20081013

Evergrey "Torn"


Ruotsalaiset osaavat tehdä raskasta musiikkia. Naapurikansamme on kunnostautunut erityisesti kuolometallin, progressiivisen metallin ja progressiivisen kuolometallin kunnian kentillä. Opeth, Meshuggah, Katatonia, Kaipa, Pain Of Salvation, Bloodbath, Soilwork, In Flames, The Haunted, Entombed sekä 1500 muuta erittäin tasokasta bändiä on sattunut syntymään Ruotsiin.

Evergrey on jo pitkään tuottanut tasaisen hyviä ja toisistaan poikkeavia albumikokonaisuuksia. Uusimmallaan yhtye ei tee poikkeusta. Ensimmäistä kertaa basson varressa vaikuttaa muuan Jari Kainulainen. Evergreyn kohdalla voidaan puhua progressiivisesta metallista jossa on vaikutteita powerista. Tom Englund jatkaa edelleen vaikuttavaa ja kaikkensa antavaa vokalisointia. Koko yhtye soittaa tietenkin komeasti ja tuotantokin on kohdallaan, joten päällimmäiset puitteet ovat kohdallaan. Miten sitten yhtye on onnistunut tärkeimmässä työssään; hyvien kappaleiden luomisessa?


Jos Evergey osui aikaisemmalla "The Inner Circle" napakymppiin, niin "Torn" ampuu mahdollisimman lähelle sitä. Samaan häränsilmään se ei kuitenkaan mahdu. Siinä missä "The Inner Circle" oli alusta loppuun upea kokonaisuus ja täynnä synkän melodisia, hienosti soitettuja, biisejä, jäädään uudella levyllä melodioiden suhteen armottomasti jälkeen.

Sovituksellisesti ja soittotaidollisesti levyllä on mieletön määrä yksittäisiä hienoja ratkaisuja ja koukkuja, jotka tarjoavat tarkasteltavaa ja kuunneltavaa pitkäksi aikaa. Kappaleet kokonaisuutena eivät kuitenkaan yllä maineikkaan edeltäjänsä tasolle. "Soaked", "When Kingdoms Fall", "Torn" ja "These Scars" osumat melodisiin napakymppeihin jää muu levy aavistuksen verran tasapaksuksi. Mieleen hiipi väistämättä ajatus siitä, että kappaleita olisi voinut säveltää vielä muutaman viikon tai kuukauden lisää. Tällä olisi saatu muutama melodiakulku kohdalleen. Toinen vaihtoehto on se, että levyn säveltämiseen käytettiin aikaa kuukausi liikaa, jolloin osasta kappaleita tuli väkinäisen kuuloisia.

Huolimatta näistä melko ankarankin kuuloisista moitteista, käsissä on kuitenkin kiitettävän luokan laatulevy. Evergrey ei ole pettänyt ja on julkaissut jälleen kerran levyllisen mitä hienointa progressiivista metallia. Puritaanisimpia tyylilajin ystäviä selkeähköt viittaukset powerin puolelle saattavat kuitenkin vähän häiritä. Itse en ole niistä pahoillani, vaan annan levyn kutkutella musiikkihermojani juuri sellaisena kuin miksi se on tarkoitettukin.

9/10

Ei kommentteja: