20081021

Kangchenjunga


Maailman kolmanneksi korkein vuori - Kangchenjunga 8586m / 28,169ft

Himalajalla sijaitseva Kangchenjunga (Sewalungma) tunnetaan monilla nimillä. Vuoren nimi tarkoittaa "The Five Treasures Of Snow" ja vuorella onkin viisi erillistä huippua. Näistä neljä kohoaa yli 8400 metrin korkeuteen. Tiedon lähteestä riippuen viides huippu on tai ei ole yli kasitonninen. En ota asiaan sen enempää kantaa. Kaikissa tapauksissa tämä viideskin huippu on ihan riittävän korkea. Kangchenjungaa pidettiin aina vuoteen 1852 saakka maailman korkeimpana vuorena. Tuolloin onnistuttiin kalkuloimaan ja mittaamaan Mount Everest korkeammaksi. Leimallista Kangchenjungalle on sen kauneus. Vuori monine harjanteineen piirtyy kauniina teoksena horisonttia vasten. Sen kauneus on kuitenkin pettävää, sillä Kangchenjunga on yksi maailman vaarallisimmista vuorista. Vuoren sijainti Himalajan itäisimmässä kolkassa tekee myös kahden viikon lähestysmismarssista raskaan. Rinteiden lukuisat lumi- ja kivivyöryt ovat myöskin kuolettavan vaarallisia. Nämä yhdistettynä epävakaisiin sääolosuhteisiin tekevät vuoresta kunnioitusta herättävän.


Kangchenjungan ensimmäinen valloitus tapahtui vuonna 1955, jolloin brittiläinen retkikunta onnistui ensimmäisenä maailmassa kiipeämään vuoren huipulle. Tai tarkemmin ottaen muutaman metrin huipun alapuolelle. Kangchenjungan huippua pidetään pyhänä ja myös britit kunnioittivat Sikkimesejen uskomusta. Lukuisat retkikunnat ovat vuosien saatossa noudattaneet tuota samaa perinnettä ja jättäneet käymättä aivan vuoren korkeimmalla kohdalla. Geroge Band ja Joe Brown nousivat vuoren huipulle toukokuun 25. päivänä ja retkikunta käytti nousuun Yalungin jäätiköltä alkavaa huipun lounaispuolelle suuntautuvaa reittiä ja kiipesi sen jälkeen Yalungin seinämää. Reitti on enimmäkseen lunta ja jäätikköä, mutta huippuharjanteelta saattaa löytyä myös kalliota. Matkalle osuu myös yksi jääputous.

Huipulle päästäkseen ensimmäinen siinä onnistunut retkikunta perusti matkan varrelle kuusi välileiriä ja ja käytti nousuunsa aikaa kaikkiaan kuukauden ja kymmenen päivää. Vuosien vierimisestä huolimatta Kangchenjungan huiput ovat saaneet olla suhteellisen rauhassa. Useimmat valloitusyritykset ovat epäonnistuneet ja vuori on vaatinut kohtuullisen runsaan määrän kuolonuhreja. Kangchenjunga on kuitenkin valloitettu ilman lisähappea (1979), soolona (1983) ja talvella (1986). Vuori sai odottaa ensimmäistä naispuolista valloittajaansa aina vuoteen 1998 jolloin Ginette Harrison onnistui nousemaan huipulle.


Kangchenjunga muodostui myös yhden maailman kuuluisimman naiskiipeilijän Wanda Rutkiewiczin kohtaloksi. Wandan tavoitteena oli olla ensimmäinen nainen maailmassa joka on kiivennyt kaikille 14:sta kasitonniselle. Kangchenjunga oli hänen kymmenes vuorensa. Nousun dramaattiset käänteet on kuvattu Jennifer Jordanin kirjassa "Savage Summit". Kirja kertoo K2:lle kiivenneiden naisten tarinoita. Heitä kaikki yhdistää yksi asia. He ovat kuolleita. Jos tarkkoja ollaan, niin tällä hetkellä asia ole enää ole näin. Wanda nähtiin viimeksi elossa vain jonkin verran huipun alapuolella, jossa hän oli lumeen käpertyneenä. Meksikolainen Carlos Carsolio oli viimeinen ihminen joka näki Wandan hengissä. Nainen oli pyytänyt saada takkia itselleen ja Carlos oli vaatinut Wandaa palaamaan takaisin alas kanssaan. Tästä Wanda oli kuitenkin kieltäytynyt, eikä Carlos omien sanojensa mukaan uskaltanut puuttua sen enempää maailman kuuluisimman naiskiipeilijän arvostelukykyyn. Wandan ruumis löydettiin vasta vuosia myöhemmin, eikä koskaa ole saatu täyttä varmuutta siitä onnistuiko Wanda valloittamaan Kangchenjungan ennen putoamista kuolemaansa.


Wanda Rutkiewicz 1943-1992.



South face of Kangchenjunga.


Kangchenjunga on Annapurna I ja K2 kanssa maailman haastavin kasitonninen vuori. Sen rinteet ovat jyrkät ja matkan varrella on monta jääkenttää, joiden alapuolella liikkuminen ei ole turvallista. Lukuisat lumi- ja kivivyöryt hankaloittavat muutenkin haastavaa hengissä pysymistä. Huipulle asti tällä vuorella ei ole juuri kukaan päässyt, mutta huiputuksia (muutman metrin päähän) on tapahtunut tähän mennessä vähän yli 200. Luku on kohtuullisen pieni verrattuna Mount Everestiin ja jopa K2:n. Tälle on kuitenkin olemassa syynsä. Kangchenjunga ei ole tarkoitettu huvimatkailuun. Sen valloittaminen vaatii enemmän kuin monilla on antaa. Toiset ovat antaneet henkensä, mutta sekään ei ole aina riittänyt. 50 hengeä vaatinut vuori nousee näin ollen yhdeksi maailman kohtalokkaimmista.


Kiitämme:
+ Erinomaista vuoriuskottavuutta
+ Haasteita kokeneille kiipeilijöille
+ Kauneutta
+ Kasitonnisten sivuhuippujen määrää
+ Pyhyyttä korkeimmalla kohdalla
+ Vähäistä valloitusten määrää
+ Rauhallista sijaintia

Moitimme:
- Kuolemanvaaraa
- Naisten hylkimistä
- Kovahkoja kiviä
- Lumi- ja kivivyöryt voivat kiusata useinkin

Kangchenjunga vuorena 9/10



Kirjoituksessa olevat kuvat on poimittu netistä eri osoitteista ja niiden tekijänoikeuksien jäljittäminen on osoittain mahdotonta. Missään tapauksessa kuvat eivät ole omiani, enkä ole koskaan Kangchenjungalle kiivennyt. Vielä.

1 kommentti:

saniainen kirjoitti...

Mua jäi ihmetyttämään tää lause: "Kirja kertoo K2:lle kiivenneiden naisten tarinoita. Heitä kaikkia yhdistää yksi asia. He ovat kuolleita. Jos tarkkoja ollaan, niin tällä hetkellä asia ole enää ole näin." Ei ole enää näin? Eivätkö kaikki enää ole kuolleita?