20080803

Erittäin pahoja tilanteita


K2 (Karakoram) 8611m - Maailman haastavin vuori?

Vuorikiipeilyn perinteet ovat eittämättä pitkät. Monen muuhun urheilulajiin verrattuna kyseessä on kuitenkin uutuuslaji. Vuorikiipeilyn viehätys on muuttanut muotoaan viimeisen vuosikymmenen aikana, sillä monet kaupalliset retkikunnat vievät nykyään kokemattomiakin kiipeilijöitä maailman katolle Himalajalle. Mount Everestille (8850m) järjestetään nykyään kaupallisia retkiä sellaista tahtia, että vaikka Scoot Fisherin retkikunta poisti vuoren rinteiltä jo 90 -luvun lopussa tonnikaupalla jätettä, niin edelleen vuoren rinteiltä löytyy lukematon määrä happipulloja ja muita pakkauksia. Näiden lisäksi vuoren rinteet ovat täynnä ruumiita. Suurin osa niistä kuuluu sillä osastolle, joka on lähtenyt isolla rahalla valloittamaan tätä "helppoa" maailman korkeinta vuorta, tai heidän retkikuntiensa johtajille.



Himalajan vuoriston suurimpia sankareita ovat kuitenkin Nepalin alueilta kotoisin olevat sherpat. Alunperin tämä etninen ryhmä on kotoisin Tiibetistä, mutta suurin osa lienee siirtynyt sieltä Nepalin puolelle viimeisten vuosisatojen aikana. Sherpat (kuten kuvan Appa Sherpa, joka on noussut Mount Everestille 18 kertaa, kuva www.adventuresblog.com) toimivat usein retkikuntien kantajina, mutta ovat itseasiassa enemmänkin oppaiden roolissa kuin tavalliset kantajat. Heille vuorikiipeily Himalajalla on elämäntapa ja siihen liittyy suuri määrä uskomuksia sekä myyttejä. Kaupallisen vuorikiipeilyn voidaan periaatteessa ajatella käyttävän sherpoja hyvakseen, mutta toisaalta kiipeily tuo Nepalille ja sherpoille itselleen tuloja. Jokainen ottaa omat riskinsa ja tekee päätöksensä sen mukaan. Missään nimessä kyse ei pelkistä pompotettavista palkollisista, vaan usein vuoriston kovimmista asiantuntijoista.



K2 on pidetty yhtenä maailman vaikeimmin valloitettavista vuorista sen nopeasti muutuvien ja äärimmäisten sääolosuhteiden sekä uskomattoman jyrkkyyden vuoksi. Everestille on vuoteen 2007 mennessä kiivennyt yli 2400 ihmistä. Yhteensä valloituksia on tehty yli 3600. Näiden yritysten aikana vuori on ottanut omakseen 210 kiipeilijää. Vastaavasti K2:n on vuoteen 2007 mennessä valloittanut vain vähän yli 250 kiipeilijää. K2 on vaatinut vuosien saatossa ainakin 75 uhria ja viimepäivien tragediat uhkaavat nostaa tuota lukemaa vielä huomattavasti lisää. Merkittävin osa kuolemista on tapahtunut onnistuneen nousun jälkeen joko voimien ehtymisen tai nopeasti muuttuneen sään johdosta. Ns. death zonen (>8000m / 26 250ft) yläpuolella olosuhteet alkavat muodostua hyvinkin akklimatisoituneelle ihmiselle sietämättömiksi. Suoraan sanottuna tottuminen yli 8000m korkeuteen ei ole mahdollista. Jo yli 7500m korkeudessa nukkuminen muodostuu lähes mahdottomaksi jatkuvan limanerittymisen ja tukehtumisentunteen vuoksi. Ja nämä ovat murheista pienimmät. Näissä korkeuksissa happea on käytettävissä vain 1/3 siitä mitä sitä merenpinnantasolla on saatavilla. Jokainen voi kuvitella mitä kiipeäminen näissä olosuhteissa tarkoittaa. Hapenpuute yhdistettynä kylmyyteen kuluttaa voimia tavalla, jota kokeneenkin huippukuumeesta kärsivän kiipeilijän, on vaikea arvioida. Näistä korkeuksista ihmisen saaminen alas muutoin kuin omin voimin on lähes mahdotonta. Jos siis piiputat matkalla kohti huippua, vaikka sen saavuttaisitkin, olet samalla matkalla kohti varmaa kuolemaa. Et voi periaatteessa koskaan tietää millä voimakkuudella korkeus sinuun vaikuttaa. K2 huipulla ei turisteja ole käynyt. Se on vain ja ainoastaan erittäin koville ammattilaisille, jos hyvä tuuri käy.


ABRUZZI SPUR

K2:n viimeisen nousun vaarallisin ja kohtalokkain kohta on nimetty Luigi Amedeon mukaan (Abruzzin herttua) ja tämä reitti on useimmiten nousuissa käytetty. Reitti kulkee kuuluisan Bottleneckin läpi ennen viimeistä rankkaa rypistystä huipulle. Pullonkaulan kohdalla kiipeilijät joutuvat varsin lähelle helposti ja ennakoimattomasti sortuvia jäärykelmiä. Bottleneck päättyy noin 8300m korkeuteen ja siitä on vielä yli 1000 "vertical feet":ä matkaa huipulle. Viime päivien traagiset tapahtumat liittyvät juuri Bottleneckiin ja sen jäärykelmän murtumiseen. 12 kiipeilijän arvellaan jääneen loukkuun Bottleneckin yläpuolelle. Aikaisemmin asetellut köydet olivat kadonneet vyöryssä ja laskeutuminen muuttui mahdottomaksi. Tiedot vuorelta ovat vielä sekavia, mutta osa kiipeilijöistä laskeutui Bottleneckin yläpuolelta ilman köysivarmistuksia C4:n. Kaikki laskeutujat eivät tässä onnistuneet ja putosivat varmaan kuolemaansa. Lisätietoja lienee luvassa hyvinkin pian.


Hollantilainen Wilco van Rooijan onnistui suoriutumaan C4:een vietettyään kolme päivää noin 8200 metrin korkeudessa. Tätä voi olla vaikea käsittää, mutta tähänkin liittyvät yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa. Suoritus lienee kuitenkin yksi kiipeilyhistorian uskomattomimpia. Mies onnistui vielä laskeutumaan omin voimin aina C2:een saakka. Kukaan ei vielä tiedä varmuudella mikä todellinen tilanne on, vaikka ruotsalainen kiipeilijä on jo julistanutkin 11 kuolleen. Hyvä meiniki ja omaiset huraavat, kun kuitenkin faktat ovat toiset, ja nuo 11 saattavat olla jossain reitin varrella odottamassa apua. Naapurimme tuskin saa kovin isoja kiitoksia julistuksistaan....

Se miksi olen tästä kaikesta halunnut kirjoittaa liittyy voimakkaasti itsensä haastamiseen ja voittamiseen. Asioiden asettaminen oikeisiin mittasuhteisiin auttaa helposti myös ihmistä joka on ollut kuukauden lomalla ja joutuu nyt palaamaan töihin. Jostain syystä näinkin pieni asia tuntuu ylivoimaisen suurelta ja sen kohtaaminen ahdistaa. Rituaalinen puhdistautuminen alkaa tämän kirjoituksen jälkeen, kun menen ja ajan pois kuukauden kasvatuksen tulokset leuoista. Kesämies -look 2008 on lopullisesti historiaa. Paitsi pöhön poistamiseen saattaa mennä muutama viikko...

Vuorikiipeilyn tarpeellisuutta on jälleen kerran viimeisimmän tragedian ansiosta arvosteltu voimakkaasti. Henkilökohtaisesti en ymmärrä tätä arvostelua ollenkaan. Ihmiset haluavat asettaa itsensä kovimman mahdollisen haasteen eteen, hakeutua epäinhimillisiin olosuhteisiin ja selviytyä niistä hengissä. Missään vaiheessa tätä sykliä ei haluta edes esittää sankaria tai pullistella. Jokainen ammattikiipeilijä tietää, että vuori kyllä ottaa omansa, eikä sitä kukaan voi estää. Tutustuttuani vuorikiipeilyn maailmaan, elämään maailman katolla, viimeaikoina melko runsaasti, olen entistä hämmästyneempi näiden ihmisten kestokyvystä sekä luonut uuden uskon ihmisen suorituskyvyn rajoihin. Olen jo moneen kertaan kuvitellut sen tunteen, joka ihmisen saa valtaansa silloin, kun jokainen hengenveto vaatii suuren ponnistuksen, jokainen askel painaa tonnin ja kylmyys kääntää sormet sekä varpaat mustiksi. Samalla mielessä on tietoisuus siitä, että elleivät omat kykyni riitä, tulee tästä vuoresta minun hautapaikkani. Tätä kamppailua käydään kuukausikaupalla ja sen palkintona on, hyvällä tuurilla, minuutin mittainen hetki huipulla. Huipulla, jolta alaspääseminen on usein monin verroin sinne nousemista vaarallisempaa. Samaan ongelmaan törmäävät tavallisetkin ihmiset usein; miten palata takaisin alas kerran huipulla käytyään. Tuo huipullakäyminen voi olla miltein mitä tahansa kuten vaikka kuukauden mittainen onnellinen kesäloma auringon alla, luonnonkupeessa, kerrankin hiljaisuudesta nauttien. Siinä on aikaa ajatella ja huomata, että on kuitenkin onnekas.


Haluan lopuksi esittää suuret onnittelut yhdelle, ehkä erittäin kovimmalle ikinä suomalaiselle; Veikka Gustafssonnille, joka on tähän mennessä noussut 13:sta maailman 14:sta yli 8000 metrisestä huipusta ilman lisähappea. Onnistuessaan saavuttamaan kaikki nämä 14 huippua Veikasta tulee seitsemäs ihminen maailmassa, joka on suoritukseen pystynyt. Veikka on todennäköisesti tälläkin hetkellä jossain K2 perusleirin ja Bottleneckin välisellä alueella, siirryttyään sinne oman valloituksensa (BP) jälkeen auttamaan onnettomuuden uhreja. Arvostan Veikkaa erittäin kovasti! (Enkä ollenkaan pelkästään tämän auttamiseleen johdosta, joka periaatteessa, olosuhteet huomioonottaen on muodollinen.) Toivottavasti lisäharmeja ei enää ole luvassa, vaan vuori on ottanut sen mitä se tällä kertaa halusikin ottaa.

Viimeisimpien tietojen mukaan kaikki löydetyt olevat hollantilaisretkikunnan kiipeilijät ovat turvallisesti BCK2:ssa. Tilanteen kehittymistä voi seurata mm. seuraavista linkeistä:

http://www.humanedgetech.com/expedition/norit/


http://www.k2climb.net/

Ei kommentteja: