20080825

Trying to discover new areas of life


Vihdoinkin ja jälleen kotona. Pitkään aikaan ei ole esimerkiksi juokseminen mäkisessä maastossa syksyn ensimerkkien leijuessa ilmassa ollut niin palkitsevaa kuin tänään. Ensimmäinen ja loputtoman tuntuinen nousi ahdisti hengitystä ja jalat tuntuivat liian painavilta liikuteltaviksi kunnes... Jostain kumpusi positiivisen mukava olo ja sen myötä jalat muuttuivat keveiksi ja askel lennokkaaksi. Small things in life are sometimes the best ones. Mäestä toiseen, hymy huulilla ja musiikki korvissa. Luonto tuoksuu erityisen raikkaalta näin syksyn kynnyksellä. Tavallaan pidän syksystä valtavan paljon. Luonto valmistautuu tuleviin koitoksiinsa ja samaan aikaan kukoistaa jollain merkillisellä tavalla. Tuoksut, huminat, maisemat ja ilman pienenpieni ensikirpeys; kokonaisvaltainen elämys.


Odotukseni ovat jo kääntyneet vahvasti tulevaisuuteen. Talven myötä aion hankkiutua keskelle hiljaisuutta ja luonnon kauneutta. Pystyttää pitkästä aikaa laavun ja sytyttää tulet sen eteen. Otsalampun valossa voi kaivaa rinkasta kuivamuonaa, sekä tietenkin pidemmän vaelluksen tuskanhetkellä suklaata, ja lopulta sukeltaa lämpiman makuupussin pehmeyteen havujen tuoksu nenässä ja metsän humina korvissa. Vai näinkö sittenkään?

Vuosi vuoden jälkeen lumisen ja kylmän talven todennäköisyys on tuntunut muuttuvan aina vaan pienemmäksi. Ehkä ajat olivat ennen toisin; ehkä näin asiat toisin. Ilmastonmuutos on tietenkin todellisuutta, mutta synkistä maalailuista huolimatta en usko sen olevan tuhoisa. Jotain on varmasti tehtävä ja niinhän ihmiskunta on aina tehnyt. Uudet innovaatiot antavat uusia mahdollisuuksia vähentää ilmaston kuormitusta ja kenties jossain tulevaisuudessa energiaa kyetään tuottamaan jollain vielä tuntemattomalla tavalla. Usko tuleviinkin sukupolviin pitää olla voimakas. Vaikka usko olisikin kohdallaan, niin itsetarkoituksellinen luonnon tuhoaminen ja maapallon ekosysteemin kuormittaminen on häpeällistä. Mitä enemmän ihminen haluaa, sitä enemmän hän myös tulee tuhonneeksi. Miksi tyytyä vähään jos voi saada kaiken. Yritän myös itse kamppailla näitä turhuuksien turhuuksia vastaan. Ehkä jo ajatuksen tasolla syttynyt lamppu on niitä valonlähteitä jotka eivät suuremmin kuormita maailmaa..?


Välillä tuntuu siltä, etteivät omat ajatukset ole vieläkään jalostuneet lopulliseen muotoonsa. Retkeily, vaeltaminen, kiipeily, surffaaminen ja kamppailu-urheilu vievät valtavasti aikaa mikäli niihin kaikkiin haluaisi keskittyä kokonaisvaltaisesti. Ajanpuute on ongelma myös siinä mielessä, että suurin meistä ei ole niin spontaaneja, että haluaisivat heittäytyä virran vietäviksi ja lähteä seikkailemaan. Olen kohdannut paljon näitä ihmisia ja aina olen pitänyt heitä onnellisina. Kysymys ei ole missään tapauksessa kateudesta, sillä jos jostain, niin siitä olen enimmäkseen päässyt eroon jo kauan sitten. Se mitä jotain toisella on, ei ole koskaan pois keneltäkään toiselta, vaikka tässä maassa niin yleisesti uskotaankin. En tässä yhteydessä ota kantaa riitettyjen ja riistäjien välisiin suhteisiin; niissä asiat ovat vähän toisin. Koska ihminen ei kuitenkaan varsinaisesti ole eläin, ei meidän leijonanakaan tarvitse tappaa seepraa.

Syksyn saapuessa saapuvat myös monet uutuusjulkaisut. Mitään erityisen erityistä ei taida olla luvassa, mutta muutamia pienempiä ja mielenkiintoisia julkaisuja siintää lähitulevaisuudessa. Niistä lisää välittömästi virallisen julkaisupäivän jälkeen. Ainakin Anatheman ja Declassen uusimmat albumit tulevat lähempään tarkasteluun tämän viikon aikana. Kenties vaivaudun kirjoittamaan muutaman sanan myös Backyard Babiesin sekä Fleet Foxesin uusista levyistä. Vuoden tapaus on vielä määrittelemättä, mutta perinteisesti syksy on ollut hyvää aikaa levymarkkinoilla.


Choose only the roads less travelled. Don't be afraid of getting lost during the way. Your heart will tell you the right direction. It might take some time but it's worth it. That's the way to get somewhere and find happiness. The last thing to do is to share your happiness with someone.

Ei kommentteja: