20080728

Erittäin kova haaste

Kesäloman viimeinen viikko on käynnistynyt ja kesän viimeinenkin festari on käyty. Kuopiorockin tunnelmaa on ehkä vaikea luonnehtia festivaalinomaiseksi, mutta kaipa sekin ihan oikea festivaali on. Nykyäänhän, yleisesti ottaen, festivaaleja ja kaikkia muitakin kesätapahtumia on miljoonittain ja jokaiseen pitäisi muka riittää asiakkaita. Itse näkisin mielellään vähän vähemmän ja enemmän laadukkaita tapahtumia. Kuopion parasta antia, ikuisen roudan lisäksi, oli tällä kertaa Anatheman ja Mustachin vedot. Molemmat soittivat takuuvarmat laatukeikat. Anatheman settilista ei tosin sisältänyt yhtään ennenkuulematonta tai muutoin yllättävää valintaa. Setti toimi kuitenkin varsin hyvin, niukasta yleisöstä sekä kesäillan valoisuudesta huolimatta. Kaiken auringonpaisteen keskellä taivas onnistui kuin onnistuikin ruiskauttamaan melkoisen vesisateen juuri ennen Anatheman keikan alkua. Mustachista voin sanoa, että on muuten saatanan kova livebändi.

Sain tänään erittäin kovan luokan idean. Päätin perustaa retkikunnan jonka on tarkoitus kiivetä Vuori Everestille vuonna 2011. Aloitin retkikunnan värväämisen välittömästi. Tämän vaativuusluokan retken suunnittelu on vaativaa ja tarkkuutta vaativaa puuhaa. Jouduin harkitsemaan erittäin tarkkaan ketä kaikkia voin pyytää mukaan tälle uskomattomalle seikkailulle. Olen täysin tietoinen siitä, että jokaista neljää huipulle päässyttä kiipeilijää kohti vuorella edesmenee yksi yrittäjä. Periaatteenahan on aina ollut se, että muiden retkikuntien jäseniä ei yritetä pelastaa, koska se johtaa väistämättä lisäuhrien syntymiseen. Mielenkiinnolla seuraan miten Laskuvarjojääkärikillan retkikunnan valmistelut ja itse suoritus etenevät.

http://www.everest.fi/Default.aspx

Kiipeämisen suhteen ei voi koskaan olla varma pääseekö tavoitteeseensa. Huipulle pääsyn voi estää niin moni tekijä, että niitä kaikkia ei välttämättä pysty huomioimaan. On vain minimoitava niiden vaikutus suoritukseen. Tällä tavalla on ainakin luonut itselleen niin hyvät mahdollisuudet onnistua kuin käytännössä mahdollista on. Vuoren arvaaattomuus ja sään vaikutukset ovat sellaisia joille ei välttämättä mahda mitään. Moni on ollut lähellä ja kääntynyt takaisin päästäkseen kertomaan siitä jollekin. Yhtä moni on jatkanut eteenpäin ja jäänyt sille matkalle. Ehkä huipulle on päästy, mutta takaisin ei enää koskaan.

http://classic.mountainzone.com/climbing/fischer/letters.html

Jon Krakauerin kirja "Into Thin Air" on herättänyt runsaasti keskustelua jopa retkikunnan jäsenten kesken siitä mitä vuorella todella tapahtui tuona traagisena päivänä. Päivänä (9.5.1996) jolloin täydelliset olosuhteet muuttuivat hetkessä katastrofaalisiksi ja Everest vaati tuona päivänä yhteensä kahdeksan kiipeilijän hengen. Loput kiipeilijätkin kävivät miltei vuorokauden mittaisen taistelun luonnon järjestämää vastustajaa, sekä tietenkin itse Everestiä, vastaan. Kyseinen tragedia on edelleen pahin Everestillä koskaan tapahtunut yksittäinen katastrofi. Yllä olevassa linkissä käydään keskustelua Krakauerin kirjassaan esittämien tapahtumien kulusta. Raastava uupumus, kylmyys ja hapenpuute ovat olleet omiaan heikentämään tapahtumien yksityiskohtaista tallentamista; niiden hetkien tallentamisesta jolloin oman hengen säilyttäminen on ollut epävarmaa ja ysätävät ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi Everestin poveen.

Haasteen valtavuuden vuoksi päätin nimittää itseni retkikunnan johtajaksi ja ylimmäksi auktoriteetiksi. Kiipeilykokemukseni on vähäinen ja lisäksi omistan kohtuullisen kovan korkeanpaikankammon, jota ensi talvena lähdetään voittamaan jääkiipeilyn merkeissä. Näiden opintojen jälkeen tarkoituksena on matkustaa Afrikkaan ja kiipetä (tai ennemminkin kavuta) Kilimanjarolle. Tansaniassa sijaitseva Afrikan korkein vuori lienee oivallinen tutustumisympäristö ja tarjoaa korkeimman huipun aina 5895 metrin korkeudella. Näin olleen korkeisiin olosuhteisiin ja mahdolliseen vuoristotautiherkkyyteen pääsee tutustumaan tällä matkalla. Kustannuksiltaankin Kilimanjaro on edullinen.


Retkikuntaamme on tähän mennessä valittu seuraavat henkilöt: Minä - retkikunnan johtaja, Animal - teknisen kiipeilyn erittäin kova asiantuntija, Raju - base camp manager, JJ - lääkäri, Sausku - valokuvaaja sekä Kärmes - varuste-ekspertti. Tällä kokoonpanolla lähdemme valmistelemaan matkaa ja toivomme saavamme vielä muutaman kovan asiantuntijan mukaan matkaan. Tärkeintä on säilyttää ryhmän kemia ja henkilösuhteet jo valintavaiheessa sellaisina, että voin olla varma ryhmähengen säilymisestä matkan ja sen valmistelujen aikana. Sponsoreita on tarkoitus alkaa hankkimaan seuraavan kahden vuoden aikana ja samalla pyrimme selvittämään omatoimisesti alueen keskimääräisiä sääolosuhteita eri korkeusvyöhykkeillä. Kuntopuolta alamme treenaamaan välittömästi erittäin kovilla treenijaksoilla joilla on ennen kaikkea tarkoitus päästä eroon ylimääräisestä, ja runsaasti happea kuluttavasta lihaksesta. Painehengitysharjoituksia teemme luonnollisesti kaiken aikaan. Myös kaikkien päihteiden, mukaanlukien tupakkatuotteet, käyttö on erittäin ankarasti kielletty. Jokaista tupakoitua savuketta kohti amputoidaan yksi varvas ryhmämme lääkärin toimesta.

Kyseinen idea saattaa äkkiseltään kuulostaa mahdottomalta ja jopa utopistiselta, mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että päättäväisyydellä ja periksiantamattomuudella on mahdollista saavuttaa uskomattomiakin asioita. Emme kuitenkaan tule nuoremmiksi, mutta vahvemmiksi ja viisaammiksi voimme varmasti tulla; jos sitä vaan itse ymmärrämme tavoitella. Jokaista hukattua hetkeä kohden on keksittävä kaksi uuttaa ja ponnisteltava niiden käyttämiseksi. Elämänvirran kulkua ei voi pysäyttää, mutta sen voi helposti saada takkuamaan miettimällä liikaa kaikkia hukattuja mahdollisuuksia ja unohtamalla ne hyvät asiat joita elämä kuitenkin on ollut ja tulee olemaan tulvillaan. Ne pitää vaan sopeuttaa omaan tilanteeseen ja ottaa vastaan ne mitkä matkan varrelle tulevat.


Kohti Everestiä.

http://www.mounteverest.net/

Ei kommentteja: