit kelpuutettu. Vivahteita tuomaan. Nääs.

Wirtanen ja koko bändi pysyy tyylilleen uskollisena ja hyvä niin. Mitään poikkitaiteellisia kokeiluja ei tämä yhtye enää kaipaa. Alkuaikojen punkkirähinä on todellakin kadonnut jonnekin kaukaisuuteen. Sitä en jää kaiholla kaipaamaan. Apulanta on astunut isoihin saappaisiin ja tiennyt täyttävänsä ne jo etukäteen. Saappaisiin astuminen ei tässä yhteydessä merkitse kenenkään paikan täyttämistä; ainoastaan aikaisemmin esitettyjen lupausten lunastamista.

9/10

1. Kaikki sun pelkosi
2. Vauriot
3. Ravistettava ennen käyttöä
4. Airut
5. Elämänviiva
6. Pakkomielle
7. Freestylemeikit
8. Puolet
9. Kuution palaset
10. Kirous

Ei kommentteja: