20081018

Unkle "End Titles... Stories For Film"


James Lavelle on inspiroitunut liikkuvasta kuvasta sen kaikissa muodoissa. Unkle -nimen alla musiikkia työstävä Lavelle toimii tätä nykyä yhdessä Pablo Clementsin kanssa. "End Titles... Stories For Film" ei ole miehen sanojen mukaan uusi Unkle -albumi sen varsinaisessa merkityksessä, vaan ennemminkin uutta musiikkia jota on syntynyt liikkuvaa kuvaa katsellessa. James kertoo tykästyneensä liikkuvan kuvan kaikkiin muotoihin: animaatioihin, elokuviin, peleihin ja erilaisiin kollaboraatioihin. Tämä myös kuuluu Unklen musiikista uusimmalla tuotokselle.

Albumi on pakattu kerrassaan tyylikkääseen A5 -kokoiseen pakettiin. Kokonaisuus on käytössä luonnollisesti vähän epäkäytännöllinen, mutta ulkoasultaan yksinkertaisen tyylikäs. Sitä katselee mielellään.


Olen henkilökohtaisesti jäänyt, erilaisissa taidenäyttelyissä sekä museoissa, välillä katselemaan musiikin ja äänen kollaboraatioita. Useimmiten olen ihmetellet niiden heikkoa laatua. En myönnä, ainakaan suoraan, etten olisi ymmärtänyt mistä näissä teoksissa on ollut kysymys. Syystä tai toisesta kokonaisuudet ovat jääneet vajaiksi. Useimmiten syynä on ollut puutteellinen musiikin ja kuvan kohtaaminen. Lähes kaikissa tapauksissa jompi kumpi näistä kahdesta on ollut toista selvästi heikompi. Tätä taustaa vasten Unclen uusi musiikki vaatisi seurakseen erittäin laadukkaan ja monivivahteisen kuvituksen. En osaa suoraan sanoa minkälainen kuvitus kokonaisuutta palvelisi parhaiten, mutta sen tulisi sisältää nopeaa ja hidasta leikkausta, suurta valojen dynamiikkaa sekä rauhallisia kuvasta toiseen soljuvia suvantoja. Näihin viitekehyksiin "End Titles... Stories For Film" musiikillisesti asettuu.

Lavellen kollaboraatiot mm. Chris Gossin, Black Mountainin, Philip Sheppardin, Dave Batemanin, Joel Cadburyn ja James Petrallin kanssa käsittelevät varsin laveaa tunteiden skaalaa. Elokuva johon tätä albumi sopisi pitäisi olla moniulotteinen kokonaisuus. Siinä pitäisi ehdottomasti olla tieteellisiä välähdyksiä ja elektroniikkaa, nopeasti leikattua ohi kiitävää ja värikästä kaupunkimaisemaa sekä myös tummia, surullisia odottavia kohtauksia. 21 kappaleen tai teoksen mittainen albumi huipentuu komeasti kahteen viimeiseen kappaleeseen, jotka saavat mielen karkaamaan oman mielikuvituksen siivittämänä jonnekin toiseen, rauhalliseen todellisuuteen; miltei pelottaa miten vahvasti musiikki luo mielikuvia. Kyseessä on siis mitä parhain tunnelmalevy.

10/10

Ei kommentteja: